Ring Ring, lenkkeilydraama

Pyöräilyn kieltävät liikennemerkit (via polkupyoräily.net wiki)

Minulla on tragikomedia-idea, joka menee jotenkin näin: näytelmässä on kaksi kohtausta, joista ensimmäinen käydään kahden kuvitteellisen sauvakävelijän ja yhden kuvitteellisen pyöräilijän välillä. Taustoitan hieman, jotta saatte mielikuvituksellanne paremmin aiheesta kiinni.

Kuvitteelliset sauvakävelijät olkoot vaikkapa noin 50-60-v pariskunta, joista noin 165cm pituisella kuvitteellisella naisella olkoot yllään kuvitteellinen punainen lenkkeilypaita. Hieman kuvitteellista puolisoaan pidemmällä miehellä voisi olla yllään harmahtava asu. Kuntoilusta ja sauvakävelystä innostunut pariskunta on viikottaisella kuvitteellisella sauvakävelylenkillään ja he keskustelevat juuri jostakin yhteisestä innostavasta aiheesta, vaikkapa Juoksija-lehden uusimman numeron mainiosta yleisönosastokirjoituksesta.

Pyöräilijä on noin 30-vuotias mies, joka on vastikään löytänyt pyöräilyharrastuksen. Kuvitteellinen mieshenkilö ajaa sinistä maastopyöräänsä musta kypärä ja aurinkolasit päässään. Näytelmäni tapahtuma-aikaan 11.9.2013 klo 19.45 pyörälenkillään oleva mies saavuttaa kuvitteellisen sauvakävelijäpariskunnan.

Hello World

Vielä on yötä edessä.

Ei näitä osaa odottaa, vaikka kolme kvartaalia vatsan kasvua vierestä katselinkin. Aina on samalla tavalla hassu olo yksin sairaalan synnytysosastolla istuessa, sen varsinaisen arjen sankarin kipuillessa suihkussa lievittämässä oloaan. Koeta siinä sitten itse käsitellä ja käsittää, että mitä tässä oikein taas tapahtuu. Yölliset äkkilähtemiset eivät varmaankaan auta asiassa, mutta toisaalta, tällaisen ihmeen ympärille ei tahdo ajatuksiaan noin muutenkaan saada taipumaan. Ei ennen kuin uusi elämä tuhisee tyytyväistä oloaan paidan alla maailmaa piilossa. Sinnekin on tietysti välillä pakko kurkistaa, että voiko tämä olla ihan oikeasti tottakaan.

base64_decode(NC41LjIwMTMga2xvIDY6NDAsIFR5dHTDtiwgNDIxMGcgamEgNTNjbSE=)

On se.

Samalla viivalla

Vieras vieraalta maalta.

Tulimme tänään ystäväperheemme lapsen synttäreiltä kotiin ja parkkipaikallamme oli auto. Kuvassakin näkyvä, parhaat kilometrinsa nähnyt farkkumallinen Ford Mondeo, jonka apukuskin ikkunan virkaa toimitti karmeihin teipattu jätesäkki. Autossa oli alla sekarengastus (kesä + talvirenkaita) ja takakontti sekä takapenkit täynnä jätesäkkejä, jotka puolestaan olivat täynnä... öö, jotakin. Ajatella! Jonkun muun auto, meidän maksetulla paikalla ja vielä Bulgarian kilvissä!

Visiot vastaan realismi

Kuva: CNN 2011, http://thecnnfreedomproject.blogs.cnn.com

Arkipäivään kuuluu kaikenlaisia sattumuksia. Aamulla autoa tankatessani viereisellä mittarilla oli ilmeisesti kimppakyytiä käyttävä työporukka, jossa onniteltiin uutta tulevaa äitiä: mammasta puhuivat, eikä tämä mamma ollut paljoa kolmeakymmentä vanhempi. Ensimmäistä lastaan kaiketi saamassa ja tohina oli sen mukainen.

Jäin miettimään kuinka tuossa porukassa - samoin kuin varmasti lähes kaikkialla ympärilläni - haaveita, ajatuksia ja kokemuksia muotoillaan visioiksi tulevasta. Tietyntyyppiset, sellaiset tavalliset tulevaisuudenkuvat toteutuvat toki varmemmin kuin ne suuret unelmat, mutta pelkkä haaveilu ei koskaan riitä tekemään unelmista totta. Onnistuakseen visionäärin täytyy olla myös tietyllä tapaa realisti ja löytää ihanteellisesta tulevaisuudenkuvastaan ne aukot, joita reaalimaailman vaatimukset siihen jättävät. Vasta ongelmien tunnistaminen antaa mahdollisuudet korjata ne. Onnistunut ponnistaminen tapahtuu aina siten, että jalat koskevat maata.

Tarinoita ihmisyydestä

Hetki isäkuukautta. © Mikko Nieminen 2010

Jokaisella meistä on hetkiä, jotka muuttavat meitä. Sellaisia käännekohtia pitkissä tapahtumaketjuissa, joiden jälkeen olemme jotakin muuta - jotakin parempaa tai jotakin pahempaa. Tällaiset hetket liittyvät tiiviisti siihen, keitä me olemme ja miten toimimme muiden kohtaamiemme ihmisten kanssa. Nämä hetket sitten joko rakentavat tai romuttavat identiteettiämme. Esimerkeiksi elämää muuttavista hetkistä käyvät vaikkapa naimisiin meno tai eroaminen, lapsen syntymä tai läheisen kuolema, onnettomuudet tai ihanat hetket yhdessä rakkaiden kanssa. Jokaisen elämään mahtuu muutoksia, joista saisi aikaan vaikka elokuvan.

Kun hetkistään saa muotoilla tarinoita, syntyy jotakin poikkeuksellista - kohtaaminen. Tarinan kohdatessa kuulijan, kertojan minä on hetken ajan kuin minä itse.