Pidä se mikä on hyvää

Kun Jeesuksen luokse "kokoontui kansaa, niin etteivät he pääseet syömäänkään" (Mark 3:20), hänen omaisensa ryhtyivät toimiin. Huolestuneena he lähtivät takavarikoimaan Jeesusta hänen ympärillään pyörivältä kansalta ja totesivat ajatuksensa ääneen: "Hän on poissa suunniltaan". Kirjanoppineet puolestaan pyrkivät suitsimaan kansansuosiota vähättelemällä Jeesuksen tekoja ja väittämällä, että Jeesuksen teot tapahtuvat pahojen henkien voimalla ("Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia" [Mark. 3:22]).

Jäin miettimään, että mistä tai miten joku keksii väittää tällaista? Kun joku parantaa sairaita tai tekee yleensä ottaen pelkkää hyvää, niin kuinka tämä henkilö voisi olla mitenkään mielenvikainen tai kuinka nämä teot voisivat mitenkään johtua pahoista hengistä? Kuinka hyvä ja paha tulisi erotella ja mistä ne voidaan tunnistaa?

Spekulointia

Jerusalem-Nasaret-Kapernaum
-tiekartta

Tekstissä mainittuihin väitteisiin löysin pari mahdollista syytä. Yksi vaihtoehto on, että Jerusalemista saakka saapuneet kirjanoppineet olisivat keskustelleet Jeesuksen omaisten kanssa vaeltaessaan kohti Galileaa. Omaa perheenjäsentään on varmasti hyvin vaikeaa uskoa Jumalan pojaksi (mm. Joh 7:5) ja siksi normaaliin järkeen tulee helposti ajatus leimata "vääränlainen" käytös mielenhäiriöksi. Tällöin kirjanoppineet olisivat kommentoineet omaisten "pois järjiltään" -tuskailua tyyliin: "älkää nyt tuollaista, katsokaa hänen tekojaan, paha henki hänessä on". Kartalta katsoen Nasaret on kuitenkin koko tavalla eri suunnassa kuin Jerusalem, joten tämä vaihtoehto ei ole mielestäni kovinkaan todennäköinen.

Toinen ja loogisempi vaihtoehto on, että koska Jeesus joutui toisinaan väenpaljouden vuoksi oleilemaan (tai ottamaan aikalisän) kaupunkien "ulkopuolella autioissa paikoissa" (Mark 1:45), kirjanoppineet olisivat tästä (vrt. esim. Mark 5:1-5) ja ilmeisen hämmästyttävistä voimateoista päätelleet Jeesuksen olevan pahojen henkien vallassa. Joka tapauksessa he eivät tunnistaneet tai tunnustaneet Pyhän Hengen tekoja, vaan asenteellaan ja huomautuksillaan peräti halveksivat niitä.

Jeesus puolusti mielenterveyttään ja Pyhää Henkeä näin: "Jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä." (Mark 3:24 - Huom! Tämä on todella kova vaatimus kenelle tahansa. Sellaisia ristiriitoja jotka kaataisivat Jumalan valtakunnan on yritetty löytää Raamatusta kohta kahden vuosituhannen ajan, mutta vielä niitä ei tunnu löytyneen.) Jeesus myös jatkoi ajatusta ja kertoi saman totuuden koskevan myös sekä perheitä että yksilöitä. Jos jokin riitelee itsensä kanssa, lopputuloksena on hajaannusta. Kyse on siis hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Niin kauan, kun hyvä hallitsee, ei paha pääse tekemään tuhojaan.

Tähän viittaa myös Jeesuksen samassa yhteydessä kertoma "mikään ryöstö ei onnistu ilman kunnon köyttä" -vertaus (Mark. 3:27). Jotta hyvä voisi hallita, täytyy paha tehdä ensin voimattomaksi. Vertauksellaan Jeesus ilmaisee myös sen, että mikäli sanoo, ettei jokin asia ole Jumalasta, tulee väitteen esittäjän olla vähintäänkin varma asiastaan. Jaejakso päättyykin Jeesuksen ukaasiin "... joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin" (Mark 3:29), läksytyksenä niille kirjanoppineille, jotka väittivät Jumalan tekoja pahojen henkien aikaansaannoksiksi.

Hyvää vai pahaa?

Tässä kohden olikin hyvä pysähtyä miettimään miten hyvä ja paha erotetaan toisistaan. Aihetta voi toki lähestyä usealla tavalla, mutta muistan itseäni viisaampien joskus sanoneen että jos jokin asia elämässä on hyvää, niin silloin se on Jumalan sanan mukaista, ei vahingollista eikä vastoin totuutta. Tällaisista asioista tulisi pitää kiinni ja muutoin niistä pitäisi pyrkiä eroon. Minä kiteyttäisin tuon muotoon "älä hanki riippuvuuksia". Fiilispohjalta sanoisin, että paha pyrkii aina koukuttamaan, vangitsemaan ja erottamaan ihmisiä toisistaan, kun taas kaikki hyvä on peräisin vapaasta tahdosta ja yhdistää ihmisiä. Kaikki ei tietenkään ole täysin mustavalkoista ja riippuu henkilöstä, miten jotkin asiat sopivat. Esimerkki harmaalta alueelta: kuinka moni tarkistelee sähköpostiaan tai sosiaalisen verkostonsa statuspäivityksiä useamman kerran päivässä ja voisi lopettaa sen koska tahansa? Kokeilkaapa.

Antamalla jonkin asian (vaikka hetkeksikin) pois voi helposti todeta, onko kyseessä jotakin, mikä on alkanut hallita elämää. Tässä yhteydessä "valtakunnan riitautuminen itsensä kanssa" nousee esiin melko vahvasti - jos jokin asia on syvästi osa sinua, siitä luopuminen on tavattoman hankalaa. Esimerkiksi voisin nostaa vaikkapa juomatottumukset. Minä en ole alkoholisti, joten en pidä korkin kiinni jättämistä esimerkiksi vuodeksi kovinkaan kummoisena temppuna. Kahvia minä sitten juonkin jo aivan liikaa, sen lopettaminen aiheuttaisi päänsärkyä. Riippuvuuksista irti pääseminen on vaikeaa ja uskon että lähes jokainen tuskailee jonkin vastaavanlaisen pinttyneen tavan kanssa. Irtautumisyrityksissä itsekuri ei vain riitä, tarvittaisiin kovempia otteita.

Jotta suunnan voisi kääntää päinvastaiseksi, täytyy ensin pysähtyä ja vasta sitten lähteä uudelleen liikkeelle. Jumala toimii levosta käsin (mm. Matt 11:28-30, Jes. 28:12 ja Jer. 6:16) ja opastaa meitä kaikkia apua tarvitsevia ensin pysähtymään, rauhoittumaan ja siten saamaan rauhan, jonka turvin on hyvä lähteä uuteen suuntaan. Mikäli jarruttelu kestää aiottua pidempään, on koko yritys vaarassa ajaa itsensä seinään. Irrottautuminen on mielestäni siksi parasta tehdä heti ja kerralla. Kun on pysähtynyt, uutta liikkeellelähtöä voi sitten odottaa ihan rauhassa. Usein uusi alku ei tapahdu sellaisella vauhdilla kuin toivoisi (eli sillä vauhdilla mihin alamäkeen mennessä on tottunut), mutta harvoinpa mikään asia sormia napauttamalla muutenkaan ratkeaa. Prosessi on avainsana ja kärsivällisyys on keino pysyä mukana prosessissa. Ottamalla pieniä askeleita voi varmistua, ettei jalka lipeä, samalla tavalla omien tapojensa muuttaminen vie aikaa.

Pidetään siis se, mikä on hyvää ja heitetään muut jutut pois.