Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 3

Merkittömien ja likaisten vanteiden uusi elämä.

Viikonloppuna pyöräprojektini eteni vauhdilla. Sunnuntaina sain rungon maalattua ja nyt vääristän aikaa postaamalla lauantain projektikuvat näin jälkikäteen. On hienoa nähdä ajatuksiensa realisoituvan lähes toivotulla tavalla ja huomata kuinka projekti etenee. Ehkä tällä vielä ajetaan ennen lumien tuloa.

Valmistelut

Kupponen kahvia ja puoli tuntia laatuaikaa.

Pienellä budjetilla visiointi on toisinaan haasteellista. Vaikka kaupan hyllyltä saisi ostaa punaisia vanteita, niin kustannuspuoli tekee kipeää. Ratkaisuksi jää tehdä asiat itse, mikä vaatii sitä kuuluisaa kyynärpäärasvaa (engl. elbow grease), aikaa ja kärsivällisyyttä. Toisaalta, tämänkaltainen puuhastelu voi parhaimmillaan olla kovin terapeuttistakin tekemistä.

Maalaustelineellä taas. Tällä kertaa iltavuorossa.

Tarkoituksenani oli maalata vain vanteen kehät ja pinnojen nippelit (kyllä, se on ihan oikea termi niille pienille säätöruuveille), joten teippiä tarvittiin 36 suikaletta per vanne. Maalaustelineeksi improvisoin etuhaarukan, johon kiinnitin molemmat vanteet keskiöpultistaan haarukan ulkopuolelle.

Väliaika, art decoa ja pullaa

Matkalla maalauspaikalle eräs kummastuneella ilmeellä varustettu vastaantullut naapuri kyseli, minkälaiseen pyörään tuollainen kaksirenkainen etuhaarukka oikein tulee.

Dodge Tomahawk. V10, 500hp, 712Nm, 680kg

Ehdin jo ajatella vastaavani jotakin Dodge Tomahawk -teemaisesta polkupyörästä, mutta päätin silti pitäytyä tylsähkössä totuudessa. Samaan pyörään tulevat ja etuhaarukka on vain maalausteline.

Metsikössä suhisee (taas)

Väriä elämään.

Maalaus hoitui näppärästi vannetta pyörittämällä. Kun pyörivän vanteen päälle sumutti väriä, ei maalipurkkia tarvinnut siirrellä juuri minnekään ja silti koko vanne sai tasapuolisesti väriä osakseen. Värisuihkua täytyi toki sumuttaa kahdesta suunnasta ja molemmin puolin vannetta, jotta pinnojen taakse vauhdissa jäävät alueet peittyivät myös maaliin.

Valmista tuli. Ilta ehti tummentua jo melkoisen paljon.

Kotona taas, tuotteet kuivumassa. Runko odottaa taustalla maalausvuoroaan.

Hieman laiska asenne pohjatöihin aiheutti jännän sivujuonteen maalauksen lopputulokseen. Ilman pohjaväriä maalatut alumiinivanteet vaihtavat nimittäin väriä valon mukaan - onneksi tämä on enemmän hienoa kuin huonoa.

Dagen efter ja what goes on, must come off.

Viimeistä teippiä viedään.

Tämän osaprojektin ehdottomasti typerin osuus oli teippaaminen ja teippien pois nyppiminen. Vaikka sormenpäät ovat hieman hellänä niin silti väittäisin, että vaivannäkö kannatti.

Kaverikuva.

Näin hyvännäköisinä vanteet eivät kovin kauaa säily, sillä pyörässä on vannejarrut jotka raapivat kirkkaan raidan vanteeseen heti ensipysähdyksellä. Silti tykkään miltä vanteet näyttävät ja minulla on mielessäni eräs visio, jolla se alumiinin värinen rantu ei näytä edes huonolta. Sitä ajatusta varten täytyisi kuitenkin löytää pyörän värimaailmaan ja ajatukseen soveltuvat renkaat.