Visiot vastaan realismi

Kuva: CNN 2011, http://thecnnfreedomproject.blogs.cnn.com

Arkipäivään kuuluu kaikenlaisia sattumuksia. Aamulla autoa tankatessani viereisellä mittarilla oli ilmeisesti kimppakyytiä käyttävä työporukka, jossa onniteltiin uutta tulevaa äitiä: mammasta puhuivat, eikä tämä mamma ollut paljoa kolmeakymmentä vanhempi. Ensimmäistä lastaan kaiketi saamassa ja tohina oli sen mukainen.

Jäin miettimään kuinka tuossa porukassa - samoin kuin varmasti lähes kaikkialla ympärilläni - haaveita, ajatuksia ja kokemuksia muotoillaan visioiksi tulevasta. Tietyntyyppiset, sellaiset tavalliset tulevaisuudenkuvat toteutuvat toki varmemmin kuin ne suuret unelmat, mutta pelkkä haaveilu ei koskaan riitä tekemään unelmista totta. Onnistuakseen visionäärin täytyy olla myös tietyllä tapaa realisti ja löytää ihanteellisesta tulevaisuudenkuvastaan ne aukot, joita reaalimaailman vaatimukset siihen jättävät. Vasta ongelmien tunnistaminen antaa mahdollisuudet korjata ne. Onnistunut ponnistaminen tapahtuu aina siten, että jalat koskevat maata.

Tarinoita ihmisyydestä

Hetki isäkuukautta. © Mikko Nieminen 2010

Jokaisella meistä on hetkiä, jotka muuttavat meitä. Sellaisia käännekohtia pitkissä tapahtumaketjuissa, joiden jälkeen olemme jotakin muuta - jotakin parempaa tai jotakin pahempaa. Tällaiset hetket liittyvät tiiviisti siihen, keitä me olemme ja miten toimimme muiden kohtaamiemme ihmisten kanssa. Nämä hetket sitten joko rakentavat tai romuttavat identiteettiämme. Esimerkeiksi elämää muuttavista hetkistä käyvät vaikkapa naimisiin meno tai eroaminen, lapsen syntymä tai läheisen kuolema, onnettomuudet tai ihanat hetket yhdessä rakkaiden kanssa. Jokaisen elämään mahtuu muutoksia, joista saisi aikaan vaikka elokuvan.

Kun hetkistään saa muotoilla tarinoita, syntyy jotakin poikkeuksellista - kohtaaminen. Tarinan kohdatessa kuulijan, kertojan minä on hetken ajan kuin minä itse.