Jarruhuput - 3500km myöhemmin

Jarruhuput.

Edellisen jarrupostauksen höyryillä ajattelin kirjoittaa heti perään toisenkin jarrupostauksen.

Vuoden 2014 heinäkuussa tekemilläni nahkaisilla jarruhupuilla tuli äskettäin 3500 km ajoa täyteen. Huput ovat olleet ajossa ympäri vuoden, (lumi)sateessa ja auringonpaisteessa, hansikkaat kädessä ja ilman niitä. Tilaisuuden kunniaksi ajattelin laittaa tänne internetpäiväkirjaan muutaman kuvan hupuista noin niin kuin dokumentointimielessä.

Jarruhuput, versio 2 - virvelitehdas

Shimano 600 / Dura-ace EX jarruhuput

Tein taannoin nahkaiset jarruhuput vintage-kiituriini, ne ovat edelleen käytössä ja hyvät. Ennen kuin ehdin tehdä työmatkafillarini jarrukahvoihin (Shimano 600 -sarjan BL-6207) mustat huput, vaihdoin kahvat toisenlaisiin ja nämä jäivät ajatuksen asteelle.

Lisätään soppaan huono muisti ja internet. En ollut poistanut vanhaa ilmoitustani myymistäni ylijäämähupuista nettifoorumilta, minkä seurauksena sähköpostilaatikkooni tipahti ennen vappua tällainen viesti:

Moro,

ostin todella komean vanhan kilpapyörän, jossa ysäri dura-ace jarrukahvat. Huput oli niin hapertuneet että oli pakko repiä veks. Nautin pyörästäni joka kulkee lujaa ja kerää katseita, kuitenkin ilman jarruhuppuja on todella noloa ajella. Olisikohan mitenkääääään ollut mahdollista tilata sulta mustasta nahkasta sexyäkin sexymmät huput tähän musta-punaiseen kulkineeseen?

Terveisin: ---

Hyvää harrastusta ei sovi jättää kesken, joten...

Jarruhuput

Modolo anatomic jarruhuput, luonnonkumia.

Luonnonkumisten esineiden, päivänvalon, käsistä irtoavien rasvojen ja kovan käytön yhdistelmä ei välttämättä ole sellainen, jota museoviraston konservaattori arvostaisi. Mainittu yhdistelmä sattuu toisaalta löytymään Bianchini jarrukahvojen suoja/pehmustehupuista, minkä seurauksena minulla oli käsissäni pieni ongelma.

Ongelmaa ei helpottanut se ajatus, että jossakin periaate-tasolla olen päättänyt kohdella Bianchia enemmän kuin vähemmän silkkirukkasin. Tästä syystä minun mielestäni myös pyörään vaihdettavien käyttö/kulutusosien tulisi olla pyörän fiilikseen ja henkeen sopivia. Hankaluuksia aiheuttavien jarruhuppujen valmistaminen on kuluneina vuosina lopetettu, joten täysin samanlaisten korvaavien huppujen hankinta on vähintäänkin hankalaa. Etsikääpä vaikka "Modolo Anatomic natural gum brake hoods" -hakusanoilla ja kertokaa mitä löytyy, jos löytyy.

Mikko's sweatshop natural leather -jarruhuput, versiot 2 ja 3.

Tyypilliseen tapaan, ratkaisu ongelmaan oli "kiivetä läpi harmaan kiven ja perä edellä puuhun." Koska nahkasta viime syksynä muotoilemani työmatkapyörän kädensijat onnistuivat kohtuudella, niin rohkenin kokeilla jotakin paljon vaikeampaa. Paaaalljon vaikeampaa ja aikaavievempää.

Turhuutta ja tuulen tavoittelua

1982 Bianchi Specialissima

Eräässä laulussa lauletaan kahdelle tehdystä yhdestä polkupyörästä, mutta viime viikolla minä upotin oikeastaan kaiken liikenevän vapaa-aikani (yhden henkilön) kahteen polkupyörään. Muu perhe oli mummolassa ja minä töissä, joten "vapaata" riitti.

Tällaisten sessioiden jälkeen ja aikana Saarnaajan kirja on mainio keino pitää jalat maan pinnalla ja jatkaa päänsä leijuttamista siellä pilvissä.

Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista. (Saarnaaja 5:20, KR-92 mukaan)

Iloa tuottavia askareita tuli sitten tehtyä hieman urakkaluonteisesti ja tunteja kului sen verran, ettei niitä kehtaa edes laskea (tai ääneen tunnustaa). Vaan laskinpa (ja tunnustanpa) silti: seitsemän päivän aikana pyöräjuttuja tuli väännettyä yhteensä noin 50 tuntia... Toisin sanoen, tällä kertaa on luvassa paljon melua fillareista.

Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 6

Suutari kätevä seikkailee.

Aivan ensimmäinen työmatkafillarini kunnostusprojektia käsittelevä postaus päättyi nahkapaikkaan ja oikeastaan koko pyöräprojektini sai tietyllä tavalla alkunsa näistä nahkaisista kädensijoista. Taannoin löytämäni Walnut Studiolo:n nahkagripit olivat mielestäni niin hienot ja yksinkertaiset tehdä, että minunkin piti päästä kokeilemaan omia taitojani.

Pienenä kannustimena toimi myös halu olla maksamatta 32 USD (+ postikulut) tuotteesta, joka periaatteessa on vain kaksi sopivankokoista nahkapalaa ja pätkä narua. Kädensija-ajatus sitten vain lähti normaalilla tavalla hieman käsistä ja paisui koko pyörän kunnostusprojektiksi.