Bolshevismi pilaa päivälliset

"Saatan tehdä pojastanne aatelismiehen, mutta en gentlemannia. Siitä asiasta hänen on itsensä huolehdittava."

Otsikko on osittainen lainaus kirjasta "Hieno mies" [Brummell & Co, Otava, 2008], jonka sain eilen luettua loppuun. En tiedä, onko humoristinen tietokirjallisuus aivan virallinen kirjallisuuden tyylilaji, mutta juuri sellaista tämä alunperin vuodelta 1926 peräisin olevan kirjan näköispainos edustaa. Jo aikanaan ei-niin-vakavassa sävyssä kirjoitettu kirja tarjosi mielenkiintoisen lukuelämyksen ja paikoin jopa edelleen ajankohtaisen kurkistuksen menneeseen. 

Kuka kirjoitti ja mitä?

Nimimerkin Brummell & Co takaa löytyy suomenruotsalainen sanomalehtimies ja pakinoitsija Georg Henrik Theslöf. Teos käsittelee 1920-luvun seurapiirikulttuuria ja siinä menestymistä melko laajasti, aihealueiden kattaessa mm. kihlauksen, pukeutumisen, puhelinkäytöksen, ruokailutavat, matkustamisen, vierailut ja erilaiset juhlatilanteet. Jotkin näistä aiheista ovat pysyneet ajankohtaisina nykypäivään saakka (esim. puheen pitäminen tai juhlaetiketti eivät ole muuttuneet kirjan kirjoittamisen ajoista paljoakaan), mutta esimerkiksi puhelinkulttuuri ei ole enää vuosikymmeniin sisältänyt kohteliaisuuksia puhelinkeskusta hoitaville neideille. Lähimmät mieleeni tulevat televisiomaailman vastineet kirjalle ovat sarjat Kyllä Jeeves hoitaa ja Pokka pitää.

Kirja alkaa kahdeksalla säännöllä, jotka ovat mukaelma kymmenestä käskystä. Pääasiallisia eroja kymmenen alkuperäisen ja teoksen esittelemien kahdeksan vaihtoehtoisen "käskyn" välillä on kaksi. Ylempiä auktoriteetteja (Jumala, omat vanhemmat) ei tunnusteta ja huorintekoa ei kielletä. Nämä vievät mielestäni pohjaa kenen tahansa uskottavuudelta, mutta koska kirja on kieltolain aikana kieli poskessa kirjoitettu opus, niin sitä tulee lukea jo muutenkin vähintäänkin varauksella. Silti, vaikka kirja ei ole täysin vakavahenkinen tai todesta otettavissa, niin sen ohjeista ja esimerkeistä moni olisi nykyaikana tarpeen. Huomaavaisuus, hienotunteisuus ja kohteliaisuus yhdistettynä tyylikkääseen pukeutumiseen ja hyviin käytöstapoihin eivät mene koskaan pois muodista.

Havaintoja yöllisistä jazzailuista

Kirjan sivuilta käy ilmi ihmisluonnon muuttumattomuus. Nykyisin kansakuntaa avoimesti vaivaava itsekkyyden ihanne on kaiketi ollut olemassa aina ja siten sen voi aistia myös tämänkin kirjan sivuilta huolimatta aiemmin vallinneesta tiukemmasta yhteiskunnan sanelemasta itsekurista. Koska teos on miltei yhtä vanha kuin Suomi on itsenäinen, tämä moraalia metsään ohjaava ajatusmaailma esiintyykin vain pisaroina ja silloinkin kirjan aiheen vuoksi vahvasti eleganssiin käärittynä. Näissä pisaroissa kontrastit ovat kuitenkin niin vahvoja, että asiasta on vaikea erehtyä:

Taskuissaan mies luonnollisesti säilyttää lompakon, nenäliinan, sikarikotelon, avaimia y.m.s. Mutta hänen on varottava pitämästä pukuaan jonakin arkistokaappina tai suloisten muistoesineiden säiliönä. Sellainen pilaa puvun piirteet. Tavallisesti se sitäpaitsi johtaa avioeroon. Naisväelle eivät mitkään taskusalaisuudet ole pyhiä. [s.201-202]

Nykykieleen verrattuna kirjan käyttämä tyyli viehättää suorapuheisuudellaan, mutta myös karulla tavalla paljastaa sen tosiseikan, että sekä hienoimmissa että huonoimmissa kulisseissa voi asua yhtä lailla läpimätä ihminen. Pääpiirteissään kirja edustaa nk. korkeampaa moraalia ja se kannustaa jatkuvasti hoitamaan asiansa tunnollisesti ja sellaisella tavalla, ettei tule "jazzailtua". Se nimittäin aiheuttaisi tuskaa kanssaihmisille tai puolisolle. Kodin tulee voida hyvin, jotta sen asukkailla olisi hyvä olla.

Nykymaailman suurimpana erona entispäivään lieneekin se, että 1920-luvun kosmopoliitin seuraelämän puoliavoin uskottomuus, ahneus ja täydellinen arjesta irtautuminen on nykyisin valitettavan tavanomaista ja tuttua myös tavalliselle kadunmiehelle. Maailma on muuttunut myös siinä mielessä, että nykyiselle kadunmiehelle on helpommin mahdollista tulkita kirjassa järjestelmällisesti suomentamatta jääneet englannin-, ranskan- tai saksankieliset lainaukset, jotka annetaan ikään kuin olettaen, että lukija ymmärtäisi sujuvasti kaiken lukemansa.

Lopuksi

Yleisellä tasolla kuvailisin kirjaa sanoin älykäs ja hauska. Kirjan kieli on helppolukuista ja teksti on täynnä monipuolisen värikkäitä ilmaisuja sekä kekseliäitä sanankäänteitä, joista muutamat saivat minut nauramaan ääneen. Tahatonta hauskuutta kirjaan tuo myös sen ikä, mistä johtuen esimerkiksi sivistyneen puhelinkeskustelun avausrepliikiksi tarjoillaan "Halloota!" ja perinteisen englantilaisen aamiaisen yhteydessä syödään liikkiö ja papuja.

Mikäli kirja tulee vastaan, suosittelen lukemaan sen, mutta olemaan uskomatta ihan kaikkea.