Commuter

Pyöräkorjaamo / olohuone. On siinä pyöräkin kuvassa.

Lähes kuukauden hiljaiselo täällä virtuaalinurkkauksessa on suoraa seurausta reaalimaailman aktiivisuudesta. Perheen kanssa vietetyt pääsiäinen ja vappu olivat mukavia vapaapäiviä arkiseen aherrukseen. Siinä sivussa on toki korjattu lastenvaunuja, tuunattu polkupyörää, soitettu bassoa ja viritelty elektroniikkaa.

Jospa aloittaisin purkamaan ajatusruuhkaa vaikka sitten tästä projektista, koska edellisessä pyöräpostauksessa (onko täällä muunlaisia?) mainitsin fillarin saaneen nimensä

Mikä fillarille nimeksi?

Commodore 64 (Kuva: wikipedia)

Melko lyhyen harkinta-ajan jälkeen pyörän merkiksi tuli Commuter, koska se sattuu olemaan henkilökohtaisen nörttihistoriani, pyörän pääasiallisen käyttötarkoituksen ja käyttämiäni työvälineitä (ääneen lausuttuna) yhdistävä sana. (Ensikosketukseni it-alaan tapahtui joskus kuusivuotiaana Commodore 64 -koneen kanssa. Commuter puolestaan on englantia ja tarkoittaa jonkinlaista työmatkakulkinetta. Commuter ja Computer ovat lausuttuna melko samanlaisia sanoja. Työskentelen tietokoneiden parissa.)

Commodoren fonttia (esim. microgramma bold) ja logoa hieman lainaten heitin design-vaihteen päälle.

Commuter-logo.

Lopputulos on mielestäni vähintäänkin komea ja hauska. =)

Markkalagerista logoksi

Tulostettu logo teipattuna alumiinilevylle.

Tuumasta toimeen. Tyhjä (ja pesty) tölkki muuntui logoksi sopivasti Instructablesista bongattuja ohjeita soveltaen. Näppäränä poikana tulin tulostaneeksi logon paperille tietysti oikeinpäin, joten piirtelin logosta ikkunaa vasten paljon käyttökelpoisemman peilikuvan paperin toiselle puolelle.

Logonegatiivin teippasin tölkistä irrottamani alumiinilevyn pintaan ja aloitin piirtämään. Piirtovälineeksi riittää kuulakärkikynä, retkipatjasta leikatun alustan päällä logo alkoi muodostumaan ex-tölkkiin todella helposti.

Tarkkaavaisimmat huomaavat yhden valmiin logon kuvan taustalla.

Ensimmäinen kierros valmis, toinen menossa.

Valmis.

Kun logo on saatu jäljennettyä edes kohtuullisella tarkkuudella alumiinilevylle, se pitää saada jollakin tavalla irti. Minä käytin saksia karkeampaan leikkaukseen ja mattoveistä hieman tarkempiin näpertelyihin.

Leikkausjärjestystä kannattaa miettiä, ettei elämä muutu hankalaksi.

Kärsivällisyyttä tämä homma kysyi. Ensimmäisen merkin jälkeen hieman pohdin, jaksanko tehdä toista, mutta kun kerran aloitin, niin ajattelin myös viedä harrastuksen loppuun saakka.

Ta-da! Kaksi kappaletta logoa, niitä tekee noin kaksi tuntia.

Logon kiinnitys

Ensin tuumin, että tällä pysyy.

Sitten totesin, että olen väärässä.

Tämän jälkeen otin vähän vankemmat liimat käyttöön.

Pidin logoa paikallaan sotkematta tai väsyttämättä sormiani.

Kiinni on ja pysyy.

Logon kiinnitys hoitui ensimmäisten sikaliimakokeilujen jälkeen näppärästi 2-komponenttiepoksilla. Pienen annosteluvirheen seurauksena epoksia saattoi toki valua myös hieman aiotun alueen ulkopuolelle, mutta kevyt kerros maalia riitti naamioimaan pahimmat epäonnistumiset.

Pienoismallimaalia.

Kromin/kiillotetun alumiinin värinen logo olisi myös ollut ihan hieno, mutta alkuperäistä suunnitelmaa on noudatettava. Pienoismallimaaleista löytyi monia hyviä värisävyjä tähänkin käyttötarkoitukseen. Vielä kun saisi jostakin vakaat kädet maalata.

Miltä se näyttää valmiina?

Kameran aiheuttamaa roskaa tuossa tekstin ympärillä. Oikeasti.

Lopputulos on käytettyihin välineisiin, budjettiin ja toteutusprojektin kellonaikaan nähden vähintäänkin kohtuullinen. Kännyräpsyjä parempia kuvia minulla ei aiheesta (vielä) ole, mutta kivasti tuo logo tuossa toimii.

Kokonaiskuva.

Pyörä muuttui taas hieman valmiimmaksi, jos sellaista tilaa on edes olemassakaan.