Tarakkaratkaisu

DIY-Tarakka.

Edellisessä postauksessani pohdin työmatkapyöräilyn yhteydessä tapahtuvaa selän kastumista ja tarakkalaukkuja. Sellaisenaan satulaan ripustettu laukku kolhii pyöräilijää takareisille, joten tarvitsin laukulle myös tarakan. Jonkin verran taustatyötä tehtyäni totesin, että kaikki valmiit tuotteet voidaan jakaa enimmäkseen kahteen kategoriaan:

1. rumat
2. kalliit

Kumpikaan vaihtoehto ei ole mielestäni erityisen hyvä, joten vaihtoehdoksi jäi tehdä tarakka ihan itse.

Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä.

[Sananl. 13:16]

Esikuva

Carradice Bagman Expedition Original. (kuva: gravelbike.com)

Koska kaikki asiat on jo keksitty ja niistä on kirjoitettu internetissä, valitsin Kalliimpien TarakkaMallien™ joukosta mielestäni sopivimman idean apinointia varten oman toteutukseni pohjalle. Esimerkkikuvassa näkyvä Carradicen Bagman Expedition Original -malli oli yksinkertaisuudessaan viehättävä eli sen näköinen, että sen toteutus saattaisi hyvinkin onnistua.

Tästä noin 40 euroa maksavasta tuotteesta on olemassa myös pikakiinnikkeellä varustettu malli (Bagman Expedition QR), jonka hinta on noin 65 euroa.

Suunnittelu ja tarvikkeet

Laukun etureunan paikka. Huomaa satulan kiskojen ja kiinnikkeen paikka.

Aloitin vähäisen suunnittelutyöni mittaamalla tarvittavat etäisyydet. Kuvasta näkyy hyvin myös se, kuinka Carradicen tarakka ei käy omaan pyörääni: satulatolpan, satulan ja pyörän runkokoon yhdistelmä aiheuttaa sen, ettei satulan kiskoissa ole tarpeeksi tilaa tarakan kiinnittämiseen.

Korkeutta max. 22cm

Kokonaissyvyys noin 20cm, vaakatasoon tulevalle osalle noin 15cm

Satulan kiskojen ulkomitat n. 50mm-70mm. Kiinnityspalan korkeus n. 15mm.

Kun olin saanut summittaisen arvion käytettävissä olevasta tilasta, kävin hakemassa tarvittavat tarvikkeet. Internetiin perustuvien tietojeni mukaan Carradicen tarakan maksimikuormitus on noin 10kg ja tarakka olisi tehty 7mm paksuisesta ruostumattomasta terästangosta.

Paikallisella romuttamolla oli hyllyssä 6mm ja 8mm paksuista tankoa, joista valitsin 6mm paksuisen lähinnä siitä syystä, että minulla ei ole 8mm kierteiden tekemiseen sopivia välineitä. Kustannustekijä, siis.

6mm terästanko. (on se, työntömittani on hieman rikki)

Noin 2,5m pitkä pätkä 6mm terästankoa ja 15x70x100mm kokoinen jämäpala alumiinia maksoivat huikeat 2 euroa.

Toteutus - kiinnikepala

Heavy metal -levy ja soft metal -alumiiniblokki.

15mm paksua alumiinipötkylää oli yllättävän haastavaa leikata. Rautasahalla katkaiseminen tuntui liian työläältä vaihtoehdolta ja heiluripistosahallani voi sahata enintään 10mm paksua metallia. Päädyin käyttämään kulmahiomakonetta, mutta tässäkin oli omat haasteensa. Kovempien metallien katkaisuun tarkoitettu laikka meinasi nimittäin koko ajan tukkeutua alumiinin sulaessa siihen kiinni.

Lopulta ja vähä kerrallaan tuli kuitenkin valmista.

Alumiinin tarkkuussahausta.

Rautasahalla sahaamisessa on toki oma viehätyksensä. Rautakauppa-alelaarista joskus taannoin kolmella eurolla poistamani 5x15mm alumiinitanko katkesi kaikkein siisteimmin käsipelillä.

Kiinnike ja sen vastakappale.

Ensimmäinen ajatukseni oli kiinnittää kiinnikeosa satulaan samalla tavalla kuin Carradice sen tekee, eli yhdellä pultilla ja keskeltä. Erona Carradicen ratkaisuun (tilanpuutteen vuoksi) toteutin kiinnityksen satulan kiskojen pystysuuntaiseen osaan.

Pikaisesti käsivaralta tehty poraus meni aavistuksen vinoon, mutta sopivalla ruuvin aluslevyllä tällaiset pienet kauneusvirheet saa näppärästi piilotettua.

Kiinnikkeen testisovitus.

Testisovituksessa paljastui käytettävissä olevan tilan vähäisyys. Ratkaisuksi koetin veistellä suurempaa alumiinipalaa hieman virtaviivaisempaan muotoon:

Kiinnike (huom, taustalla näkyy suunnitelma!)

Kiinnike toisesta kuvakulmasta.

Vaan ei auttanut. Valmiin tarakan asennusta ajatellen kiinnikkeen ja satulan väliin jäävä tila oli muotoilusta huolimatta edelleen liian pieni. Aina on hyvä aika improvisoida, joten muutin suunnitelmaa lennosta ja käänsin yhdistelmän ympäri.

Tällä tavalla sain kiinnikkeen ohuemman ja helpommin pujoteltavan osan jäämään tarakan sisälle, mutta suunnittelemani yhden pisteen pulttikiinnityksen kannalta ratkaisu oli epäedullinen. Osien vaihtaessa paikkaa tekemäni kierteet olivat nyt "väärinpäin", eli kiinnityspultti pitäisi kiristää satulan alta, samasta ahtaasta välistä (tästä myöhemmin lisää).

Toteutus - tarakan runko

Puoliväli.

Mittailemieni mittojen perusteella päätin katkaista terästangosta 104cm pitkän palan ja aloittaa taivuttelun siitä keskeltä. Tekemässäni koetaivutuksessa sain aikaiseksi noin kahden senttimetrin säteen, jonka perusteella merkitsin tarakan aiotuksi leveydeksi 12cm (=2x7cm - (2cm / 2 *2)). Kuvan 52 on siis tangon puoliväli ja siitä molemmin puolin 7cm etäisyydellä olevat merkit ovat ensimmäisen taivutuksen puoliväli.

Tarakan syvyys.

Todelliseksi leveydeksi muodostui 16cm, sillä aloitin taivutuksen merkitsemistäni 7cm kohdista...

Tarakan syvyydestä minulla ei ole tarkkaa numeerista arvoa, mutta se on 12cm plus kuvassa näkyvän puun paksuus. Ensin ajattelin syvyydeksi 13cm, mutta totesin että taivutustyylistäni johtuen voin kutistaa mittoja sentin per puoli. Tarkkaa puuhaa nämä tarakkahommat.

Taivutus numero kaksi.

Ensimmäisen taivutusparin symmetriseksi saaminen oli helppoa, sillä taivutus tapahtui vain yhdessä tasossa noin 90 asteen kulmaan. Toista taivutusta täytyi miettiä hieman enemmän, sillä tangon tulisi taittua kahteen suuntaan (Y- ja Z- akselilla), mieluiten edelleen symmetrisesti. Piirsin merkin 22cm kohdalle ja taivutin tankoa ensin yhdessä tasossa kuvan mukaisesti 45mm sisäänpäin. Molemmin puolin, tottakai.

Tarakka-aihio neljän taivutuksen jälkeen.

 Tämän jälkeen tarakan aisat oli huomattavan paljon helpompaa taivuttaa ylöspäin.

Puolivalmis runko.

Ennen seuraavaa taitosta varten minun täytyi palata kiinnityspalaa koskevaan ongelmaani (ja ratkaista se).

Runko + kiinnike = tarakka?

Tarakan kiinnityspaikat.

Tarakan perusajatuksena on se, että yhdestä metallitangosta taivuteltu tarakan runko kiinnitetään jollakin tavalla muotoilemaani isompaan alumiiniblokkiin. Jälleen kerran, internetistä kaivettujen tietojen perusteella Carradicen tarakassa on ollut ongelmia juuri tässä kohdassa. Myöhemmissä malleissa nämä lastentaudit on saatu paremmin kuriin, mutta itse en ollut kovinkaan vakuuttunut uudemmankaan ratkaisun kestävyydestä pidemmällä aikavälillä.

Oma ratkaisuni on tietysti paljon parempi, sillä yhdistin:

1. tarakan runkotangon kiinnityksen kiinnityspalaan ja
2. kiinnityspalan kiinnityksen satulaan.

Kaksin on aina parempi kuin yksin ja kolmisäikeinen lanka ei katkea, eikö näin?

Kolmas taivutuspari uunista ulos.

Aiempaa kiinnitysreikää hyödyntäen tangon kiinnityspaikat oli helppo porata alumiinipalikoihin. Lopuksi taivutin kolmannen mutkaparin 22cm päähän tarakan alatasosta ja hienosäädin taivutuksia, kunnes kiinnityspala sopi ongelmitta paikoilleen ja tarakka asettui nätisti suhteessa pyörään.

Aina vain valmiimmalta näyttää.

Tällaisenaan kiinnityspala ja tanko pääsevät vielä liikkumaan suhteessa toisiinsa. Carradice on ratkaissut kiinnityksen (niillä huonoilla) sivulta poratuilla ruuveilla, joten minä muiden vahingosta viisastuneena käänsin kiinnityssuuntaa 90 astetta.

25mm + kierrepakan paksuus.

Kiinnitys.

Kierteytin tangon päät noin kolmen sentin matkalta ja kokosin koko paketin neljällä nyloc-mutterilla. Jälkiviisaana tiedän, että kierrettä olisi voinut olla asennuksen helpottamiseksi vielä puoli senttiä lisää, mutta näinkin tuo oli mahdollista pujottaa paikoilleen.

Valmiina asennukseen. Taustalla näkyy myös taivutussuunnitelma.

Testivalmista tarakkaa piti tietysti heti testata.

Tarakan kiinnitys, otto 1

Ahdas väli on ahdas.

Kiinnitystä varten minun oli hyvistä aikeistani huolimatta pakko irrottaa satula pyörästä. Pienen jumpan jälkeen tarakka oli kiinni ja satula asennettu takaisin paikoilleen.

Testisovitus numero 1.

Tarakka asettui pyörään melko tarkasti kuten sen olin suunnitellutkin. Pitkät aisat ja ohut materiaali aiheuttivat kuitenkin melkoisesti joustoa - koemielessä läppärillä ja muutamalla työkalulla lastattu tarakka ei vaikuttanut tarpeeksi tukevalta matka-ajoa ajatellen.

Osasin Carradicen tarakasta tekemieni kuvahakujen perusteella hieman odottaa, että jotakin tällaista olisi luvassa.

Varasuunnitelma ja tukitanko

Lisää metallia.

Tässä kohtaa projektia jouduin astumaan aiemmin tuntemattomalle vyöhykkeelle. Olen joskus yläaste-aikoinani hitsannut koulun teknisen työn tunnilla, mutta hitsausvälineitä minulla ei ole. Kotikäyttöön pikkubudjetilla soveltuvaksi ja pienien metalliosien yhteenliittämiseen sopivaksi vaihtoehdoksi löysin tekniikan nimeltä kovajuotos.

Liitoskohta ennen viimeistelyä.

Polkupyörämaailmassa kovajuotos on melko yleisesti pikkupajojen käyttämä tekniikka sekä runkojen että lisävarusteiden valmistuksessa. RC-harrastajien rakentelufoorumilta selvisi, että juoksutteella päällystetty hopeapuikko voisi olla paras valinta sekä taitotasoni että tarvittavien lämpötilojen suhteen.

Liitoskohta viimeistelyn jälkeen.

Kovajuotoksen onnistuminen ja kestävyys perustuu jossakin määrin siihen, että osat sopivat hyvin yhteen. Varsinaisessa juotoksessa liitettävät osat lämmitetään lähelle punahehkuisuutta ja juotospuikosta sulatetaan juoksutteen ja pintajännityksen avulla tarvittava määrä täyteainetta liitokseen. Ilmeisesti tarkka sovite vähentää tarvittavan juotosaineen määrää ja siten helpottaa sulan metallin käsittelyä.

Tukitangon kiinnike valmistuu.

Niin tai näin, jonkinlainen tuki tarakkaan oli saatava. Lisäsin tarakkaan poikittaistuen ja tein tuen keskelle pienen alumiinikiinnikkeen, johon sitten kierteytin varsinaiselle tarakan jäykistävälle tukitangolle kiinnityspisteen.

Juotosta vaille valmis kiinnike.

Alumiinipalikan olisin mielelläni korvannut 6 mm sisähalkaisijaltaan olevalla putkella, mutta sellaista minulla ei harmikseni ollut.

Kiinnike ja tukitanko valmiina juotettavaksi.

Kiinnitin poikittaistuen oikealle kohdalleen lukkopihdeillä (Biltema, 5,49eur) ja irrotin satulan pyörästä uusien asioiden opettelua varten.

Juotospuikko ja Creme Bruleé -poltin.

Juoksutteella päällystetyn 1,5mm hopeajuotospuikon kävin hakemassa Turun Hitsauskone Oy:stä ihan internethakujen perusteella (ainoa paikka lähiseudulla, jonka online-tuotevalikoimasta näitä löytyi). Samoja patukoita löytyy varmasti muualtakin, kunhan vain ensin perehtyy asiaan.

Hyvän palvelun ja aloittelijavinkkien jälkeen löin tulta puikkoon ja tällaista jälkeä siitä sitten tuli:

Ensimmäinen juotos, juoksutteet siivoamatta.

Kun liitos oli jäähtynyt, siivosin ylimääräiset juoksutteet pois teräsharjalla rapsuttelemalla. Toisen liitoksen tekemisestä uskalsin ottaa jo kuvankin:

Liitoksen lämmitystä.

Creme Bruleé -polttimen liekki riitti varsin hyvin tähän tarkoitukseen ja näille materiaalipaksuuksille. Netistä löytyi demovideo tästäkin aiheesta, eli kuinka juotoshommat oikein tehtynä hoituvat.

Toisen liitoksen kohdalla hieman ihmettelin, miksei hopeapuikko sula kuten ensimmäisellä kerralla. Tämä johtui loppumaisillaan olevasta kaasusta ja sitä myöten pienemmästä liekistä. Butaanitankkauksen jälkeen saumaa alkoi taas syntymään.

Tarakan kiinnitys, otto 2

Tukimallin tarakka.

Toisen sauman putsauksen jälkeen tarakka oli valmis toiseen kertaan kiinnitettäväksi. Tukitangon myötä tarakka joustaa enää tukitangon alapuolisen taivutuksen kohdalta ja siitäkin vasta melko kovasti kuormitettuna.

Valmis asennus.

Tähän teki mieli ottaa tunnelmakuvia höyryävästä kahvikupista ja kertoa kuinka käsityöläisen tarkkuutta ja ammattitaitoa vaativa erikoisosaaminen tuottaa yksilöllisiä ja aistikkaita juttuja, vähän niin kuin niissä mainoksissa.

En jaksanut. Nyt pyörässäni on linjakas tarakka. Vain laukku puuttuu.