Perheenisä pyöräilee

Tailtap@Naantali

Kesälomakuukausi kului melko vauhdikkaasti ja lähes kokonaan irti tietokoneesta - pelkästään positiivinen juttu, paitsi tietysti siltä osin, että lomat on nyt ohi ja vauhti on vaihtunut toisenlaiseen. Pieni pyöräkärpänen pääsi ilmeisesti lomilla puraisemaan ja nyt mielessä liikkuu lähinnä "all things bicycle".

Naantalissa. 360 hyllylle.

Joskus menneinä vuosina tulin ostaneeksi BMX-pyörän. Muutaman harrastusvuoden ja parin loukkaantumisen jälkeen laji jäi useamman vuoden ajaksi narikkaan, vaan nyt kipinä tuntuu syttyneen uudelleen. Kupittaan racing-radan löytämisen jälkeen bmx:llä ajo on saanut aivan uusia ulottuvuuksia ja paljon hauskuutta. Rampeissa temppuilu ei ole koskaan ollut ihan se "mun oma juttu" ja ehkä taannoinen jalkani rullautuminen on myös vahvistanut tätä mielikuvaa.

Kävimme lomani aikana parin kaverin kanssa kokeilemassa parkkiajoa Naantalissa ja niin hauskaa kuin siellä olikin, niin perheenisän mielenlaatu ei vain jotenkin veny "isoon" ajamiseen. Lopputuloksena ajo on sellaista nynnyä pappakruisailua, joka tuntuu hieman puolivillaiselta puuhastelulta lajin luonnetta ajatellen. Lisäksi loukkaantumisriski kasvaa, kun temput jäävät puolitiehen uskalluksen puutteen vuoksi.

BMX-racing

Radalla kaahaaminen on sen sijaan jo paljon mukavampaa puuhaa ja siinä vauhtikatto ei ole vielä tullut vastaan. Kovempaakin uskaltaisin jo ajaa, mutta 33/13 -hampaiset rattaat 175mm kammilla on enemmänkin ramppivälitys ja sellaisenaan hitusen liian lyhyt ratakäyttöön. Toisin sanoen, en vain jaksa pyörittää jalkojani tarpeeksi tiuhaan tai tarpeeksi pitkään. Mikäli harrastus jaksaa pitää kipinän yllä talvikauden läpi, olisi kiva hankkia sellainen ihan oikea racepyörä ensi kesäksi. Vaan katsotaan...

Helsingin pyöräkrossiparkki.

Mieli tekisi myös lähteä katsomaan ja koepinnistämään suomen ensimmäistä kansainväliset mitat täyttävää bmx-racing -rataa (www.pyorakrossiparkki.fi, rataesittely täältä). Samalla radalla järjestetään sopivasti suomen ensimmäiset bmx-racingin sm-kilpailut 25.8.2013. Helsingissä olisi siis ison maailman meininkiä tarjolla.

Pattila

Pattilan jälkimmäinen pöytähyppyri, tämä oli hauska!

Isompia areenoita miettiessä kävin eilen kaverin opastuksella ottamassa tuntumaa erääseen paikalliseen spottiin, jossa en aiemmin ollut käynyt. Pattila oli paikan nimi ja se sijaitsee Luolavuoren vanhalla maankaatopaikalla. Kyseisellä kaverilla oli spotin maastoon hieman paremmin sopiva täysijousitettu dh-pyörä, mutta kyllä niitä Pattilan patteja pienin varauksin bmx:lläkin ajoi.

Pete mid-air. Edellisen kuvan hyppyri on tässä kuvassa keskellä peltoa.

Ylärinteen viimeiset kumpareet.

Suurimpana haasteena oli saada itsensä pysymään reitillä. Lyhyt pyörä (20" toptube, 13,5" chainstay) irtosoran päällä ilman karkeita nappuloita renkaissa on melko liukas laite tähän maastoon. Ajaminen oli pääsääntöisesti sellaista kuulalaakereiden päällä -meininkiä ja etenkin vauhdin noustessa isojen pöytähyppyreiden ylittämiseen vaadittavalle tasolle, ajouran leveys ei aina hypyn jälkeen tahtonut riittää. Hauskaa tuolla silti oli.

Muu fillarointi

Kunnostin loppukesän työmatkojani ajatellen myös jostakin 90-luvulta kotoisin olevan Kuwahara FastTrax RC -merkkisen pyöräni. Kyseessä on triathlon-tangolla ja sileämmillä renkailla katukäyttöön tuunattu vanha 28-tuumainen maastoratsu. Nyt työlistalle oli kerääntynyt mm. pyörän kaikkien vaijereiden vaihto. Samassa yhteydessä kävin pari vuotta paikallaan roikkuneen pyörän liitokset läpi löysien pulttien tai muiden piilevien ongelmien varalta. Kivasti tuo kulkee, vaikka vasta kerran olenkin töissä sillä oikeasti käynyt. Vanteet tuosta pitäisi vielä oikoa, nyt etukiekko vipattaa hieman.

It's raining, man.

Toivottavasti sateiden alku venyy tänä vuonna pitkälle syksyyn.