Scribes 'n stuff

Jean Miélot, secretary, copyist and translator to Duke Philip the Good of Burgundy. Wikimedia commons.

Raamatussa mainitaan usein Jeesuksen toiminnan ja tapojen kanssa kamppaillut ryhmä nimeltä kirjanoppineet. Jäin eilen pohtimaan, keitä nämä kirjanoppineet olivat ja miksi heitä sanottiin juuri kirjanoppineiksi. Ajatuksieni avuksi kurkistin paria englanninkielistä käännöstä (ISV & ESV) ja siellä kirjanoppinut käännetään sanalla scribe.

Minä kääntäisin sanan scribe mieluummin sanalla kirjuri. Suomenkieliset käännökset käyttävät muotoa kirjanoppinut kuitenkin ihan syystä ja hyvin perustein. Pari tuhatta vuotta sitten, pääosin maatalouskulttuuriin nojaavassa yhteiskunnassa, kuka tahansa joka osasi kirjoittaa, oli varmasti enemmän oppinut tai paremman koulutuksen saanut kuin tavallinen kansanmies- tai nainen. On myös enemmän kuin oletettavaa, että Juutalaisen uskonnollisen johtajiston palveluksessa oleva koulutettu henkilö väistämättä pyrkii vaikuttamaan asioihin. Tästä syystä en ihmettele, miksi suomenkieliset Raamatut puhuvat kirjureista termillä kirjanoppinut: sana sisältää paitsi ammatin, myös tähän ammattikuntaan kuuluneen henkilön uskonnollisen aseman ja vaikutusvallan.

Luetaanpa lakia

Se, että osaa tekstinkappaleita ulkoa tai että muistaisi kaiken kirjoittamansa, ei tarkoita että henkilö ymmärtäisi lukemansa pohjia myöten. Tekstin ulkokohtainen tunteminen ei siten automaattisesti myöskään vaikuta siihen, kuinka paljon tuntemansa tekstin, tässä tapauksessa juutalaisen lain mukaan sen tunteva henkilö elää tai kuinka oikein hän sitä tulkitsee. Myös rikolliset suunnittelevat toimiaan oman laintuntemuksensa kautta. He varmasti tietävät tekojensa olevan väärin, mutta myös sen, että jokin teko ei välttämättä ole erikseen kielletty tai että tietyllä tavalla tehtynä rikoksesta rangaistaan lievemmin. Raamatun kohta, joka oikeastaan nosti tämän koko ajatuksen kirjureista ja kirjanoppineista mieleeni, ilmaisee asiaa hieman samansuuntaisesti.

Jeesus oli juuri kutsunut Leevin opetuslapsekseen ja oli aterioimassa tämän kotona, yhdessä muiden syntisten ja veronkerääjien kanssa, "kun fariseusten kirjanoppineet" (Mark 2:16, KR1938) huomasivat Jeesuksen tekevän jotakin, mikä oli kiellettyä. Tässä tapauksessa Jeesus ei "poistanut pahaa" luotaan (vrt. esim. 5. Mooseksen kirjan 17:7, 13; 19:19; 21:21; 22:21, 22, 24 ja 24:7) ja kirjurit kokivat itsensä pakotetuiksi huomauttamaan asiasta.

Publikaanien ja syntistenkö kanssa hän syö?

Monesti saamamme arvostus tai asema sumentaa arvostelukykyämme. Juutalaisten kirjureiden kohdalla ei varmasti ollut kovinkaan tavatonta, että tavallista maajussia tuli katsottua hieman alaspäin, sillä Wikipedia tietää kertoa nimenomaan Juutalaisista kirjureista näin:

Kuten suurimmassa osassa muinaista maailmaa, myös muinaisen Israelin kirjurit olivat hienostuneita ammattilaisia jotka suorittivat nykyisin lakimiehien, ministerin, tuomarin tai pankkiirin ammatteihin liitettäviä tehtäviä, niinkin aikaisin kuin 1000 EKr. Jotkut kirjurit kopioivat dokumentteja, mutta tämä ei välttämättä ollut osa heidän työtään. [Wikipedia, lainattu 19.11.2012]

Jeesus oli loistava palauttamaan ihmisiä maan pinnalle. Hänen tulkintansa juutalaisesta laista astui monien vallan sumentamien varpaille, mutta loppujen lopuksi sellaisia henkilöitä, jotka olisivat voineet hänen sanoa olleen väärässä, oli melko vähän. Minulla ei tule yhtään tällaista mieleen, kirjureista nyt varsinkaan. Laki on periaatteessa määritelmä siitä, mitä ei saa tehdä tai mitä pitää tehdä. Kristillisen retoriikan keinoin ilmaistuna "Laki osoittaa ja tuo julki synnin". Vaikka kirjanoppineet tiesivät ja tunsivat lain ulkoa, he eivät olleet sisäistäneet sitä miksi lainkohta oli alunperin annettu. Mielestäni kirjanoppineilta jäi hieman auki myös tulkintavaran jättäminen, eli nk. pelisilmä laintulkinnoissa. Elä niin kuin opetat, sanotaan.

Ehdottomasti tapauskohtainen

Lain kirjaimellinen tulkinta on useimmiten vain ja ainoastaan typerää. Jeesuksen antaman esimerkin mukaan pahaa ei tule aina automaattisesti heittää ulos pimeyteen hampaita kiristelemään, vaan joskus on syytä katsoa, olisiko mahdollista saada aikaan aito muutos. Jos kriminaalin saa ymmärtämään ja arvostamaan sitä, että ohikulkijan taskussa olevat rahat ovat ohikulkijan omaa omaisuutta ja siten lopettamaan ihmisten mukiloimisen, on lopputulos kaikkien kannalta parempi kuin se, että ohikulkija makaa sairaalassa ja rosvo vankilassa. Samalla tavalla kuin lukot pitävät rehellisen miehen rehellisenä, "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat".

Jeesus tuli kutsumaan sairaita ja syntisiä parannukseen. Otatko kutsun vastaan?