Yamaha RBX775

Yamaha RBX-775

Kitaristimme vire-aiheisista kommenteista viisastuneena ostin itselleni uuden (käytetyn) soittimen:

The RBX775 is a cutting edge 5-string bass with a powerful sound and unique aesthetics designed to meet the demands of today's heavy rock artists. With a solid alder body contoured for maximum comfort, playability and visual impact, the instrument features an extended 35"-scale, two octave neck, delivering a superbly resonant, long-sustaining sound and allowing players to exploit their technique to the full.

Speksit

Merkki ja malli - Yamaha RBX775 BL, 5-kielinen
Väri - Musta
Metalliosien väri - Musta
Virittimet - Schaller/Gotoh -tyyliset (umpinaiset)
Mensuuri - 35" (889 mm) 
Body - Leppä
Kaula - Vaahtera
Otelauta - Ruusupuu, 24 nauhaa
Mikrofonit - Humbucking Yamaha Double Coil x 2
Talla - Yamaha Original BPX-7 (diecast)
Säätimet - 3-asentoinen vipu (mikrofonit), master volume, master tone, +3db Booster -kytkin

Soidakseen basso vaatii 9v pariston, eli kyseessä on aktiivipeli. Ajattelin ensi alkuun, että tuo +3db booster olisi aktiivi/passiivi -kytkin, mutta näin ei ilmeisestikään ole (Yamaha RBX774 / RBX775 huolto-opas vahvistaa myös tämän), sillä ilman paristoa soittimesta ei saa ääniä ulos.

Testattuja (puoli)totuuksia

Suoraan sanoen ensin minua hieman arvelutti täysimittaisen basson hankkiminen. Edellinen soittimeni on 30,5" mensuurilla, joten kieliin tuli 4,5 tuumaa lisää pituutta ja kaulaan neljä "ylimääräistä" nauhaa. Olen joskus aiemmin soittanut näillä normaali- tai pitkäskaalaisilla bassoilla, mutta edellisen lyhytskaalaisen bassoni hankin lähestulkoon yksinomaan sen mukavan ja näppärän soittotuntuman vuoksi. Ajatus siirtyä pois perus-stratocasteria kaksi senttiä lyhyemmästä soittimesta oli vuosien varrella saanut pelottavia mittasuhteita - kuin hyppäisi ministä monsteriauton rattiin.

Lyhyet sormet, nähkääs. H-vireestä soittelu vaatii kuitenkin enemmän, kuin mitä lyhytskaalainen tennismailaksi ristitty Slammerini pystyy tarjoamaan. Siksi ostopäätös kypsyi sopivan ostokohteen löydyttyä melkoisen nopeasti.

Musta Yamaha RBX-775, hieno kuin sika pienenä!

Näin jälkikäteen ajatusleikeillä itsensä pelottelu oli aivan turhaa. Tämä basso murisee ensitestaamalla aivan eri tavalla kuin aikaisempi ja nuotteihin ehtii siinä missä lyhyemmälläkin skaalalla. Erilaiseen kieliväliin, kaulan paksuuteen/profiiliin ja uuteen oikean käden sijoitteluun totun varmasti myös nopeasti, sillä mikään näistä ei tuntunut kovinkaan super-oudolta.

Omia soittotunteja uudella soittimella on takana nyt noin kaksi, sillä ensimmäiset bänditreenit tulivat vastaan juuri sopivasti vain tunti hankinnan jälkeen. Musiikillisesti Yamaha osoitti olevansa vireinen ja hyvin soiva soitin. Kielet siihen aion vielä vaihtaa, sillä nykyisten kielien iästä tai soittomääristä minulla ei ole minkäänlaista tietoa. Samassa yhteydessä tulee sitten tarkistettua intonaatio ja muut hienosäädöt.

Jos etsitään ensivaikutelman miinuspuolia, niin soittimen säätöjen kanssa on toki hieman totuttelua ja toivomisen varaa. Aikaisemman soittimeni säätöihin (2 x volume - master tone) verrattuna RBX775:n (joo, klassinen) master vol - master tone - mic select -kytkentä vaikuttaa jotenkin rajoitteiselta, varsinkin kun master-volumea kontrolloin lähinnä pedaali(e)n kautta. Aika saa näyttää löydänkö näillä nupikoilla kaikki soittimesta tarvitsemani äänet, vai joudunko taasen ryhtymään modauspuuhiin.

Kaula

Kaulaprofiilin kuvailu on joka kerta hirmu vaikeaa ja kovin subjektiivista. Yritän silti, sillä kaula vaikuttaa soittotuntumaan melko tavalla. Tässä bassossa on mielestäni melko ohut ja siksi varmasti omiin töppösormiini (etusormi 72mm) sopiva kaula. Kaulan leveys on 1-nauhalta mitattuna 42mm ja 12-nauhan kohdalta 65mm. Kaulaprofiili on symmetrinen ja sen keskellä tuntuu perus-C-profiilista poiketen pieni tasainen kohta. Kaulan paksuus 1-nauhan kohdalla on 20mm ja 12-nauhan kohdalla 24mm.

Kun sormea kuljettaa kevyesti otelaudan reunaa vasten, nauhojen päät tuntuvat. Ei mitenkään repivästi, mutta aivan ensiluokkaista soittimen viimeistely ei silti tältä osin ole. Nauhat ovat noin 2,3mm paksut ja 1,1mm korkeat (Dunlop 6105 ehkä?). Kaulan takaosa on maalattu mustaksi ja siten se täsmää bodyn väriin, ollen kuitenkin ehkä aavistuksen mattapintaisempi.

Mitä, missä, milloin?

Yamaha ei ilmeisesti sido mallejaan minkään tietyn tehtaan tuotantolinjoihin, vaan valmistaa niitä maailmanlaajuisesti (siellä missä halvimmalla pääsee?). Oman yksilöni historiasta tiesin ostohetkellä sen verran, että minä olen basson kolmas omistaja ja että se on valmistettu Taiwanissa. Kaksi ensimmäistä omistajaa ovat olleet kitaristeja, jotka ovat molemmat ostaneet basson nauhoituksiaan varten ja todenneet, ettei tarvetta loppujen lopuksi ollutkaan. Gigbagin pölyisyydestä päätellen myyjän väittämä, jossa basso on majaillut edelliset kolme vuotta sängyn alla pussissaan, pitää varsin hyvin paikkansa.

Kotosalla mallin historiaa selvitellessäni ilmeni, että mallisarja esiteltiin vuonna 2002 ja lopetettiin maailmalla muutamaa vuotta esittelynsä jälkeen. Syitä tähän voi vain arvailla, mutta kilpailu hintaluokassa on ilmeisesti ollut liian kovaa ja markkinointi on mennyt jollakin tavalla pieleen. Foorumeiden mukaan vuosina 2004-2005 Yamaha sitten dumppasi ainakin jenkkimarkkinoiden osalta loput RBX77x -sarjalaisensa markkinoille puoleen hintaan (~500 usd) alkuperäisestä.

Yamahan sivuilla (otsikon Cooperation with Kaoshiung... alla) kerrotaan Kaoshiung Yamaha Co., Ltd -tehtaan valmistaneen Taiwanissa pääasiassa kitaroita tammikuuhun 2007 saakka, joten tämä voi olla myös viimeisen RBX77x -sarjalaisen valmistusaika. Mene ja tiedä.

Suomen Turussa Yamahaa edustaa ainakin F-Musiikki, jonne soittelin lisäinfon toivossa. Liikkeestä myyjä vastasi heille saatavilla olevan myynti- ja mallihistorian yltävän vuoteen 2005 saakka ja sieltä hän sitten kaivoikin minulle kaiken pyytämäni infon todella nopeasti. Viimeisen Yamaha RBX775 BL -mallisen bassonsa F-Musiikki on myynyt vuonna 2008, ovh-hintaan 795 euroa. Tradenomi huomaa nopeasti laskevansa nykyrahoja, jolloin 2,2% vuosittaisella inflaatiokorjauksella soittimen hinta (uutena) olisi tänään noin 850 nykyeuroa, vaikka ei sitä näin tietenkään edes kannata laskea.

"OMG, I just robbed someone!" huutaa pieni lottovoittaja sisälläni. Minä maksoin soittimesta 280 euroa ja vähän hävettää myöntää, että yritin vielä tinkiä tästäkin. Bassoon liittyvälle hankintalistallani kielien lisäksi päätyivät myös kova laukku, kunnollinen kantohihna ja hihnalukot.

Sarja numeroita

Sarjanumero on kaiverrettuna lavan takana, valmistusmaa painettuna bodyn taakse.

Mallisarjan iän selvittämisen ohessa aloin kaivelemaan lisätietoa soittimeni alkuperästä ja iästä. Löytämäni Yamahan sarjanumero-oppaan mukaan sarjanumeron ja valmistusmaan perusteella yksittäinen soitin voidaan jäljittää koko lailla tarkasti. Saman oppaan mukaan bassoni sarjanumero noudattaa Yamahan sarjanumerointikäytäntöä E12, Taiwan vuodesta 2002 eteenpäin. Sarjanumeroa tulee oppaan perusteella tulkita näin:

Yamahan sarjanumerosysteemi E12. Selkeä kuin sysimusta.

Mielessäni heräsi kysymys mikseivät sarjanumeron vuosi ja kuukausi voisi yhtä hyvin olla numeroina? Hieman kryptinen kirjainosa aukesi lopulta kun vertailin kirjaimia muihin sarjanumerokäytäntöihin. Kaksi ensimmäistä kirjainta merkitsevät siis valmistusvuotta: ensimmäinen kirjain vuosikymmentä (Q=0) ja jälkimmäinen vuotta (näissä J=3, jolloin I=2, K=4 jne.).

Kuukauden merkintä yhdellä kirjaimella aiheutti hieman päänvaivaa, mutta ainoa looginen tapa tuntuisi olevan juokseva numerointi, jossa G=12, H=1, I=2 ... N=7 jne. Tällä tavalla edeten oman bassoni kuukausimerkintä Y vastaisi numeroa 6 eli kesäkuuta. Päivää sentään merkitään jo selkeästi numerolla. Viimeiset neljä numeroa ovat "Unit Number", mutta Yamaha on unohtanut mainita, millä aikavälillä. Mysteeriksi jäi, kykenikö Kaohsiung Yamaha Co:n Taiwanin tehdas tuottamaan yhtä vaille 10 000 soitinta päivässä, kuukaudessa, vuodessa vai ikinä.

Alla vielä oman soittimeni sarjanumero tarkemmin avattuna:

QIY139044
|||||||||
|||||unit (number of unit [in current day/month/year?])
|||13 (day)
||6 (june)
02 (Q=0, I=2)

Bassoni on siis putkahtanut ulos tehtaalta torstaina 13.6.2002 järjestysnumerolla 9044 ja viettää seuraavaksi 11-v -syntymäpäiviään.

Talla (Yamaha BPX-7)

Yamaha BPX-7 -talla

Talla on hieman hassusti upotettu bodyyn, joten korvaajan löytäminen voi olla hankalaa.

Soittimeni talla on valettu (diecast) yksi per kieli -tyyppinen talla, jonka malliksi mainitaan "Yamaha Original BPX-7". Yamahan sivuilta en löytänyt oikeastaan mitään infoa näistä, joten laitan tähän kuvan + mitat, mikäli sellaisia joku sattuisi tarvitsemaan. Mielestäni eräs mainitsemisen arvioinen asia ovat talloja varten bodyyn jyrsityt upotukset. Mahdollinen vaihto hankaloituu huomattavasti, kun mittojen täytyisi täsmätä.

Kuvasta puuttuvat mitat bodyn kannesta tallan korkeimpaan kohtaan ja yksittäisen tallan leveys. Korkeus on näillä säädöillä ja H-kielen tallaa mitattaessa 13mm ja tallan leveys 14mm.

Grande finale

Mitään elämää suurempaa loppukaneettia en tähän keksi, sillä soitin on vielä niin uusi tuttavuus. Äkkihuomioina voi kaiketi sanoa, että minulle luonnollinen soittoasento löytyi nopeasti ja body tuntui mukavan muotoiselta. Soitin on ehkä aavistuksen (mutta ei mitenkään häiritsevästi) kaulapainoinen. Soitinta voi soitella myös sylissä aivan muitta mutkitta, mikäli kädet ovat siihen vain riittävän pitkät.

Kielet ovat aiempaan soittimeeni verrattuna paljon (= n. 1,0 - 1,5mm) matalammalla, eivätkä silti rämisseet mistään kohtaa kaulaa. Paristojen kesto on vielä täysi arvoitus, samoin soittimen tarjoama äänimaailma. Potikat eivät iästään huolimatta rahise, mutta mikrofonin valintakytkin on aavistuksen löysän oloinen. Lisää käyttökokemuksia kirjailen tänne, kunhan niitä nyt ensin syntyy.

Päivitys 1 / 24.4.2013: 

Havainto numero 1: soittelin kuulokkeet päässä ja huomasin, että soitin antaa ulos jonkinlaista sirinää, mikäli vain toinen mikrofoni on käytössä (ts. mikrofonikytkin jossakin muualla kuin keskiasennossaan). Vahvistimen kautta en ole tuota huomannut, mutta tässä yhteydessä täytyi oikein tarkistaa spekseistä, olivatko nuo mikit sittenkään humbuckereita (olivat ne).

Tarkkaa on. Teline voi toki vaikuttaa, mutta silti...

Havainto numero 2: Yamahan mikrofonikytkin on typerässä paikassa. Mikäli basson laittaa lattiatelineeseen, saa olla tarkkana ettei samalla runttaa kytkintä solmuun. Vol-vol-tone -kytkentä houkuttelee...

Havainto numero 3: D niin kuin Dinosaur groove eli mureaa murinaa. Tämä havainto ei varsinaisesti ole suoraan Yamahaan liittyvä, mutta silti. Aktiivielektroniikalla varustettu (tai sitten tarkemmin vireessä oleva) soitin toimii sub-octaverin kaverina aivan uudella tavalla kuin passiivinen. Edellisessä bassossani octaver alkoi temppuilla jossakin G:n kohdalla, kun ei enää pystynyt seuraamaan mikä nuotti soi. Nyt hieman kovemmalla lähtötasolla soitellessa pääsin kiltisti aina D:hen saakka. Kolme sävelaskelta parannusta ja olo oli kuin dinosaurusta soittaisi.