Sano orja, kun käyt Facebookissa

"Futista kavereiden kanssa pihalla." Jos tässä lauseessa on kolme vierasta sanaa, olisi ehkä syytä huolestua, sillä liikunta, oikeat sosiaaliset kontaktit ja ulkoilma ovat täysiä vastakohtia verkossa tapahtuville facebook/pokemon/minecraft/jne -seikkailuille. Netti on hyvä asia tiettyyn pisteeseen saakka, mutta niin paradoksaalista kuin se onkin, niin jatkuva ärsykkeillä tykittäminen passivoi.

"Lapsista ja nuorista, jotka viettävät useita tunteja päivässä videopelejä pelaten ja Facebookissa roikkuen, kasvaa hamsterin keskittymiskyvyllä varustettuja narsisteja." [Kauppalehti 19.4.2013, takakannen artikkeli "Playstation-lapsella on uhkapelaajan aivot"]

Siinä se taas tuli. Kauppalehden takakannen juttu nosti aina silloin tällöin minullakin mielessä käyneen ajatuksen ihan kahvipöytään saakka. Artikkelissa lainaillaan Oxfordin yliopiston (aivo)tutkija Susan Greenfieldin ajatuksia, joka on viimeisen puolen vuosikymmenen aikana tutkinut sekä kommentoinut alaansa liittyviä tutkimuksia. Kovin raflaava ja mielenkiintoinen väite, tämä hamsterijuttu, joten olin lähes pakotettu tarkistamaan puheiden alkuperää ja myös kurkistamaan mitä muut tutkijasta ajattelevat.

Bolshevismi pilaa päivälliset

"Saatan tehdä pojastanne aatelismiehen, mutta en gentlemannia. Siitä asiasta hänen on itsensä huolehdittava."

Otsikko on osittainen lainaus kirjasta "Hieno mies" [Brummell & Co, Otava, 2008], jonka sain eilen luettua loppuun. En tiedä, onko humoristinen tietokirjallisuus aivan virallinen kirjallisuuden tyylilaji, mutta juuri sellaista tämä alunperin vuodelta 1926 peräisin olevan kirjan näköispainos edustaa. Jo aikanaan ei-niin-vakavassa sävyssä kirjoitettu kirja tarjosi mielenkiintoisen lukuelämyksen ja paikoin jopa edelleen ajankohtaisen kurkistuksen menneeseen. 

Kirjoja ja miehiä

Kirja, hyvä asento mukavassa tuolissa ja hetki aikaa, jolloin on mahdollista vaihtaa ulkoinen maailma kirjan sivuilta löytyvään vaihtoehtoiseen todellisuuteen. Lukeminen on yksi lempiharrastuksistani.

Minä luen mielelläni kaikenlaista, mutta eniten pidän opaskirjoista, tietokirjoista ja ylipäätään jollakin tavalla ajattelemaan haastavista kirjoista. Elämäkerrat ovat myös lähes poikkeuksetta mielenkiintoisia, mutta mieluiten tutustun ihmisiin ihan oikean elämän kautta, henkilöiden itsensä kertomina tarinoina.

Kirjat avaavat ovia muiden ihmisten ajatuksiin. Ne ovat aina muotoiltuja, muokattuja, kärjistettyjä, siloteltuja tai muulla tavalla hiottuja ajatuksia, mutta ajatuksia yhtä kaikki. Tästä syystä kirjojen lukeminen on yhtä aikaa sekä hyödyllistä että vaarallista, sillä silloin tällöin joku ajatus karkaa kirjan lehdiltä ja alkaa muuttamaan ympäristöään - aloittaen lukijasta. Kaikkien kirjojen kanssa tätä ei tietenkään tapahdu ja kuten sanottua, joidenkin kirjojen kohdalla sellainen ei olisi edes kovin suotavaa. Valitsemalla hyviä kirjoja on kuitenkin mahdollista huomata, että jotkin ajatukset ovat vain kerrassaan niin hyviä, että niitä on mahdotonta sivuuttaa. Olet sitä mitä syöt, sanotaan.