Totuuden torvi

Gabrielin torvi (wiki)

Gabrielin torvi on kappale, jolla on äärellinen tilavuus ja ääretön pinta-ala. Minä sanoisin tätä hieman vuvuzelaa muistuttavaa paradoksaalista ja täysin matemaattista kappaletta totuuden torveksi, sillä totuus on myös jotakin, jolla on rajansa, mutta jonka vaikutuspiiri on ääretön. Rajat määrittävät sen, mikä on totta ja mikä ei. Vaikutuspiiri puolestaan käsittää kaikki asiasta kuulevat, koskipa asia heitä tai ei. Totuuden torvi käyttäytyy kaiken lisäksi kuin oikea instrumentti: sen muotoa ei voi muuttaa ilman että se alkaisi soida epävireisesti.

Monessa yhteydessä totuus on juuri se asia, joka kaikkien pitäisi-, mutta jota kukaan ei halua kuulla. Todenpuhujat ovat kiusallisia ihmisiä, eikä totuuden puhuminen tunnu kuulijoista hyvältä. Joskus totuuden puhuminen ei tunnu edes itsestä hyvältä ja se on kuin hankkisi hankaluuksia. Olisi paljon helpompaa ja mukavampaa hieman suoristella karuja kulmia tai kertoa ympärillään oleville ihmisille vain sellaisia asioita, mistä he pitävät. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Totuus on tehty julkistettavaksi, eikä totuutta vastaan löydy pitäviä vastaväitteitä.

Mustavalkoista puhetta, edellisissä kahdessa kappaleessa kirjoitin itsekin noin viisi kyllä-ei -paria. Vaan sellaista on totuus, se jakaa ihmiset kahteen ryhmään. Toisin kuin usein kuvitellaan tai väärin perustellaan, harmaata aluetta ei totuuden suhteen ole olemassa, on vain erilaisia tapoja suhtautua totuuteen.

Totuutta e(t)s[tä|i]mässä

Kuvittelisin, että mikään valtio-opin, yritysjohdon tai politiikan käsikirja ei kehota lukijoitaan pysymään totuudessa. Kokeilkaapa: on esimerkiksi hirvittävän haasteellista perustella tosiasioilla, miksi jollekin on oikein maksaa palkkasummaa, jossa on kaksi tai kolme nollaa enemmän. Onko totta, että johtajan tekemä työ on miljoonan arvokkaampaa kuin tavallisen esimiehen tai työntekijän työ? Totta puhuen ei ole, mutta on varmasti mukavampaa ansaita enemmän kuin joku muu. Poliitikot eivät kaiketi kuvittele selviävänsä vaaleista, mikäli puhuisivat asioista totuudenmukaisesti ja kiertelemättä. Tämä ajaa muuten periaatteessa fiksun ihmisen käyttämään sellaisia sanavalintoja, ettei lausuntojaan antanutta voida myöhemmin edes vahingossa vastuuttaa tekemistään päätöksistä. Jätetään ikään kuin mahdollisuus totuuden muuttamiseen asioiden mennessä pieleen.

Oman edun suojeleminen on tietyssä mielessä ymmärrettävää. Ei minustakaan kuulosta järkevältä heittää itseään tukalaan tilanteeseen jos totuutta hieman muuntelemalla olisi mahdollista selvitä ilman omaa vahinkoa. Tässä kohtaa minulla käy kuitenkin niin, että moraalinen selkäranka ajaa järjen ohi. Mahtava esimerkki siitä, mitä totuuden puhuminen saa aikaan löytyy (yllätys kyllä) Raamatusta.

Kulmakiveen kompastujat

Tässä tarinassa yksi mies puhuu totta noin kolmen vuoden ajan. Hän sanoo ääneen paljon asioita, jotka ovat varmasti olleet yleisessä tiedossa, mutta vaiettuja. Puheillaan hän ravistelee ja ärsyttää valheella valtaa pitäviä ja kaiken lisäksi tietää, kuinka hänen lopulta käy - eikä välitä siitä. Lopputuloksena on brutaali murha, jossa totuudenpuhuja riippuu ristillä. Siinä sivussa hän kuitenkin antaa siemenen maailmanlaajuiselle yhteiskunnalliselle muutokselle, joka vaikuttaa vahvana yhä pari tuhatta vuotta myöhemminkin.

Jeesus kehotti opettaessaan totuuden puhumisesta pitäytymään siinä ja vain siinä, mikä on totta: "kyllä" tulee tarkoittaa kyllä ja "ei" tulee olla ei. (Matt. 5:33-37) Mitä tämä sitten tarkoittaa? Mielestäni sitä, että ei vannota, lisäillä tai jätetä kertomatta, vaan sanotaan asiat suoraan ja sellaisina kuin ne ovat. Totuudessa minulla on lupa heittää oman olemukseni koko paino asioiden tueksi ja antaa muiden selviytyä sitten miten parhaiten taitavat. Totta puhuvat selviävät tästä usein ilman ongelmia. Tämä on kovin vapauttavaa, tämä totuus. Joko niin, tai sitten siihen kompastuu.