Toukokuun salatut elämät

Kaikkea sitä ehtiikin kuukauden aikana tekemään, paitsi kirjoittamaan blogiinsa yhtään mitään. Tämä postaus onkin eräänlainen "kertausjakso" minun elämäni saippuaoopperan olennaisimmista tahi mielenkiintoisimmista tapahtumista viime kuun ajalta. Tilannetta visualisoidakseni tein oheisen filminauhan, jota jokainen voi halutessaan kiidättää silmiensä ohitse.

Lyhyesti sanottuna kuukausi on kulunut perheenlisäystä, musiikkia, kodin/auton kunnostusta ja töitä ihmetellessä sekä tietysti viettäessä laatuaikaa perheen kanssa. Kolmannen lapsen saapuminen talouteemme on toki se kaikista suurin juttu. Uutta perhedynamiikkaa ja pienen ihmisen vauhdikasta kasvua ihmetellessä menee varmasti vielä jokunen tovi (=useampi vuosi), mutta noin päällisin puolin uuden elämän ympärillä pyörivä vanha elämämme ei ole keikahtanut millään tavalla pois raiteiltaan.

Sukkulasääntö: ilmastointiteippiä mukaan

Menneellä viikolla tuli todistettua erään ohjesäännön paikkansapitävyys. Sen mukaan vähänkään vanhemmalla autolla (tai vaikkapa avaruussukkulalla) liikkuessa tärkeimmät mukanapidettävät varusteet ovat:

• Rulla ilmastointiteippiä
• Rautalankaa (eikä nyt puhuta musiikista)
• Leatherman -tyyppinen multityökalu

Ajaessani tietyömaan jälkeensä jättämästä monttusarjasta auton alustasta kuului normaalista poikkeava kolahdus. Työpaikalle päästyäni kurkkasin auton alle ja totesin, että kolahdus oli kuulunut katalysaattorin lämpösuojasta, joka roikkui lähes irtonaisena osana pelkän etukulmansa varassa.

Työpäivän lopuksi tein näin ollen pikaisen lippalakin vaihdon automekaanikon hommiin. Suurin haaste oli etsiä sopiva epätasaisuus työpaikkaa ympäröivästä maastosta, jotta pääsin ujuttautumaan auton alle tilannetta paikkaamaan. Kaksi noin 40cm pituista toistensa ja katalysaattorin ympäri kierrettyä rautalankalenkkiä riittänee pitämään paketin kasassa seuraavaan huoltoon saakka. Jos ei, niin sitten otan kovat aseet käyttöön ja korjaan tilanteen sillä ilmastointiteipillä...

Edullinen jääkaappi = Kallis keittiöremontti?

Kotosalla hieman perheenlisäykseenkin liittyen, käytettävissä oleva kylmäsäilytystilamme on ollut kortilla jo pitkään. Onneksi vaimokulta bongasi tori.fi:stä aiemman jääkaappi/pakastimemme kanssa identtisen kaapin, jonka sitten haimme Helsingistä saakka: noin 150€, mikäli bensakulut lasketaan mukaan, ei ole mielestäni paha raha mistään arjessa hyödyllisestä laitteesta. Nyt mahtuu maitoa ja marjoja! Tässä kaapissa on lisäksi itseään sulattava pakastinosa (=no-frost), joten jokavuotista sulatusoperaatiotakaan ei tarvitse tehdä.

Jääkaapit ja muut pystymalliset keittiökoneet ovat yleensä 60cm leveitä, laatikon mallisia kapistuksia. Tällaiseen standardimitoitukseen perustuen keittiöömme on varattu 120cm leveä paikka kahta täysikokoista kylmäkonetta varten. Nyt uutta jääkaappia sille varatulle paikalleen sovitellessamme kävi kuitenkin ilmi, että LG:n insinööri on suuressa viisaudessaan sijoittanut ovien kahvat ulkonemaan varsinaisesta jääkaapin runko-osasta noin 0,5cm sivulle. Lopputuloksena on se, että 120cm tila ei riitä kahden kaapin rinnakkaiseloon ja meillä on käytössämme kolme vaihtoehtoa:

1. Laitamme kaapit hieman limittäin. Estetiikkamodi, joka EI tule tapahtumaan.
2. Laitamme kaapit toiselle puolelle keittiötä. Vaihtoehto, joka vaatisi keittiöremonttia tyhjän 120cm kolon täyttämiseksi keittiön toiselta seinältä.
3. Levennämme 120cm aukkoa siten, että kaapit mahtuvat vierekkäin. Omistan käsisirkkelin, joko arvaat mitä tulee tapahtumaan? =)

Ctrl-C, Ctrl-V, valmista tuli?

Suunnitelmana on siis ottaa terä kauniiseen käteen ja leventää kaapeille varattua aukkoa. Tämä tapahtuisi lisäämällä jääkaappien päällä olevien keittiökaappien toiseen reunaan 16mm melamiinilevy ja kaventamalla seinän ja kaapiston välissä olevaa peitelevyä saman verran. Toistaiseksi kaksi jääkaappia pönöttävät vaihtoehdon 2 mukaisella paikalla ja uusia kaapinovia (koko keittiöön) on kuulemma jo katseltu.

Musaa ja duunia

Pari tämän kuun tapahtumista on ylittänyt myös uutiskynnyksen ja päässyt ihan lehteenkin saakka. Musakuvioista aloittaen, Turun sanomat uutisoi Pansiossa 18.5.2013 järjestetyn käänteisen rap-battlen tuloksista.

Käänteisen, wut? Yleensä räppäreiden riimitaistelussa eli battlessa pitää vastustajasta kertoa kaikki tuntemansa "yo momma" -vitsit ja samalla polkea toisen itsetunto maan rakoon. Tällä kertaa tavoitteena oli melko poikkeuksellisesti räpätä toisesta pelkkiä ylimaallisia ylisanoja.

Your milkshake is better than mine?

Minä olin soittamassa tapahtuman rytmiryhmässä. Kuvassa näkyvä tuikea ilmeeni kertoo ainoastaan ensimmäistä räppikeikkaansa soittavan basistin keskittymisestä, oikeasti minulla oli hauskaa.

Tämänpäiväinen Kauppalehti (31.5.2013) puolestaan uutisoi ison sinisen ja rakkaan verottajamme välisestä kapinasta. Töissä ei paljon muusta puhutakaan, me kun satumme olemaan tuon kiistan onnellinen kolmas osapuoli.

Sellaisia tässä kuussa, toivottavasti kesäkuu on päivitystahdin osalta hieman vilkkaampi.