Tankotanssia

Ennen ja jälkeen. Värikoodaus meni hieman rikki.

Työmatkafillarin ajokilometrien lisääntyessä minuun on iskenyt pienimuotoinen ergonomiapeikko. Suora tanko ei ole enää hetkeen tuntunut mukavalta ajossa ja siksipä se piti saada vaihdettua johonkin ranteille parempaan malliin. Pienen ajatushautomon jälkeen päädyin BLB:n Bronson Bar -tankomalliin, jonka sain ostaa ihan paikallisesti Pyöräpalvelu Berggreniltä kohtuuedulliseen hintaan.

Kuten aina tulee todettua, pientä projektia ei ole kai olemassakaan. Niinpä tämäkin projekti paisui kaksi iltaa ja/tai yötä vieneeksi puuhasteluksi. Tangon sain toki vaihdettua, mutta samassa yhteydessä vaihtoon menivät myös jarrukahvat ja vaihteenvalitsin. Remontin yhteydessä toteutin lisäksi loppuun muutamia alkuperäiseen visiooni kuuluneita ja kesken jääneitä pikkujuttuja.

Aivan kaikkia osia ei paikallisista löytynyt, joten tässä projektissa vierähtää vielä hetki nettikauppojen toimituksia odotellessa. Tilattuja osia odotellessa takajarruja ja vaihteita komennellaan siis vielä vanhojen vipujen voimin.

Jos se ei ole rikki, kannattaako sitä rikkoa?

Tanko nakuna. Tai siis, melkein - gripit jäivät.

Jotta uuden tangon ja jarrukahvat saisi kiinni, täytyi aiemmin vaivalla virittelemäni ja hieromani vaijerit ja kahvat purkaa pois. Grippejä en lähtenyt irrottamaan tikkauksistaan ja teipeistään, sillä jarrukahvat ja vaihtajan sai irti tangosta niiden kiinnityspantoja hieman vääntelemällä.

Uusia osia. Yli puolet näistä jäi vielä käyttämättä.

Tangonvaihdon yhteydessä päätin hankkia myös hieman pidemmän ohjainkannattimen (stemmin), sillä pyörä on tuntunut hieman liian lyhyeltä. Uusi stemmi on 85mm pitkä Kalloyn merkitön bulkkistemmi, mutta toimiva sellainen. Stemmin kulmista en tiedä, mutta ainakin tämän pyörän kanssa kannake sopii hyvin kaveriksi. Esteetikko tykkää, sillä ohjainkannattimen vaakaosa asettui täsmälleen samansuuntaisesti pyörän yläputken kanssa.

Ranska 22 - Muu maailma 22.2 (mm)

Hox, stemmi vaihtui! Tanko ensimmäisessä testipositiossa.

Pienenä sivujuonteena ostin fillaritorilta sokkona myös toisen, suunnilleen samoilla mitoilla varustetun AVA-merkkisen ohjainkannattimen. Tämä (kauniimpi) stemmi ei lopulta päätynyt pyörään, sillä se osoittautui liian ranskalaiseksi.

Ranskalaiset, AVAn liian erikoiset mitat.

Yllättävää kyllä, ranskisten on täytynyt tässäkin kohtaa näyttää ISO-standardille patonkia ja keksiä omat standardimittansa ohjainkannakkeen ja tangon paksuudelle.  Erinäisistä shimmailu-yrityksistä huolimatta ohjainkannake heilui viimeistään tankoon nojatessa, joten harmikseni se kauniimpi, mutta valitettavan ranskalainen stemmi jäi rannalle. Rakenteluvaiheen kuvissa tuo stemmi toki esiintyy.

Velo Orange Grand Cru Quill

Velo Orangen valikoimista löytyisi tietysti hieman vastaavan fiiliksen kannake (Grand Cru Quill stem), mutta hinnassa ja toimituskuluissa on omaan makuuni liikaa suolaa. Tästä se ajatus kuitenkin lähti, joten voi olla että ohjainkannakkeiden kanssa säätämiseen tulee vielä joskus palattua.

Ohjaamoiden vertailua ja rakentelua

Tankojen kaverikuva. Bronson Bar ala-asennossaan.

Uusi ohjaustanko on siitä mukavan muotoinen, että se mahdollistaa käytännössä kaksi aivan erilaista ajoasentoa. Kaverikuvassa esiintyvä ala-asento tuo mieleen vintage-kilpapyörät ja toisinpäin "normaaliasentoon" käännettynä tanko on tunnelmaltaan mukavan leppoisa. Jotta paras mahdollinen ajoasento löytyisi, aion testata tankoa molemmin päin. Ajatus on totutella uuteen ajoasentoon noin pari viikkoa kerrallaan ja päättää vasta tämän jälkeen, kuinka päin tanko lopulta pyörään asettuu.

Vaijerijumppa alkumetreillä. Kuvassa edelleen myös epäeurooppalainen AVA-stemmi.

Koska olin ostanut hienoja ja kiiltäviä osia, eivät jarrukahvatkaan voineet enää jäädä mustiksi ja vanhoiksi. Aiemmat cantilever -jarruille tarkoitetut kahvat eivät sitä paitsi olleet aivan helpoimmat säätää V-jarrun kanssa käyttökelpoisiksi. Uudet (Promax:in / BLB:n / noname-valmistajan) kahvat ovat ilmeisesti jonkinlaiset maantie/cyclocross-pyörään tarkoitetut lisäjarrukahvat, mutta se ei menoa haittaa - paitsi tietysti jarrutettaessa.

Ohjaustangon muodon ja paikan muuttuessa, ankarasti hifistelty aiempi asennus jäi auttamattomasti liian lyhyiden vaijereiden päähän ja uusiksi meni tämäkin. Vaijereiden kuoria minulla oli jäänyt edellisestä kierroksesta vielä tarpeellinen määrä uuttakin asennusta varten, mutta uudet vaijerit kävin hakemassa Biltemasta. Oli halpaa ja lähellä.

Bump, törmäsit ongelmaan

Tyyli ennen kaikkea, paitsi jarruja...

Taustaa oheiselle kuvalle: hankkimani lisäjarrukahvat ovat stopparimallia, eli tällainen kahva on ajateltu asennettavaksi jarruvaijerin puoleenväliin. Koska vaijerit tulevat nykyisissä droppitangoissa usein tankoteipin alta, lisäjarrukahvat aukeavat normaalikahvoihin verrattuna "väärinpäin". Kuvassa kahva ja vaihtaja ovat asennettuina käyttömukaville kohdilleen ja kahvasta vääntävä kuski yllättyy, koska jarrukahva törmää vaihtajan kiinnityspantaan, eikä toimi. Doh.

Mörkömurkula. Tai V-jarru-combokahva-mikälie.

Kokeilin ratkaista ongelmaa varaosalaatikosta löytyneen yhdistelmäkahvan kanssa, mutta lopputulos oli tolkuttoman ruma. En muistanut / halunnut ottaa tuosta kahvasta kuvaa asennettuna, mutta lukija voinee itse kuvitella koko kauheuden. Ongelman ratkaisin väliaikaisesti asentamalla takajarruille vanhan jarrukahvan+vaihtajan.

Long Yih -kitkavaihtaja. Kiinnitetään tankoon.

Hieman kauaskantoisempi ratkaisu löytyi viimein vierailemalla Ebayssa, josta ostin wanhan kunnon(tm) kitkavaihtajan. Tätä ennen ehdin toki käväistä parissa paikallisessa pyöräliikkeessäkin kitkavaihtajia kyselemässä. Tarjolla olleesta valikoimasta päätellen minun olisi kuitenkin pitänyt poiketa hieman aiemmin, suunnilleen siinä 1980-luvun paikkeilla.

Kauppias ilmoitti lähettäneensä vaihdevivun matkaan ja arveli sen olevan perillä viimeistään pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Mitä todennäköisimmin tämä(kin) seikkailu tulee päätymään jonkinlaiseen improvisaatioprojektiin, mutta katsotaan nyt ensin.

Tuli ilta, tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä

Koeajokunnossa.

Kun kaikki oli sanottu ja tehty, kello oli ehtinyt lähelle puoltayötä. En antanut sen haitata, vaan laitoin Biltemasta heräteostamani minituikun kiinni tankoon ja lähdin testilenkille.

Endomondoon tallennetut ensikommentit.

Yllättävän kovaa tuolla ranska-stemmillä uskalsi ajaa, vaikka järki lopulta voitti. Aavistuksen alas jääneen tankokulman säädin kohdalleen seuraavan aamun stemminvaihtojumpassa. Koeajolenkin perusteella nostin vielä satulaa puolitoista senttiä, hymyilin leveästi ja kävin nukkumaan.

Kartiokiinnitteinen stemmi jumissa?

Vaihe 1: avaa kiinnikepulttia hieman

Tänne blogiin on tultu yllättävän monta kertaa hakusanoilla "stemmi jumissa", joten on kaiketi kohteliasta kirjoittaa siitäkin jotakin. Asennusvaiheessa posket täristen kiinni vääntämäni shimmattu AVA-stemmi oli seuraavana aamuna vielä melkoisen lujasti kiinni, vaikka ajossa toki heiluikin.

Oikeasti tämä irtosi helposti. Vasaralla:

Vaihe 2: Lyö kartio irralleen stemmistä.

Tässä tapauksessa kiilakartio oli pureutunut niin tiukalle ohjainkannakkeeseen, ettei tankoa saanut irti, vaikka pultti olikin jo löysällä. Ennen kopautusta pulttia kannattaa toki hieman suojata vaikkapa esimerkin pullonkorkilla.

Vaihe 3: Profit!

Kun pultti painuu pohjaan, on kartio irti. Mikäli irrotettava stemmi on kovin pitkävartinen ja syvällä, kannattaa pohtia, josko etuhaarukan putki olisi ohennettua putkea. Mikäli kartio on jumissa ohennuskohdassa, ei hakkaamisesta ole mitään hyötyä. Mikäli kiinnikkeistä on selvitty ja stemmi on edelleen jumissa, voi olla aika pohtia olisiko se yksinkertaisesti ruostunut kiinni haarukkaputkeen. Sellaisia minun ei ole koskaan tarvinnut vielä irrottaa.

Yöllisten puuhasteluiden jäljiltä työmatkatsygä sai lopulta myös virallisen nimensä, vaan en paljasta sitä ihan vielä. On nimittäin niin komeaa settiä, että uutta postausta pukkaa.