Harras harrastaja

Judosalin tatamitalkoot, tammikuu 2014.

"Joo, se nyt vain on sellainen harrastus". Mikä karmea alilausuma. Jäin taannoin maistelemaan sanaa 'harrastus' ja päädyin pohtimaan sen merkitystä hieman tarkemmin. Minulle harrastukset ovat osa arkea ja jokapäiväistä elämää. Harrastukset tarjoavat paikkoja ja tilanteita, joissa voin toteuttaa itseäni ja kehittää kykyjäni yhdessä muiden samasta asiasta innostuneiden kanssa. Kun siis harrastamme asioita, teemme jotakin sellaista josta yleisesti ottaen pidämme. Harrastaminen on jotakin sellaista, jonka puolesta useimmat ihmiset ovat usein jopa valmiita antamaan omastaan - sekä aikaa että rahaa.

Entäpä itse sana? Harras|tus, harras|taa, harras|tan, harras|te, harras|taja - tässä kohden tulin hieman yllätetyksi, sillä tajusin juuri määritelleeni hartaan ihmisen itselleni uudella tavalla. Kun puhumme harrastuksista, samalla sanomme että olemme tekemässä jotakin hartaasti. Jälkikäteen asia vaikutti toki päivänselvältä. Olen joskus mielessäni hymistellyt olevani judo-evankelista, sillä lähelle sydäntä päässeeseen harrastukseen on helppo keksiä yhtymäkohtia melkein mistä tahansa arkipäiväisestä tilanteesta. Rakas harrastus on asia, johon ajatukset kääntyvät usein ja sellaisesta on kiva ja helppo puhua. Tällaisella ajatusketjulla perusteltuna, hartaana olo tarkoittaa jatkuvaa yhteyttä johonkin mihin uskoo.

Jostakin syystä "Se on vain sellainen harrastus" alkoi tuntua kovin ristiriitaiselta lausumalta.

Miltä harras elämä näyttää?

Hartauspisteitä, jes! (Kuva: Google kuvahaku)

Kun jatkoin ajatustani ja mietin, milloin ihmisen voidaan sanoa tekevän jotakin hartaasti, päädyin kuvailemaan tällaista hetkeä mm. ilmaisuilla uskollisesti, palavasti, innostuneesti ja kertakaikkisen sydämestään asialleen omistautuneena. Heti toisena ajatuksena mieleeni johtuu uskonnollinen viitekehys. Kristillisessä ympäristössä hartaat kaverit ovat äkkiä ajateltuina niitä, joiden sädekehä vaikuttaisi loistavan pikkuisen muita kirkkaammin tai jotka vaikkapa rukoilevat hieman muita ...öö, hartaammin?

Vaan ovatko he sittenkään hartaana olemisen ytimessä? Mikäli minä saan määritellä "hartaan kristityn", lopputulos on enemmänkin huomaamaton kuin huomattava henkilö. Joidenkin yksilöiden kohdalla en toki epäile edes "näyttävästi hartaan" olemuksen aitoutta hetkeäkään. Silti paljon useammin tällainen näkyvä ja kuuluva oman pyhyyden julkituominen jättää hieman kummallisen vaikutelman. Stereotyypeiksi puettuna: mystisiä ulkoa opittuja sanoja toisteleva, epävarmuutta, päälleliimattua ääripositiivisuutta ja silkkaa helvetinpelon hermostuneisuutta tihkuva ihminen, joka ei näytä tuntevan oloaan kotoisaksi edes itsensä kanssa, on mitä todennäköisimmin ylihengellistämisen ytimessä. (Tällaista show-kristillisyyttä tapaa toisinaan edustamissani nk. vapaissa kristillisissä suunnissa ja tämä on jotakin, mitä en halua itsestäni missään tilanteessa löytää.)

Kristitty tai ei, harras elämä on aitoa elämää, eikä mitään muuta. Väitän, että harras ihminen on siis sellainen henkilö, joka tilanteesta riippumatta on oma itsensä ja nauttii olotilastaan. Harras ihminen on tässä mielessä todella rohkea ja pelottava kaveri. Vaatii uskallusta laittaa koko olemuksensa ja persoonansa likoon jonkin asian puolesta.

Vain 10 tapaa suhtautua - puolesta tai vastaan

Ikiaikainen kädenvääntö. (Kuva: Wikimedia commons)

Vanhan nörttivitsin mukaan maailmassa on vain 10 ihmistyyppiä. On niitä, jotka ymmärtävät binäärilukuja ja niitä jotka eivät. Uskovana nörttinä tunnen pakottavaa tarvetta pelata Jeesus-kortin juuri tähän väliin, sillä Jeesus on malliesimerkki henkilöstä, joka jakaa mielipiteet kovin bitisti ja johon hartaana oleminen on helppo yhdistää.

Vaikka Jeesus jakaa ihmiset käytännössä kahteen ryhmään ja vaikka "täysillä puolesta tai täysillä vastaan" on harvoin otollinen lähtökohta rakentavalle tai millään tavalla luonnolliselle keskustelulle, kukaan ei voi kieltää sitä, että hartaana olemisesta tämä Jeesus opettaa yllättävän paljon. Raamatun mukaan Jeesus suhtautui asiaansa uskollisesti, palavasti, innostuneesti ja kertakaikkisen sydämestään asialleen omistautuneena.

Jeesuksen oppien mukaan sitä siis ollaan joko isolla sydämellä puolesta tai samalla intensiteetillä vastaan. Välimuodot ovat ajanhukkaa. Samaan kehottaa myös saarnamies Paavali:

"Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa." (Room. 12:11 Raamattu 1933/38 käännös)