Jarruhuput - 3500km myöhemmin

Jarruhuput.

Edellisen jarrupostauksen höyryillä ajattelin kirjoittaa heti perään toisenkin jarrupostauksen.

Vuoden 2014 heinäkuussa tekemilläni nahkaisilla jarruhupuilla tuli äskettäin 3500 km ajoa täyteen. Huput ovat olleet ajossa ympäri vuoden, (lumi)sateessa ja auringonpaisteessa, hansikkaat kädessä ja ilman niitä. Tilaisuuden kunniaksi ajattelin laittaa tänne internetpäiväkirjaan muutaman kuvan hupuista noin niin kuin dokumentointimielessä.

Kestotestin tulokset

Peugeot kesäasussa.

Huput on tehty Gipiemmen jarrukahvoille, mutta ne sopivat kohtuudella myös Shimanon 600-sarjan (BL-6207) kahvojen päälle. Valmistumisensa jälkeen nämä huput ovat olleet kiinni kolmessa eri pyörässä ja lojuneet muutaman kuukauden ajan hyllyssä.

Nahkainen jarruhuppu.

Minun oli tarkoitus tehdä näihin kahvoihin ihan oikeastikin sopivat huput, mutta pientä tankoteippitaikuutta myöhemmin kahvan muoto oli tarpeeksi lähellä italomuotoilua. Näin ollen vapaa-ajan kaipuu voitti ja projektin pikauusinta jäi. Tarkat silmät huomaavat hupun etuosassa pientä väljyyttä, mikä johtuu Shimanon aikakausikahvojen italoversioita solakammasta vaijerin kiinnityskohdasta.

Musta / kromi / tanwall / natural -väriyhdistelmä miellyttää silmää.

Käytön ja kilometrien myötä huput ovat tummentuneet jo melko paljon, mutta mielestäni tämä ei ole tehnyt niistä yhtään huonomman näköisiä. Pikemminkin päinvastoin.

Edestä.

Esteettisessä käyttöesineessä käytön jäljet saavat näkyä. Huppujen tummentuminen on tapahtunut pääasiassa melko tasaisesti mehiläisvahakäsittelyn ja auringonvalon myötävaikutuksessa, mutta myös kuljettajan kädet alkavat näkyä huppujen eniten kosketelluissa/käytetyissä kohdissa.

Sisäpinta.

KuskiPatinaᵀᴹ ei ole suuren suurta, mutta havaittavissa. Huput ovat kastuneet läpimäriksi ainakin kolmeen tai neljään otteeseen ja syys- ja talvikilometrit hupuilla on ajettu hansikkaat kädessä.

Näkökulma.

Ajosuuntaan katsottuna huppujen epäsopivuutta ei huomaa. Tankoteipillä rakennettu ergonominen ja pullea muoto huppujen tankoa vasten tulevassa osassa sen sijaan näkyy. Ei varmaankaan paras, mutta minä tykkään. Teippiharrastusta hieman jatkamalla saattaisi olla mahdollista kopioida alkuperäisen inspiraation lähteen muotokieltä vielä paremmin.

Ensimmäisten 3500km aikana en ole joutunut uudelleenkiristämään huppujen kiinnitystä muutoin kuin pyörästä toiseen siirtämisen tai tankoteipin vaihtamisen yhteydessä. Tämä on mielestäni jopa hieman yllättävää, mutta sellaisella positiivisella tavalla.

Omakehu haisee jo läpi, mutta vintageen käyttöpyörään en enää muunlaisia huppuja aio asentaa. Hyvät ovat, vaikka väärän kokoiset.