Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bianchi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bianchi. Näytä kaikki tekstit

12.7.2014

Jarruhuput

Modolo anatomic jarruhuput, luonnonkumia.
Luonnonkumisten esineiden, päivänvalon, käsistä irtoavien rasvojen ja kovan käytön yhdistelmä ei välttämättä ole sellainen, jota museoviraston konservaattori arvostaisi. Mainittu yhdistelmä sattuu toisaalta löytymään Bianchini jarrukahvojen suoja/pehmustehupuista, minkä seurauksena minulla oli käsissäni pieni ongelma.

Ongelmaa ei helpottanut se ajatus, että jossakin periaate-tasolla olen päättänyt kohdella Bianchia enemmän kuin vähemmän silkkirukkasin. Tästä syystä minun mielestäni myös pyörään vaihdettavien käyttö/kulutusosien tulisi olla pyörän fiilikseen ja henkeen sopivia. Hankaluuksia aiheuttavien jarruhuppujen valmistaminen on kuluneina vuosina lopetettu, joten täysin samanlaisten korvaavien huppujen hankinta on vähintäänkin hankalaa. Etsikääpä vaikka "Modolo Anatomic natural gum brake hoods" -hakusanoilla ja kertokaa mitä löytyy, jos löytyy.

Mikko's sweatshop natural leather -jarruhuput, versiot 2 ja 3.
Tyypilliseen tapaan, ratkaisu ongelmaan oli "kiivetä läpi harmaan kiven ja perä edellä puuhun." Koska nahkasta viime syksynä muotoilemani työmatkapyörän kädensijat onnistuivat kohtuudella, niin rohkenin kokeilla jotakin paljon vaikeampaa. Paaaalljon vaikeampaa ja aikaavievempää.

9.6.2014

Turhuutta ja tuulen tavoittelua

1982 Bianchi Specialissima
Eräässä laulussa lauletaan kahdelle tehdystä yhdestä polkupyörästä, mutta viime viikolla minä upotin oikeastaan kaiken liikenevän vapaa-aikani (yhden henkilön) kahteen polkupyörään. Muu perhe oli mummolassa ja minä töissä, joten "vapaata" riitti.

Tällaisten sessioiden jälkeen ja aikana Saarnaajan kirja on mainio keino pitää jalat maan pinnalla ja jatkaa päänsä leijuttamista siellä pilvissä.
Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista. (Saarnaaja 5:20, KR-92 mukaan)
Iloa tuottavia askareita tuli sitten tehtyä hieman urakkaluonteisesti ja tunteja kului sen verran, ettei niitä kehtaa edes laskea (tai ääneen tunnustaa). Vaan laskinpa (ja tunnustanpa) silti: seitsemän päivän aikana pyöräjuttuja tuli väännettyä yhteensä noin 50 tuntia... Toisin sanoen, tällä kertaa on luvassa paljon melua fillareista.