Tarakkaratkaisu

DIY-Tarakka.

Edellisessä postauksessani pohdin työmatkapyöräilyn yhteydessä tapahtuvaa selän kastumista ja tarakkalaukkuja. Sellaisenaan satulaan ripustettu laukku kolhii pyöräilijää takareisille, joten tarvitsin laukulle myös tarakan. Jonkin verran taustatyötä tehtyäni totesin, että kaikki valmiit tuotteet voidaan jakaa enimmäkseen kahteen kategoriaan:

1. rumat
2. kalliit

Kumpikaan vaihtoehto ei ole mielestäni erityisen hyvä, joten vaihtoehdoksi jäi tehdä tarakka ihan itse.

Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä.

[Sananl. 13:16]

Kamelin selkä kastuu

Puolan armeijan ylijäämälaukku = satulalaukku?

Innostuin speksaamaan pyörään jonkinlaista laukkua läppärille, työkaluille ja vaihtovaatteille. Tähän saakka olen pärjännyt hyvin viime keväänä ostamallani repulla, mutta työmatkan pidentymisen myötä selkäni kastuu nykyisin hieman yli mukavuusrajojen. Kelit eivät kesää kohti mennessä ainakaan helpota asiaa, joten kuorman siirtäminen pois kuskin selästä voisi olla hyvä ratkaisu.

Perinteisiä tarakkalaukkuja en ajatellut hankkia, sillä ne ovat hieman yliampuvan kokoinen ratkaisu pelkkään työmatkakäyttöön, eikä pyörässäni ole tarakkaa. Näin ollen päädyin pohtimaan suurehkon satulalaukun hankkimista.

Kesäkuntoon

Commuter valmiina ajoon.

Kesäkuntoprojekti koskee tällä kertaa vain fillaria, sillä mies itse on pientä flunssaa lukuunottamatta kesäkunnossa kesät ja talvet. Lumet sulivat muuttopuuhiemme aikana ja samalla työmatkani kasvoi kaksinkertaiseksi. Viime viikonloppuun saakka talvirengastettu työmatkafillarini on lisäksi kärsinyt takanavan laakeriongelmista, jotka alkoivat jo viime elokuussa saariston rengastieajelun aikana. Tähänkin oli siis korkea aika tehdä jonkinlainen ryhtiliike.

Turhuutta ja tuulen tavoittelua

1982 Bianchi Specialissima

Eräässä laulussa lauletaan kahdelle tehdystä yhdestä polkupyörästä, mutta viime viikolla minä upotin oikeastaan kaiken liikenevän vapaa-aikani (yhden henkilön) kahteen polkupyörään. Muu perhe oli mummolassa ja minä töissä, joten "vapaata" riitti.

Tällaisten sessioiden jälkeen ja aikana Saarnaajan kirja on mainio keino pitää jalat maan pinnalla ja jatkaa päänsä leijuttamista siellä pilvissä.

Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista. (Saarnaaja 5:20, KR-92 mukaan)

Iloa tuottavia askareita tuli sitten tehtyä hieman urakkaluonteisesti ja tunteja kului sen verran, ettei niitä kehtaa edes laskea (tai ääneen tunnustaa). Vaan laskinpa (ja tunnustanpa) silti: seitsemän päivän aikana pyöräjuttuja tuli väännettyä yhteensä noin 50 tuntia... Toisin sanoen, tällä kertaa on luvassa paljon melua fillareista.

Commuter

Pyöräkorjaamo / olohuone. On siinä pyöräkin kuvassa.

Lähes kuukauden hiljaiselo täällä virtuaalinurkkauksessa on suoraa seurausta reaalimaailman aktiivisuudesta. Perheen kanssa vietetyt pääsiäinen ja vappu olivat mukavia vapaapäiviä arkiseen aherrukseen. Siinä sivussa on toki korjattu lastenvaunuja, tuunattu polkupyörää, soitettu bassoa ja viritelty elektroniikkaa.

Jospa aloittaisin purkamaan ajatusruuhkaa vaikka sitten tästä projektista, koska edellisessä pyöräpostauksessa (onko täällä muunlaisia?) mainitsin fillarin saaneen nimensä