Visiot vastaan realismi

Kuva: CNN 2011, http://thecnnfreedomproject.blogs.cnn.com

Arkipäivään kuuluu kaikenlaisia sattumuksia. Aamulla autoa tankatessani viereisellä mittarilla oli ilmeisesti kimppakyytiä käyttävä työporukka, jossa onniteltiin uutta tulevaa äitiä: mammasta puhuivat, eikä tämä mamma ollut paljoa kolmeakymmentä vanhempi. Ensimmäistä lastaan kaiketi saamassa ja tohina oli sen mukainen.

Jäin miettimään kuinka tuossa porukassa - samoin kuin varmasti lähes kaikkialla ympärilläni - haaveita, ajatuksia ja kokemuksia muotoillaan visioiksi tulevasta. Tietyntyyppiset, sellaiset tavalliset tulevaisuudenkuvat toteutuvat toki varmemmin kuin ne suuret unelmat, mutta pelkkä haaveilu ei koskaan riitä tekemään unelmista totta. Onnistuakseen visionäärin täytyy olla myös tietyllä tapaa realisti ja löytää ihanteellisesta tulevaisuudenkuvastaan ne aukot, joita reaalimaailman vaatimukset siihen jättävät. Vasta ongelmien tunnistaminen antaa mahdollisuudet korjata ne. Onnistunut ponnistaminen tapahtuu aina siten, että jalat koskevat maata.


Jos aikoo hypätä korkealle, ei pelkkä mielikuvaharjoittelu riitä. Oikeassa maailmassa putoamiskiihtyvyys riittää huolehtimaan, ettei hyppääjä nouse ilmaan ilman ponnistelua. Usein pitkäjänteinen työnteko on ainoa tapa saada aikaan yksi tarpeeksi voimakas ponnistus (tai monta pienempää hyppyä) ja siten päästä tavoitteisiinsa. Omakohtaisesti sorrun toisinaan jättämään hienot ajatukseni ajatuksen tasolle ja sitten pettyväni kun haaveet eivät näytäkään toteutuvan. Tulokset vaativat työtä. Onnekseni olen saanut inspiroitua todistaessani yhtä hienoa esimerkkiä työn kautta toteutumassa olevasta mahdottomasta visiosta ja päättäväisestä asenteesta tällaisen unelman eteen.


Esimerkki joka minulla on mielessäni, kantaa nimeä V.A.L.O. ja heidän visionaan on poistaa ihmiskauppa maailmasta.

Mikä ihmiskauppa? Lyhyesti sanottuna ihmiskauppa on ase- ja huumekaupan rinnalla kolmas massiivinen ja maailmanlaajuinen rikollisuuden muoto, joka koskee hieman lähteestä riippuen noin 27 miljoonaa ihmistä. Ihmisiä kauppaamalla tehdään maailmanlaajuisesti rahaa noin 32 miljardia usa-dollaria vuodessa. Tällä summalla järjestäisi kahdet Lontoon olympialaiset tai tekisi parikymmentä avaruuslentoa - joka vuosi. Euroopassa rahaa liikkuu 2,5 miljardin euron verran vuodessa, mikä tarkoittaa vaikkapa 3,5 länsimetron rakentamista vuodessa. Suomi ei ole jäänyt ihmiskaupasta osattomaksi, vaan olemme satojen uhrien kauttakulku- tai kohdemaa vuosittain.

Seuraamani V.A.L.O.:n porukka on tehnyt pitkäjänteistä työtä hyppimällä pienin askelin kiveltä toiselle, tekemällä asian kerrallaan. Samalla he ovat huomaamattaan nousseet jo pitkän matkaa ylös isoa vuorta. He ovat levittämässä tietoisuutta ihmiskaupasta, pitäneet seminaariesityksiä, verkostoituneet muiden järjestöjen kanssa ja hankkimassa varoja uhrien auttamiseksi. Mahdoton visio on alkanut elää ja muuttaa oikeaa maailmaa itsensä kaltaiseksi.

On ilo seurata muiden omasta asiastaan innostuneiden periksiantamatonta tekemistä. Se rohkaisee ja kannustaa pitämään jalat maassa ja katsomaan tulevaisuuteen. Oma haaveeni on saada kasaan sellainen ryhmä miehiä, jossa hyvät ja huonot kokemukset kohtaavat ja jossa ryhmän jäsenet voivat hyödyntää muiden hankkimaa viisautta omassa elämässään. Tietysti omista virheistäänkin oppii, mutta jos kaikki oppiminen perustuisi tällaiseen tekniikkaan, elämä kävisi kovin lyhyeksi haluttujen tulosten saavuttamiselle.

Elämänkokemukset muodostuvat eletyn elämän myötä ja kokeilemalla itse. Joihinkin kokeiluihin ei itse kannata ryhtyä aivan sokkona, vaan neuvoja ja alkuvauhtia kannattaa kysyä itseään viisaammilta - tähän kiteytyy haaveilemani työmuodon ydin. Esimerkiksi hyviä avioliittoneuvoja antaa todennäköisesti se, joka on ollut kauan naimisissa. Kokenut kilpa-autoilija osaa kertoa kuinka hallitaan yllättävä sivuluisu. Paljon elokuvia katseleva ei suosittele roskaleffoja.

Tammikuussa tulee vastaan se hetki, kun jotakin konkreettista pitää syntyä tai koko ajatuksen saa unohtaa. Näin olen itselleni määrännyt.