Markuksen evankeliumin kolmannesta luvusta löytyy monta mielenkiintoista yksityiskohtaa Jeesuksen elämästä. Yksi näistä katkelmista kertoo kiukusta ja siitä, miten Jeesus reagoi vihastuessaan oikein kunnolla.
Vihasta rakkauteen
Jeesus oli ihminen ja koki ihmiselle tyypillisiä tunteita kaikessa kirjavuudessaan. Markuksen evankeliumin kolmannen luvun jae 5 on varsin lyhyt pätkä tekstiä, mutta silti jakeessa onnistutaan kertomaan, kuinka Jeesus oli murheellinen fariseusten kovuuden ja paatuneiden sydämien vuoksi ja kuinka tämä murheellisuus sitten ilmeni kahdella kovin erilaisella tavalla. Ellen erikseen toisin mainitse, lainaamani jakeet ovat peräisin vuoden 1938 kirkkoraamatusta.Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi. (Mark 3:5)Kuinka murheelliseksi Jeesus siis oikein tuli? Jakeen mukaan "...katsahtaen ympärilleen (hän) loi vihassa silmänsä heihin". Jeesus vihastui, mutta vihastumisesta seurannut reaktio ei ollut ihmiselle lajityypillinen nyrkkien heiluttelu, eikä edes verbaalinen selkäsauna. Mitä sitten?
"Hän sanoi miehelle: ojenna kätesi ... ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi." Jeesus purki vihansa osoittamalla rakkautta. Kaiken tunnekuohunsa keskellä Jeesus teki jotakin hyvää ja paransi miehen, jonka käsi oli "kuivettunut", eli jollakin tavalla surkastunut. Vihan holtiton purkaminen ympäristöön tai vihastumisen aiheuttaneisiin fariseuksiin ei ollut Jeesuksen mielestä vaihtoehto. Rakkaus kaiken voittaa, sanotaan.
Raamatullinen vihanhallintakurssi
Jeesuksen esimerkin innoittamana lähdin tutkimaan hieman laajemmin, mitä Raamattu sanoo vihasta tai vihastumisesta. Vihasta on kirjoitettu paljon sekä Jeesusta ennen että hänen jälkeensä ja Vanha testamentti muistaakin aika ajoin kertoa, kuinka Jumala vihastuu Israelin kansalle. Näiden paikkojen osalta tarina menee yleensä siten, että Israelilaiset töppäilevät jotenkin, usein olemalla typerän tyytymättömiä ja sitten Jumala vihastuu heihin.Niitä kohtia Raamatussa, joissa ihmisiä ohjeistetaan vihaisena toimimiseen on vähemmän, mutta ohjeet pysyvät kautta linjan samoina Jeesuksen esimerkin kanssa. Jeesuksen veli Jaakob käsittelee kirjeessään vihastumista seuraavasti:
19 "... Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan 20 sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä." (Jaak. 1:19-20).Vihastuminen ei Jaakobin kirjeen perusteella ole erityisemmin Jumalan mielen mukaista, mutta sitä ei missään nimessä kielletä - pyydetään vain vihastumaan harvemmin. Jaakob kannustaakin kuuntelemaan muita, enemmän kuin pyrkimään puhumaan omat mielipiteensä julki ensi tilassa. Käsittääkseni ainakin arkipäivän tasolla vihastumiset ja suuttumiset johtuvat usein väärinymmärryksistä ja huonosta kommunikaatiosta. Sellaisia syntyy, kun ei kuuntele muita tarpeeksi tarkasti. Pienenä osoituksena kaikkivaltiudestaan Jeesus kuitenkin toimi Jumalalle mieluisasti (=oikeudenmukaisesti) jopa vihaisena ja murheellisena.
Myös muualla Raamatussa kannustetaan toimimaan Jeesuksen esimerkin mukaan. Esimerkiksi Paavalin ohje Efeson seurakunnalle ohjaa samanlaiseen käytökseen: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö" (Ef 4:26). Tämä ajatus ei suinkaan ole alkuperältään Paavalin oma, vaan taustaltaan juutalaisena oppineena (=fariseuksena, jollaiseen Jeesus vihastui) hän lainaa ajatuksensa suoraan Psalmista 4.
"Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö" (Ps 4:5). Paavalin lainaamassa kohdassa suomenkieliset käännökset käyttävät vihastumisen ilmaisemiseen hieman outoa sanaa vaviskaa. Vapiseminen, hepreankielisessä alkutekstissä ragaz [raw-gaz'], tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin "kiukusta kihiseminen", eli yksinkertaisesti olotilaa, jossa ihminen on niin raivoissaan, että tärisee. Englantia osaavat pystyvät yhdistämään hepreankielisen sanan helposti sanaan rage, eli raivo. Englanninkielisessä käännöksessä (ESV) käytetään ilmaisua "be angry (or, be agitated)". Psalmi jatkaa vielä ohjettaan tärisijöille seuraavasti: "Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa." (Ps 4:5) Jeesuksen esimerkissä on miettimistä kerrakseen. Kuinka ikinä kummassa kiukkunsa voi purkaa osoittamalla rakkautta?
Sängyn laidalla puhuttua
Omassa elämässäni nämä käsittelemäni jakeet ovat saaneet parin viime kuukauden aikana konkretisoitua hienolla tavalla. Nuorempi lapsemme, niin aurinkoinen kuin ikinä onkaan, ei millään tahtoisi käydä nukkumaan. Siinä sängyn laidalla tai lattialla istuessani on sitten ollut aikaa puhua sydämessään kaikenlaista. Olen aloittanut harjoittelun ja nykyisellään suusta ulos kuuluvat ohjeeni lapselle kuuluvat jo jotenkin näin: "Käy nukkumaan, riiv.. eiku rakas."Yllätyksekseni metodi toimii. Ei siten, että lapsi nukahtaisi yhtään nopeammin, mutta siten, että lastenhuoneessa panttivankina olo ei ota aivoon läheskään yhtä paljon kuin jos turhaan purkaisi kiukkuaan verbaalisesti. Tällaisiin neuvoihin ei pysty edes Dr. Phil, sillä mitä ihmistuntemukseen tulee, Jeesus on aivan omaa luokkaansa. "Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." (Matt 15:11, v. 1992 käännös)
Miettikääpä (ja kokeilkaapa) tätä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti