Tietäjät tietää

Tällä kertaa ei ole kyse joulun sanomasta, vaikka ajankohta onkin sopivasti lähellä. Nyt on tapahtunut jotakin sellaista, jonka tietäjät tietää. Muut arvailee.

Valkoisiin vaatteisiin

Jälkikäteen tarkasteltuna vaarini lapsuus, koulutien alku ja veljessarjan välinen keppostelu ovat lopulta olleet vain muutaman hetken päässä elämää repivistä ja meille jälkipolville itsenäisyyden rakentaneista taisteluista. Minä en kykene ymmärtämään kuinka noiden, hieman alle parikymppiselle miehelle sattuneiden tapahtumien läpi kykeni selviämään millään tavalla fyysisesti ja henkisesti terveenä. Pahinta ryminää ja monia vaikeita tilanteita jatkui kolme vuotta ennen kuin uusi elämä pääsi viimein alkamaan.

Vaarin tarinan päänäyttämö pystytettiin kohta sodan jälkeen, veljesten voimin. Pala kerrallaan kalliolle ja kirjaimellisesti keskelle umpimetsää rakentui oma koti, jossa puolison ja lapsien oli hyvä olla. Talosta tuli luja ja sen tuvassa oli aina lämmintä myös vieraille. Vuodet etenivät, päivätyöt muiden taloja rakentamassa antoivat leivän ja kotitila levitteen. Kun hypätään ajassa muutama vuosikymmen eteenpäin, lapset ovat jo omillaan ja eläkepäivät odottavat. Pysähtymään ei silti jouda, vaikka eläkkeellä olisikin enemmän aikaa. Tähän murrosvaiheeseen sijoittui myös se tammikuinen aamu, jolloin vaari heräsi mummonsa vierestä ensimmäistä kertaa.

"Poika tuli", puhelimessa sanottiin. Minä synnyin.

Kuule, vaari...

Täytyy todeta, että on hieman kummallista pohtia pariskuntaa, joka on ollut naimisissa minun ja puolisoni yhteenlaskettuja elinvuosia kauemmin. Sanomasi ohje: "Riidellä saa, kunhan vain illan tullen ollaan taas sovussa" näyttää teillä toimineen myös käytännössä. Sinä rakensit kotinne peruskalliolle ja te yhdessä rakensitte avioliittonne samalla tavalla - vahvoille perusarvoille. Sellaista rakennusta eivät mikään myrskyt kykene kaatamaan.

Sinä olet ammatiltasi rakentaja ja maanviljelijä. Varaukseton ihailusi niitä lukuisia "taloiksi" tai "autoiksi" kutsumiani naula- ja lautakasoja kohtaan oli mukana sytyttämässä kipinää, joka minussa ei ole vieläkään sammunut. Muistan myös kuinka onnellinen olin mukanasi isojen miesten töissä jo pienenä miehenä, vaikka heinätöissä minusta taisi toisinaan olla enemmän harmia kuin hyötyä. Muutaman paalin murskannut keltainen traktorisi on ensimmäinen ajoneuvo, jota muistan saaneeni ihan itse ajaa, vieläpä peräkärryn kanssa.

Lapsena minä ajattelin sinun olevan sankari, koska olit vahva ja rohkea ja autoit aina muita. Sinä pidit sen minkä lupasit. Minulle sinä olet aina ollut Mies, isolla alkukirjaimella. Nyt kun hieman vanhempana katson peiliin, huomaan osan kasvonpiirteistäni olevan peräisin sinulta. Sama pätee luonteeseeni, vaari. Se lämmittää sydäntäni ja siitä tiedän, että sinä olet juuri se sama sankari, millaisena minä sinua lapsena pidin.

Vaari, kai sinä tiedät, että sinä olet aina ollut minulle rakas?

Toivottavasti, sillä minun vaarini nukkui pois.

Polkupyörän ajovalo

Missä ajovalot?

Iltojen muuttuessa yhä pimeämmiksi kävin jälleen hypistelemässä Motonetin polkupyörille tarkoitettujen valaisinten valikoimaa. Kirkasotsainen ja kaunis ajatukseni on rakentaa polkupyörään soveltuva valotykki edellä mainitun yrityksen myymästä 10W mini-työvalosta, mutta toistaiseksi suunnitelma on hyllyllä sopivan virtalähteen (koko/sijoittelu/kapasiteetti) puutteen vuoksi.

Ilman minkäänlaista ajo- tai huomiovaloa pyöräily on kuitenkin sen verran vastuutonta, että jotakin piti keksiä.

Vannevalot

Tulipunaista turvatekniikkaa.

Pyöräilyhetkeni tapahtuvat pääsääntöisesti valoisaan aikaan, joten pimenevistä syysilloista huolimatta olen vielä uskaltanut pyöräillä ilman valoja. Suurin ongelma hämärä-aikaan liikkumisessa ei minun tapauksessani ole pyöräilijän näkyminen, vaan pyöräilijän näkeminen. Pelkkien heijastimien varassa eteneminen ei nimittäin ole kauhean hienoa, vaan ennemminkin kauheaa. Vaikka perinteiset heijastimet edustavat kivasti toimivaa low-techiä, niiden käyttäminen ei ole koskaan aiheuttanut kovinkaan kummoisia wow-fiiliksiä.

"Miksi?" -kysymystä sen kummemmin kyselemättä tuotantolinja käynnistyi jälleen. Onneksi heijastimet ovat korvattavissa korkeampaan teknologiaan perustuvalla ratkaisulla, joka tuntuu coolilta ja nostaa hymyn käyttäjänsä kasvoille. Tämän virityksen pitäisi olla vakiovarusteena jokaisen viisivuotiaan polkupyörässä!

Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 6

Suutari kätevä seikkailee.

Aivan ensimmäinen työmatkafillarini kunnostusprojektia käsittelevä postaus päättyi nahkapaikkaan ja oikeastaan koko pyöräprojektini sai tietyllä tavalla alkunsa näistä nahkaisista kädensijoista. Taannoin löytämäni Walnut Studiolo:n nahkagripit olivat mielestäni niin hienot ja yksinkertaiset tehdä, että minunkin piti päästä kokeilemaan omia taitojani.

Pienenä kannustimena toimi myös halu olla maksamatta 32 USD (+ postikulut) tuotteesta, joka periaatteessa on vain kaksi sopivankokoista nahkapalaa ja pätkä narua. Kädensija-ajatus sitten vain lähti normaalilla tavalla hieman käsistä ja paisui koko pyörän kunnostusprojektiksi.

Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 5

Wrench time.

Jännä juttu, kuinka polkupyörän rakentamiseen käytettävä aika on paljon pienempi kuin polkupyörän rakentamisesta kertovien blogipostauksien kirjoittamiseen kuluva aika. Yhtä kaikki, renkaiden kokoonpanon jälkeen oli aika kääriä hihat, ottaa loputkin työkalut kauniiseen käteen ja uhmata yön pikkutunteja polkupyörää ajokuntoon rakennellessa.

Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 4

Rengashommia, eli kuinka polkupyörän rengas kasataan.

Pääsin kuluneella viikolla aloittamaan työmatkapyöräni niputtamisen takaisin ajokuntoon. Tämä postaus on kuvasarja renkaan asentamisesta edellisviikolla maalaamieni vanteiden päälle, ihan vain informaatiomielessä ja omaksi iloksi tarjoiltuna internetin tiedonnälkäisille.

Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 3

Merkittömien ja likaisten vanteiden uusi elämä.

Viikonloppuna pyöräprojektini eteni vauhdilla. Sunnuntaina sain rungon maalattua ja nyt vääristän aikaa postaamalla lauantain projektikuvat näin jälkikäteen. On hienoa nähdä ajatuksiensa realisoituvan lähes toivotulla tavalla ja huomata kuinka projekti etenee. Ehkä tällä vielä ajetaan ennen lumien tuloa.

Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 2

Uudet polkimet ja uusi väri.

Edellinen työmatkapyörän remontista kertova postaus päättyi suutariksi päätymiseen ja lupailin, että tämänkertainen tarinointi sisältäisi ajatuksia nahkasta. Eipä sisällä, sillä maalarinhommat menivät edelle. Kuinkahan sitä ihminen joskus muistaisi, että maalaamisessa on paljon muitakin työvaiheita kuin pelkkä maalipurkkien ostaminen ja värin sumuttaminen.

Ring Ring, lenkkeilydraama

Pyöräilyn kieltävät liikennemerkit (via polkupyoräily.net wiki)

Minulla on tragikomedia-idea, joka menee jotenkin näin: näytelmässä on kaksi kohtausta, joista ensimmäinen käydään kahden kuvitteellisen sauvakävelijän ja yhden kuvitteellisen pyöräilijän välillä. Taustoitan hieman, jotta saatte mielikuvituksellanne paremmin aiheesta kiinni.

Kuvitteelliset sauvakävelijät olkoot vaikkapa noin 50-60-v pariskunta, joista noin 165cm pituisella kuvitteellisella naisella olkoot yllään kuvitteellinen punainen lenkkeilypaita. Hieman kuvitteellista puolisoaan pidemmällä miehellä voisi olla yllään harmahtava asu. Kuntoilusta ja sauvakävelystä innostunut pariskunta on viikottaisella kuvitteellisella sauvakävelylenkillään ja he keskustelevat juuri jostakin yhteisestä innostavasta aiheesta, vaikkapa Juoksija-lehden uusimman numeron mainiosta yleisönosastokirjoituksesta.

Pyöräilijä on noin 30-vuotias mies, joka on vastikään löytänyt pyöräilyharrastuksen. Kuvitteellinen mieshenkilö ajaa sinistä maastopyöräänsä musta kypärä ja aurinkolasit päässään. Näytelmäni tapahtuma-aikaan 11.9.2013 klo 19.45 pyörälenkillään oleva mies saavuttaa kuvitteellisen sauvakävelijäpariskunnan.

Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 1

Tähtipyörä Moxie Trekking, lähes lähtötilanteessa kauppareissun jälkeen.

Pelastin pari kuukautta sitten isän vanhan fillarin päätymästä roskalavalle. Pidän pyörän runkogeometriasta (toisin kuin isä) ja ajattelin, että pyörä sopisi hyvin työmatkakulkineeksi. Noin 150 kilometriä myöhemmin ajatukset pyörän käyttökelpoisuudesta eivät ole liiemmin muuttuneet, vaikka paksu geelihöttösatula yrittikin pari kertaa tunkeutua jonnekin minne sen ei todellakaan olisi pitänyt (vaihdoin satulan, fyi).

Viime viikonloppuun saakka tämä Norjassa valmistettu, Shimanon Acera jarru- ja vaihdeosilla varustettu Tähtipyörä Moxie Trekking 7Speed saikin olla yhtä susirumassa kunnossa kuin silloin kun sen sain - jumiutuneita takajarruja ja stemmiä myöten.

Armosta sisään, armosta ulos

Havainnekuva. Ollako vai eikö olla, sanoi Tanskan prinssi

Raamattu on toisinaan melko veikeä kirja. Maailmanhistoria tuntee lukuisia hämmästyksiä, väärinkäsityksiä ja todella kummallisia tulkintoja tekstien perimmäisistä tarkoituksista. Oman käsitykseni mukaan tällaiset törmäilyt johtuvat useimmiten siitä, että jakeita irrotellaan pois asiayhteydestään miten milloinkin lukijaa sattuu huvittamaan. Toinen Raamattuun liittyvä hämmentävä tapa on omien ajatuksien "lukeminen sisään" tekstiin. Mikäli asia kiinnostaa enemmän, hakukoneista voi tässä yhteydessä kaivella avainsanoja eksegetiikka tai hermeneutiikka.

Spider girl...

♫ ...spider girl, does whatever spider girl does... ♪

Ohjesääntömme "saa kiivetä niin korkealle kuin uskaltaa pudota" toimii: kukaan lapsista ei ole vielä pudonnut ja loukkaantunut. Esimerkkitapaus neiti 2,5vee ehti eilen nousta hieman maisemia katselemaan samalla kun isi otti kiveä pois kengästä. Huipulta näki kuulemma koirapuistoon saakka.

Isin tyttö. =)

Brainbucket

Bluegrass Explicit 2013

Hep, uusinta uutta pyörävillityksen keskelle. Kävin hakemassa Foxcomp-Turun liikkeestä ihka ensimmäisen fullface -kypäräni. Tarjoushinnoiteltu kypärä oli mielestäni kohtuullisen edullinen 115€ ja ajolasitkin sopivat tuohon kivasti. Ensimmäinen ajokerta kypärä päässä tapahtui eilen 19.8.2013, työpäivän jälkeen pienen onnekkaan (tai epäonnekkaan?) sattumuksen saattelemana, ihan aivan oikeassa puulaaki-bmx-racing -kilpailussa!

Perheenisä pyöräilee

Tailtap@Naantali

Kesälomakuukausi kului melko vauhdikkaasti ja lähes kokonaan irti tietokoneesta - pelkästään positiivinen juttu, paitsi tietysti siltä osin, että lomat on nyt ohi ja vauhti on vaihtunut toisenlaiseen. Pieni pyöräkärpänen pääsi ilmeisesti lomilla puraisemaan ja nyt mielessä liikkuu lähinnä "all things bicycle".

Flyin' around

Kupittaan bmx-rata 29.6.2013

Nytpä tuli sopiva postaus tänään käynnistyneiden Ranskan ympäriajojen 100-vuotisjuhlintaa ajatellen. Eilen olin nimittäin pitkästä aikaa ajamassa, vaikka pyöräni ja rata olivatkin Ranskan ympyröitä ajatellen melkoisen paljon pienemmät. Reissu alkoi hieman onnettomasti tyhjällä takarenkaalla ja rengaspumpun hajoamisella, joten pääsin jututtamaan kanssapyöräilijoitä. Siinä rengasta täyttäessäni sitten kyselin hieman rataa käyttävistä harrastajamääristä. Laji on viime näkemästä saanut tuulta alleen täällä Turun seudulla ja mielestäni erityisen hieno juttu on Team Velo Cycling:in järjestämä BMX/pyöräcrossikoulu, jota pumppua ystävällisesti lainannut porukka oli ilmeisesti juuri pakkaamassa poispäin.

Kuppis Kup, kaikenikäisille (kuva: Samu Laine/Turku Velo Cycling Facebook-sivu)

Nyt minun tarvitsisi enää nuortua sellaiset hieman yli 10 vuotta, niin pääsisin mukaan. Koulua kun järjestetään pääasiassa 6-19 -vuotiaille kuskeille. Joka toinen kesämaanantai ajettavaan Kuppis Kup:iin sentään pääsisin mukaan...

Viiden kierroksen kartta.

Kun sain välineet käyttökuntoon, niin yritin parin harjoituskierroksen jälkeen lähestyä tätäkin harrastusta tilastomielessä (=gps taskussa). Huippunopeus nousi jonnekin sinne 30km/h paikkeille, mutta gps:n tarkkuus ei aivan riittänyt näin lyhyellä intervallilla tapahtuvaan mittaukseen. Noin 200m mittaisen radan kiertämiseen kuluu minun kunnollani (ja ramppivälitteisellä pyörälläni) noin 40 sekuntia, joten mittausvälineitä täytyisi hieman tarkentaa. Kiitokset Jonille kuvien ottamisesta, hauskaa oli!

Onnistu tai ole muusia

Kiinamyllynkatu, 27.6.2013 klo 16:50

Elämässä on toisinaan niitä hetkiä, jolloin kaikki hidastuu ja on aikaa ajatella, vaikkei oikeasti näin ehkä olisikaan. Oheiseen dramatisointiin olen kuvannut tämänpäiväisen bullet time -tilanteeni Kiinamyllynkadulla, jossa sinisen nuolen suuntaan edennyt pyöräilijä ei seurannut liikennettä tai edes vilkaissut tulosuuntaani. Minua vastaantulleiden tienkäyttäjien (pyörätuoli, kävelijä ja pyöräilijä) punaisella nuolella piirtämäni reitit kyseinen pyöräilijä huomioi siten, että hän kiihdytti vauhtiaan ehtiäkseen pyörätuolia talojen puolelta ohittaneen toisen pyöräilijän alta pois.

Kyseisessä tilanteessa oma vauhtini oli 19km/h (gps:n mukaan), joten tiukat mutkittelut tai kaikenlaiset naamalla jarruttamiset olivat nopeasti pois suljettuja vaihtoehtoja. Pikaratkaisuna päätin leikkiä 8-bittistä putkimiestä ja hypätä hetkeksi ajoradan puolelle. Oma reittini on merkitty kuvaan keltaisella.

Tarinan opetus lienee kaupunkivauhtini vähentämisen (ja tarkempana olemisen) lisäksi se, että rullaluistimilla rampissa viettämäni teinivuodet eivät menneet aivan täysin hukkaan. Totta puhuen, jälkikäteen minulta pääsi pieni helpotuksen huokaisu ja iso kiitos Jeesuksen suuntaan. Takaisin pyörätielle palattuani kuvassa Google Mapsin (A) -nastamerkin kohdalla minua vastaan ajoi auto, jota en ollut väistöpäätöstä tehdessäni edes huomannut! Matkaa reitillepaluukohdasta auton keulaan oli vielä noin 20 metriä, mutta ajatus konepellille mäjähtämisestä ei tuntunut edes jälkikäteen mukavalta.

Eikä siinä vielä kaikki...

Laattaparatiisi

Lyhyt sukellus kotikaupunkini historiaan (Wikipedia) valaisee Turun nimen olevan muinaisvenäläistä alkuperää.

Sana turku tulee yleisesti hyväksytyn teorian mukaan muinaisvenäjän sanasta tǔrgǔ, joka tarkoittaa ’toria’. [Wikipedia, Keskiajan Turku, lainattu 7.6.2013]

Nykyisin sana "Turku" kuvastaa kaupungin kevyen liikenteen väylien rakennetta 2000-luvun rullaluistelijoiden näkökulmasta. TuRRrrRRrrku rakastaa laattoja.

Toukokuun salatut elämät

Kaikkea sitä ehtiikin kuukauden aikana tekemään, paitsi kirjoittamaan blogiinsa yhtään mitään. Tämä postaus onkin eräänlainen "kertausjakso" minun elämäni saippuaoopperan olennaisimmista tahi mielenkiintoisimmista tapahtumista viime kuun ajalta. Tilannetta visualisoidakseni tein oheisen filminauhan, jota jokainen voi halutessaan kiidättää silmiensä ohitse.

Lyhyesti sanottuna kuukausi on kulunut perheenlisäystä, musiikkia, kodin/auton kunnostusta ja töitä ihmetellessä sekä tietysti viettäessä laatuaikaa perheen kanssa. Kolmannen lapsen saapuminen talouteemme on toki se kaikista suurin juttu. Uutta perhedynamiikkaa ja pienen ihmisen vauhdikasta kasvua ihmetellessä menee varmasti vielä jokunen tovi (=useampi vuosi), mutta noin päällisin puolin uuden elämän ympärillä pyörivä vanha elämämme ei ole keikahtanut millään tavalla pois raiteiltaan.

Hello World

Vielä on yötä edessä.

Ei näitä osaa odottaa, vaikka kolme kvartaalia vatsan kasvua vierestä katselinkin. Aina on samalla tavalla hassu olo yksin sairaalan synnytysosastolla istuessa, sen varsinaisen arjen sankarin kipuillessa suihkussa lievittämässä oloaan. Koeta siinä sitten itse käsitellä ja käsittää, että mitä tässä oikein taas tapahtuu. Yölliset äkkilähtemiset eivät varmaankaan auta asiassa, mutta toisaalta, tällaisen ihmeen ympärille ei tahdo ajatuksiaan noin muutenkaan saada taipumaan. Ei ennen kuin uusi elämä tuhisee tyytyväistä oloaan paidan alla maailmaa piilossa. Sinnekin on tietysti välillä pakko kurkistaa, että voiko tämä olla ihan oikeasti tottakaan.

base64_decode(NC41LjIwMTMga2xvIDY6NDAsIFR5dHTDtiwgNDIxMGcgamEgNTNjbSE=)

On se.

Halki, poikki ja pinoon

Taiteilijan pikainen näkemys ankeasta vankityrmästä. Paavali puuttuu kuvasta.

Lukeminen avartaa maailmankatsomusta ja pienet ideat voivat avata polkuja paljon suuremmille ajatuksille. Historia kulkee myös omia polkujaan: tämänkertainen pohdintoni sai alkunsa Roomalaisessa vankilassa jo lähes kaksituhatta vuotta sitten. Siellä muuan Paavali-niminen mies päätti aikaa viettäessään kirjoittaa kirjeen Filippiläisille ja parille muullekin aikalaiselleen seurakunnalle.

Minun huomioni takertui Paavalin kahden sanan ympärille pyörittelemään yksinkertaiseen sanaleikkiin. Ensimmäinen puolikas tämän sanaleikin sanoista löytyy Filippiläiskirjeen kohdasta, jossa varoitetaan koirista, kelvottomista työntekijöistä ja jostakin 'pilalle leikatuista' (Fil. 3:2-3).

Kolikossa on aina kaksi puolta

Money in, money out.

Ihmiset ajattelevat rahasta kovasti eri tavoin. Lueskelin viikonloppuna Roomalaiskirjettä ristiin rastiin eri käännöksien välillä ja sieltä eräs jae nosti tämän rahakysymyksen esille hieman kansainvälisemmässä mielessä (suomi vs. englanti):

• 1992: Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi.
• 1938: Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta.
• ISV: Now to someone who works, wages are not considered a gift but an obligation.
• WEB: Now to him who works, the reward is not counted as grace, but as debt.
• KJV: Now to him that worketh is the reward not reckoned of grace, but of debt.
  (Roomalaiskirje 4:4)

Suomenkieliset ev.lut käännökset käyttävät jakeen lopussa sanaa ansio. Englanninkieliset käännökset käyttävät hieman vaihtelevasti joko obligation (=velvoite, velvollisuus, sitoumus) tai debt (=velka). Jakeen perusteella löysin itseni pohtimasta yksinkertaista kysymystä, johon oli kuitenkin melko vaikea löytää yksiselitteistä vastausta: Mikä ero on ansiolla ja velalla?

Sano orja, kun käyt Facebookissa

"Futista kavereiden kanssa pihalla." Jos tässä lauseessa on kolme vierasta sanaa, olisi ehkä syytä huolestua, sillä liikunta, oikeat sosiaaliset kontaktit ja ulkoilma ovat täysiä vastakohtia verkossa tapahtuville facebook/pokemon/minecraft/jne -seikkailuille. Netti on hyvä asia tiettyyn pisteeseen saakka, mutta niin paradoksaalista kuin se onkin, niin jatkuva ärsykkeillä tykittäminen passivoi.

"Lapsista ja nuorista, jotka viettävät useita tunteja päivässä videopelejä pelaten ja Facebookissa roikkuen, kasvaa hamsterin keskittymiskyvyllä varustettuja narsisteja." [Kauppalehti 19.4.2013, takakannen artikkeli "Playstation-lapsella on uhkapelaajan aivot"]

Siinä se taas tuli. Kauppalehden takakannen juttu nosti aina silloin tällöin minullakin mielessä käyneen ajatuksen ihan kahvipöytään saakka. Artikkelissa lainaillaan Oxfordin yliopiston (aivo)tutkija Susan Greenfieldin ajatuksia, joka on viimeisen puolen vuosikymmenen aikana tutkinut sekä kommentoinut alaansa liittyviä tutkimuksia. Kovin raflaava ja mielenkiintoinen väite, tämä hamsterijuttu, joten olin lähes pakotettu tarkistamaan puheiden alkuperää ja myös kurkistamaan mitä muut tutkijasta ajattelevat.

NetBeans 7.3 ProGuard

Netbeansin obfuscointi-plugin (Proguard) asentui aikaisemmissa versioissa kiltisti nappulaa painamalla. Nyt painike ei oikeasti asentanut mitään, vaikka näytti toimivan. Toimimattomuuden
huomasi siitä, että aina projektin obfuscointi-asetuksiin mennessä samainen Proguardin asentamaan pyytävä painike tuli näkyviin ja että kääntämisen yhteydessä output-ikkunassa näkyi tällainen herja:

Obfuscator type (PROGUARD) is not found in obfuscator classpath, using NONE. Please use Plugins Manager to install the missing obfuscator library. 

Samalla viivalla

Vieras vieraalta maalta.

Tulimme tänään ystäväperheemme lapsen synttäreiltä kotiin ja parkkipaikallamme oli auto. Kuvassakin näkyvä, parhaat kilometrinsa nähnyt farkkumallinen Ford Mondeo, jonka apukuskin ikkunan virkaa toimitti karmeihin teipattu jätesäkki. Autossa oli alla sekarengastus (kesä + talvirenkaita) ja takakontti sekä takapenkit täynnä jätesäkkejä, jotka puolestaan olivat täynnä... öö, jotakin. Ajatella! Jonkun muun auto, meidän maksetulla paikalla ja vielä Bulgarian kilvissä!

TwitBible

twitBible on toistaiseksi täyttä vaporwarea...

Pikapostaus, kun tuli kerran ajatus mieleen. Joskus kun on viikonloppu aikaa, niin voisin perustaa uuden Twitter-tilin ja tehdä siihen päälle jonkun skriptin tai ohjelman, joka sitten twiittailisi koko Raamatun jae kerrallaan. Jakeet kannattaisi ehkä twiittailla aloittaen Raamatun lopusta, koska uusin twiitti menee Twitterin käyttöliittymällä aina ensimmäiseksi. Näin sitten kun lukisi twiittejä aikajärjestyksessä, niin voisi lukea Raamattua "oikeassa" järjestyksessä aloittaen ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja päätyä lopulta Ilmestyskirjaan.

Raamattuja on saatavilla vpl-muotoisena (verse per line), eli jakeetkin olisi jo valmiiksi näppärästi poimittavissa. Tällainen projekti vaatisi toki pientä luovuutta, sillä kaikkien jakeiden olisi mahduttava 140 merkkiin. Yksinkertaisin ja helpoin (ja toisinaan varmasti paljon luettavampi) tapa kiertää Twitterin asettama merkkirajoitus olisi jakaa jakeet kahteen tai useampaan postaukseen.

Kulmia oikomaton hardcore-toteutustyyli olisi lyhentää siinä skriptin ohessa sanat tekstarikielelle, poistaa turhat välimerkit ja temppuilla monella muullakin tavalla, ilman että tulisi siinä samalla muuttaneeksi lauseiden merkitystä alkuperäisestä. Tällainen Raamattu olisikin sitten vaikka kuinka siistiä luettavaa, ajatelkaapa vaikka:

#Joh3:16 Jla <3 maailmaa niin paljon et antoi ainoan Poikansa jottei yxikään joka häneen uskoo => kadotuxeen vaan => 4eva elämän.

Yamaha RBX775

Yamaha RBX-775

Kitaristimme vire-aiheisista kommenteista viisastuneena ostin itselleni uuden (käytetyn) soittimen:

The RBX775 is a cutting edge 5-string bass with a powerful sound and unique aesthetics designed to meet the demands of today's heavy rock artists. With a solid alder body contoured for maximum comfort, playability and visual impact, the instrument features an extended 35"-scale, two octave neck, delivering a superbly resonant, long-sustaining sound and allowing players to exploit their technique to the full.

Synttärit x2

Tämä ei ole Pringles -kakku.

Viikonloppu tuli ja meni, samoin minun osaltani reippaasti myöhässä pidetyt yhteis-synttärijuhlat. Tämänikäinen ei paljon lahjoja kaipaa, joten pyysin vieraitani douppaamaan naamakarvojaan mahdollisimman isolla kädellä. Miehet, naiset ja lapset - kaikki olivat samalla tavalla karvaisia ja juku, että sai nauraa! Edustettuina olivat kaikki kasvokarvoituksen tyylit Ned Flandersista Narnian kaviojalkaisen kaverin kautta Baseballs-yhtyeeseen. Överiksi meni, mutta hauskaa oli.

Yksi syy lisää

Traku.

Kuka hän on? Niinpä niin, Jeesuksesta on hankala olla olematta mitään mieltä. Ohjelmoijan arkipäivää lainaten Jeesus on sellainen taivaallinen boolean (eli totuusarvo), joka jakaa ihmiset kahteen ryhmään - puolesta tai vastaan.

Meillä kävi ovella pari Jehovan todistajaa oheisen lappusen kanssa. Keskustelu alkoi hyvin, mutta ensimmäisen kysymyksen kohdalla tultiin lopputulokseen, että me taidamme sittenkin uskoa hieman eri tavalla. Hyvää päivänjatkoa ja sitä rataa. Kristityillä ja jehovan todistajilla kun on tähän kysymykseen liittyen ainakin yksi merkittävä teologinen ero. Jehovien mielestä Jeesus on Jumalan poika, kun taas näin kristityn näkökulmasta katseltuna Jeesus on Jumala (muistatteko kolminaisuusopin? Sen jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi).

Tämä taisi olla kolmas kerta vuoden sisällä kun jehovat ovat käyneet ovellamme ja viipyneet alle kaksi minuuttia. Pisteet evankelioinnista ja sinnikkyydestä heille, tässä suhteessa meillä kristityillä olisi opittavaa.

Julkiset kulkee

Helmikuun odotusajat ja matkojen kokonaiskestot.

Kun julkiset kulkee, niin mikäpä on matkustaessa. Tässä kuussa otin hieman lisää dataa seurantaan ja päätin kartoittaa myös keskimääräistä matkustusaikaa aiempien lämpötilan ja odotusajan lisäksi.

Nyt kun pitämäni tipaton tammikuu on jo tukevasti takanapäin ja pahin kulttuurishokki ohitettu, ei minulle jäänyt oikeastaan mitään perusteltua syytä olla kulkematta bussilla. Helmikuu sujui yhtä lailla melko mukavasti bussikyydillä ja samalla saan tilaisuuden viihdyttää sisäistä tilastoniiloani. Oikeastaan hauskointa tässä bussimatkustamisessa on datan visualisointi, eli mielekkäiden kaavioiden piirtely ihan itse kerätystä datasta.

Yksityisyys ja tietosuoja, osa 2

Tällainen pikapäivitys: aikaisemmin tuli puuskassa tilattua teleoperaattorilta tunnistetietoja. Operaatio onnistui hienosti huolimatta ennakko-asenteistani, ettei muka olisi näin näppärää. Tiedot tulivat noin kuukauden viiveellä tuosta postauksesta. Olen vain unohtanut kertoa niistä täällä, toisin kuin ajatus oli. Pienenä sivujuonena tilasin tunnistetiedot tahallani ajalta jolloin tiesin olleeni ulkomailla - ihan vain testatakseni, että tietääkö kotimaan operaattori roaming-tilaisista liittymistään.

Vastaus: Ei tiedä, ainakaan Suomenlinnan jälkeen. Tukiasematietoja karttaan vertaamalla näkyi hienosti kotoa satamaan kulkemani reitti, mutta ulkomaantietoja ei näissä näy. Olisi ollut hauska verrata kulkuani Tallinnassa ottamiini gps-jälkiin. Tiedot maksoivat muistaakseni kymmenen euroa, mutta kyselyn aikaväliä ei ollut käsittääkseni rajoitettu millään tavalla. Täytyy varmaankin joskus uusia tämä toimenpide ja kokeilla sitten sitä gps-vertailua. Toinen mielenkiintoinen projekti voisi olla jokin J2ME -softa, joka tutkii tukiasemaverkkoja ja yrittää arvailla, missä käyttäjä liikkuu.

Totuuden torvi

Gabrielin torvi (wiki)

Gabrielin torvi on kappale, jolla on äärellinen tilavuus ja ääretön pinta-ala. Minä sanoisin tätä hieman vuvuzelaa muistuttavaa paradoksaalista ja täysin matemaattista kappaletta totuuden torveksi, sillä totuus on myös jotakin, jolla on rajansa, mutta jonka vaikutuspiiri on ääretön. Rajat määrittävät sen, mikä on totta ja mikä ei. Vaikutuspiiri puolestaan käsittää kaikki asiasta kuulevat, koskipa asia heitä tai ei. Totuuden torvi käyttäytyy kaiken lisäksi kuin oikea instrumentti: sen muotoa ei voi muuttaa ilman että se alkaisi soida epävireisesti.

Monessa yhteydessä totuus on juuri se asia, joka kaikkien pitäisi-, mutta jota kukaan ei halua kuulla. Todenpuhujat ovat kiusallisia ihmisiä, eikä totuuden puhuminen tunnu kuulijoista hyvältä. Joskus totuuden puhuminen ei tunnu edes itsestä hyvältä ja se on kuin hankkisi hankaluuksia. Olisi paljon helpompaa ja mukavampaa hieman suoristella karuja kulmia tai kertoa ympärillään oleville ihmisille vain sellaisia asioita, mistä he pitävät. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Totuus on tehty julkistettavaksi, eikä totuutta vastaan löydy pitäviä vastaväitteitä.

Mustavalkoista puhetta, edellisissä kahdessa kappaleessa kirjoitin itsekin noin viisi kyllä-ei -paria. Vaan sellaista on totuus, se jakaa ihmiset kahteen ryhmään. Toisin kuin usein kuvitellaan tai väärin perustellaan, harmaata aluetta ei totuuden suhteen ole olemassa, on vain erilaisia tapoja suhtautua totuuteen.

Lumiukko 2013

Lumiukko + build team.

Ei sen kummempia, kuin että käytiin lasten (ja pihan lasten) kanssa tekemässä lumiukko. Ensin pyöritettiin niin iso pallo, että ei enää jaksettu liikuttaa ja sitten siihen päälle loput ukosta. Pari tuntia meni ja hauskaa oli. Pystyssä tämä rakennelma kesti tasan kaksi päivää, ennen kuin vandaalit (teidät nähtiin!) olivat potkineet ukon maan tasalle. Alinta palloa lukuunottamatta, joka jäätyneenä lienee ollut liian kova luu tuhottavaksi.

Samaan hengenvetoon täytyy vain ihmetellä edellämainittujen tihulaisten kasvatusta: poikien äiti seisoi vieressä kun ukko otti pataan. Vaikka minun mielestäni hauskinta oli rakentaa lumiukkoa, niin kaikki rakentajista eivät olleet samoilla linjoilla - taidonnäytteen romuttuminen sai aikaan pahan mielen. Toivottavasti potkijoilla oli hauska viisiminuuttinen. Nyt sitten vain odotellaan uutta suojasäätä, että saadaan uusi ja entistä isompi lumiukko aikaisemman tilalle pihaa komistamaan.

Bop, sanoi tipaton tammikuu

Tammikuun työmatkat.

Tammikuu on perinteisesti se kuukausi jolloin todetaan, että "jopa on tullut vuoden lopussa luvattua kaikenlaista älytöntä". Minä lupasin pitää elämäni ensimmäisen tipattoman tammikuun - en tosin itselleni, vaan autolleni. Bussilla olen matkustanut viimeksi vuonna 2007 tai 2008.

Tavoitteenani oli siis olla tankkaamatta autoa yhtään kertaa koko tammikuun aikana. Näin jälkikäteen tarkasteltuna oma mukavuudenhaluinen, autokyytiin ja penkinlämmitykseen tottunut peffani protestoi bussikyytiä vastaan yllättävän vähän, minkä lisäksi tarkemmalla aikataululla herääminen toi ryhtiä arkeen. Tammikuun bussikorttikokeilu sujui siis melko hyvin.

Värilliset kaiutinkaapelit

Olohuoneessamme on ollut jo jonkin aikaa kytkemätön kaiutinpari, sillä tekemäni takakaiuttimet ovat olleet pelkkänä koristeena lähinnä esteettisistä syistä: mitkään aiemmin esittämäni kaapelointiratkaisut eivät ole miellyttäneet rakkaan vaimoni erehtymättömän tyylitietoista silmää ja hyvä niin, sillä nyt ongelmaan löytyi myös omasta mielestäni se paras ja mukavan talvinen ratkaisu. Kaapelit saivat ylleen kirkuvan joulunpunaiset villasukat.

Pidä se mikä on hyvää

Kun Jeesuksen luokse "kokoontui kansaa, niin etteivät he pääseet syömäänkään" (Mark 3:20), hänen omaisensa ryhtyivät toimiin. Huolestuneena he lähtivät takavarikoimaan Jeesusta hänen ympärillään pyörivältä kansalta ja totesivat ajatuksensa ääneen: "Hän on poissa suunniltaan". Kirjanoppineet puolestaan pyrkivät suitsimaan kansansuosiota vähättelemällä Jeesuksen tekoja ja väittämällä, että Jeesuksen teot tapahtuvat pahojen henkien voimalla ("Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia" [Mark. 3:22]).

Jäin miettimään, että mistä tai miten joku keksii väittää tällaista? Kun joku parantaa sairaita tai tekee yleensä ottaen pelkkää hyvää, niin kuinka tämä henkilö voisi olla mitenkään mielenvikainen tai kuinka nämä teot voisivat mitenkään johtua pahoista hengistä? Kuinka hyvä ja paha tulisi erotella ja mistä ne voidaan tunnistaa?

Keittiön puutasot

Mmmm... Shiny!

Viikonloppuna tuli tehtyä pientä kodin ylläpitoa loppiaista varten. Vuonna 2009 tekemämme pintaremontin yhteydessä keittiöömme asennettiin 40mm paksut puutasot, joiden hankkimista en ole katunut kertaakaan: tasot ovat helppohoitoiset, kestävät ja kivat silmille.

Bolshevismi pilaa päivälliset

"Saatan tehdä pojastanne aatelismiehen, mutta en gentlemannia. Siitä asiasta hänen on itsensä huolehdittava."

Otsikko on osittainen lainaus kirjasta "Hieno mies" [Brummell & Co, Otava, 2008], jonka sain eilen luettua loppuun. En tiedä, onko humoristinen tietokirjallisuus aivan virallinen kirjallisuuden tyylilaji, mutta juuri sellaista tämä alunperin vuodelta 1926 peräisin olevan kirjan näköispainos edustaa. Jo aikanaan ei-niin-vakavassa sävyssä kirjoitettu kirja tarjosi mielenkiintoisen lukuelämyksen ja paikoin jopa edelleen ajankohtaisen kurkistuksen menneeseen.