Lead Foot LFV-1

Lead Foot LFV-1 -volumepedaali (kuva: Thomann.de 2012, http://www.thomann.de/fi/lead_foot_lfv1.htm)

Musiikkiharrastukseni helpottamiseksi tilasin Thomannilta kuvan mukaisen (halvimman mahdollisen) volumepedaalin. Syitä, miksi sorruin tällaiseen perin muoviseen kapistukseen on kaksi: pedaalin runko näytti kohtuullisen tilavalta ja toisekseen, pedaali oli verrattain edullinen. Pienet kolvinpolttamat eivät siten saa pahimmassakaan tapauksessa aikaan kovin suurta mielipahaa.

Sukkatonttulogiikkaa

Sukkatonttujen liiketoimintasuunnitelma. (http://www.southparkstudios.com/clips/151040/the-underpants-business, 0:36)

Okei, sukkatonttu ei ole oikea termi, mikäli käännetään alkuperäisen South Park-jakson "Underpants gnome" (alushousutonttu), mutta näin se kuulostaa paremmalta suomeksi. Logiikka ei silti petä: Vaiheessa 1 tehdään jotakin, vaiheessa 3 kerätään voitot ja vaiheen kaksi tapahtumat jäävät mysteeriksi kaikille.

Tonttujen ajatusjuoksu on yllättävän helppoa siirtää todelliseen elämään. Ensin saadaan hieno ajatus, että tekemällä jotakin voisi saavuttaa jotakin ja sitten vain nautiskellaan. Valitettavan usein kuitenkin jälkeenpäin ihmetellään, miksei ajatus toiminut tai mitään ei tapahtunutkaan. Karu totuus yllättää, vaihe kaksi unohtui, tai siihen ei kiinnitty tarpeeksi huomiota.

Superstara

Kuvittelepa seuraavaa: ympärilläsi on monituhatpäinen väkijoukko joka puolelta maata. Ihmiset ovat kuulleet sinusta ja jokainen haluaa koskettaa tai edes hieman hipaista sinua. Väkeä on niin paljon, että turvamiehien on vietävä sinut turvaan, ettet tallautuisi tai ruhjoutuisi hengiltä. Kuka olet?

Vastaus ei ole kukaan muusikko, puhuja tai nykypäivän julkkis. Heidät kyllä tunnetaan kaikkialla ja he kärsivät juuri tällaisista ongelmista, mutta se alkuperäinen supertähti oli jotakin paljon enemmän.

Kiukun kiukku

Markuksen evankeliumin kolmannesta luvusta löytyy monta mielenkiintoista yksityiskohtaa Jeesuksen elämästä. Yksi näistä katkelmista kertoo kiukusta ja siitä, miten Jeesus reagoi vihastuessaan oikein kunnolla.

Behringer BXL3000 tear-apart

Behringer BXL3000 tear-apart.

Tässäpä toinen tekniikka-aiheinen postaus heti edellisen perään, otsikko kertoo asiasta lähes kaiken. Ostin käytetyn Behringer BXL3000 -bassocombon ja katsoin, mitä se on sisällensä syönyt. Koska mukaan mahtui pari yllätystä ja vahvistimesta löytyi melko huonosti infoa netistä, ajattelin lisätä löydökseni tänne. Tarkastelemani yksilö on valmistettu 06/2005.

Zoom B2.1u mod

Zoom B2.1u valmiina leikkauspöydälle.

Olen ollut tyytyväinen bassolle tarkoitettuun multiefektipedaaliini. Perussoundien, octaverin, lähinnä äänenvoimakkuuden säätämiseen käyttämäni ekspressiopedaalin ja XLR-linjaulostulon lisäksi Zoom B2.1u sisältää paljon enemmän kaikenlaista säröä ja häröä kuin ikinä tulen tarvitsemaan.

Scribes 'n stuff

Jean Miélot, secretary, copyist and translator to Duke Philip the Good of Burgundy. Wikimedia commons.

Raamatussa mainitaan usein Jeesuksen toiminnan ja tapojen kanssa kamppaillut ryhmä nimeltä kirjanoppineet. Jäin eilen pohtimaan, keitä nämä kirjanoppineet olivat ja miksi heitä sanottiin juuri kirjanoppineiksi. Ajatuksieni avuksi kurkistin paria englanninkielistä käännöstä (ISV & ESV) ja siellä kirjanoppinut käännetään sanalla scribe.

Visiot vastaan realismi

Kuva: CNN 2011, http://thecnnfreedomproject.blogs.cnn.com

Arkipäivään kuuluu kaikenlaisia sattumuksia. Aamulla autoa tankatessani viereisellä mittarilla oli ilmeisesti kimppakyytiä käyttävä työporukka, jossa onniteltiin uutta tulevaa äitiä: mammasta puhuivat, eikä tämä mamma ollut paljoa kolmeakymmentä vanhempi. Ensimmäistä lastaan kaiketi saamassa ja tohina oli sen mukainen.

Jäin miettimään kuinka tuossa porukassa - samoin kuin varmasti lähes kaikkialla ympärilläni - haaveita, ajatuksia ja kokemuksia muotoillaan visioiksi tulevasta. Tietyntyyppiset, sellaiset tavalliset tulevaisuudenkuvat toteutuvat toki varmemmin kuin ne suuret unelmat, mutta pelkkä haaveilu ei koskaan riitä tekemään unelmista totta. Onnistuakseen visionäärin täytyy olla myös tietyllä tapaa realisti ja löytää ihanteellisesta tulevaisuudenkuvastaan ne aukot, joita reaalimaailman vaatimukset siihen jättävät. Vasta ongelmien tunnistaminen antaa mahdollisuudet korjata ne. Onnistunut ponnistaminen tapahtuu aina siten, että jalat koskevat maata.

Aamun viisi virhettä

Aamujumppa.

Veikkauksen tulisi mielestäni perustaa tulosveto uutisotsikoista: monessako julkaisussa tänään ja huomenna lukee että "Talvi yllätti autoilijat". No jaa, itsellä aamuinen autoilu alkoi kuva-arvoituksella: etsi viisi virhettä. Neljä virhettä paljastuu oheisesta kuvasta, eli kesärenkaat olivat vaihtamatta. Viides virhe oli se illalla kytkemättä jäänyt lämmitysjohto.

Ajoneuvoni takarenkaissa tapahtuu joka kesä kemiallinen reaktio. Kun kesärenkaiden vanteet ovat alumiinia ja auton jarrurummut rautaa, tapahtuu hapettumista. Suomeksi sanottuna renkaat eivät irtoa autosta, vaikka pultit ottaisi irti. Renkaiden irrotus onkin tässä pirssissä tekniikkalaji. Tänä aamuna tuo valkoinen juttu tuossa auton alla aiheutti kuitenkin sen, että tarvittavan voimakas renkaaseen kohdistunut irrotusliike (=potku) siirsi autoa noin 5-10 senttimetriä sivusuunnassa. Kesärenkaissa ei ole pitoa talvikelillä, tuli selväksi.

"Kyä viksup päriää", tuumin ja eivät jääneet renkaat tänäkään talvena vaihtamatta. Pienellä riskillä ajoin auton noin kilometrin päässä olevalle tee-se-itse -hallille ja vaihdoin talvirenkaat sitten siellä, kuivassa hallissa kunnon tunkin kanssa. Rengaspaineetkin tuli tarkistettua samalla. Joku muukin oli jättänyt renkaanvaihdon melkoisen viime tippaan: aamuruuhkassa oli helppo laskea työmatkan varrella sijaitsevan rengasliikkeen pihasta noin kolmekymmentä autoa.

Kirjoja ja miehiä

Kirja, hyvä asento mukavassa tuolissa ja hetki aikaa, jolloin on mahdollista vaihtaa ulkoinen maailma kirjan sivuilta löytyvään vaihtoehtoiseen todellisuuteen. Lukeminen on yksi lempiharrastuksistani.

Minä luen mielelläni kaikenlaista, mutta eniten pidän opaskirjoista, tietokirjoista ja ylipäätään jollakin tavalla ajattelemaan haastavista kirjoista. Elämäkerrat ovat myös lähes poikkeuksetta mielenkiintoisia, mutta mieluiten tutustun ihmisiin ihan oikean elämän kautta, henkilöiden itsensä kertomina tarinoina.

Kirjat avaavat ovia muiden ihmisten ajatuksiin. Ne ovat aina muotoiltuja, muokattuja, kärjistettyjä, siloteltuja tai muulla tavalla hiottuja ajatuksia, mutta ajatuksia yhtä kaikki. Tästä syystä kirjojen lukeminen on yhtä aikaa sekä hyödyllistä että vaarallista, sillä silloin tällöin joku ajatus karkaa kirjan lehdiltä ja alkaa muuttamaan ympäristöään - aloittaen lukijasta. Kaikkien kirjojen kanssa tätä ei tietenkään tapahdu ja kuten sanottua, joidenkin kirjojen kohdalla sellainen ei olisi edes kovin suotavaa. Valitsemalla hyviä kirjoja on kuitenkin mahdollista huomata, että jotkin ajatukset ovat vain kerrassaan niin hyviä, että niitä on mahdotonta sivuuttaa. Olet sitä mitä syöt, sanotaan.

Tarinoita ihmisyydestä

Hetki isäkuukautta. © Mikko Nieminen 2010

Jokaisella meistä on hetkiä, jotka muuttavat meitä. Sellaisia käännekohtia pitkissä tapahtumaketjuissa, joiden jälkeen olemme jotakin muuta - jotakin parempaa tai jotakin pahempaa. Tällaiset hetket liittyvät tiiviisti siihen, keitä me olemme ja miten toimimme muiden kohtaamiemme ihmisten kanssa. Nämä hetket sitten joko rakentavat tai romuttavat identiteettiämme. Esimerkeiksi elämää muuttavista hetkistä käyvät vaikkapa naimisiin meno tai eroaminen, lapsen syntymä tai läheisen kuolema, onnettomuudet tai ihanat hetket yhdessä rakkaiden kanssa. Jokaisen elämään mahtuu muutoksia, joista saisi aikaan vaikka elokuvan.

Kun hetkistään saa muotoilla tarinoita, syntyy jotakin poikkeuksellista - kohtaaminen. Tarinan kohdatessa kuulijan, kertojan minä on hetken ajan kuin minä itse.

Elokuvissa: Megamind

Megamind, © DreamWorks Animation and Red Hour Productions, distributed by Paramount Pictures 2010

Jokin aika sitten katsoin yhden uusista suosikkielokuvistani peräti kahdesti. Megamind (Will Ferrell) on itseään ihmeellisen komeana rikollisnerona ja kaiken konnuuden kuninkaana pitävä superälykäs avaruusolento. Megamind on myös (Torontosta mallia ottavan) Metro Cityn suojelijan, Metro Manin (Brad Pitt) arkkivihollinen ja kuten kunnon konnan kuuluukin, jatkuvasti alakynnessä - kunnes kaikki yhtäkkiä muuttuu. Metro Man on lyöty ja Megamindistä tulee kukkulan kuningas.

Yksityisyys, tietosuoja ja vainoharhaisuus?

Technology, Education, Design, eli TED on maailmanlaajuinen ja laaja-alainen foorumi puheita ja esityksiä, joista osa on hyvinkin mielenkiintoisia. Tänään vastaani tuli yksi ajatuksia herättänyt tietosuojasta ja yksityisyydestä kertova puheenvuoro, jossa saksalaismies tiedusteli puhelinyhtiöltään kaikkia hänestä kerättyjä tietoja.



Saman EU-direktiivin 2006/24/EC pohjalta Suomeenkin muodostunut säännöstö velvoittaa operaattorit tunnistetietojen keräämiseen ja tallentamiseen. Kävin katsomassa oman puhelinoperaattorini rekisteriselosteen, jossa on lueteltuna henkilötietolain (523/1999) 10§:n mukaiset kerätyt tiedot ja tapa tarkistaa omat tietonsa. Silmiinpistävää tässä rekisteriselosteessa oli se, että operaattorin mielestä tietoliikenneverkkoon tallentuvat tiedot palvelun käytöstä (mm. paikkatiedot) ovat tunnistamistietoja, joihin sovelletaan henkilötietolain sijasta sähköisen viestinnän tietosuojalakia. Kysymysmerkit nousivat korkealle viimeistään seuraavan väitteen kohdalla:

"Asiakkaalla ei ole tunnistamistietojen osalta henkilötietolain mukaista tarkistusoikeutta."

Eesti vs. Suomi

Linna = kaupunki ja hall = harmaa. Nykyinen Linnahall, entinen V.I.Lenin Palace of Culture and Sports.

Silloin tällöin on virkistävää laajentaa omia näkemyksiään astumalla sivuun tavallisista ajatuspoluistaan ja katsella ympäristöään ikään kuin ulkopuolelta käsin. Tallinnassa sijaitseva Linnahall on yksi esimerkki jopa perin surrealistisesta kokemuksesta tavallisen arjen keskellä: ensin kävelet tavallisessa kaupungissa ja yhtäkkiä eteen heitetään tuollainen valtava neuvostoaikainen harmaa ja rapistuva betonimonumentti ilman mitään viitekehystä. Siinä ikään kuin hämmästyy ja jää pohtimaan, mikä tämä on ja mitä täällä on tapahtunut.

Tallinnassa olleen koulutuksen aikana tuli mieleeni ajatus, että Viron kieli kuulostaa paikoitellen todella vanhalta Suomen kieleltä. Nyt jälleen pari viikkoa Suomen kieltä kuunnelleena olen jäänyt pohtimaan yhtäläisyyksiä Viron ja Suomen kielien välillä ja mitä kieliemme välillä on oikein tapahtunut. Osa molempien kielien sanastosta on toki lainasanoja muista kielistä (saksa, ruotsi, venäjä), mutta hämmästyttävän usein suomalaisten ja virolaisten sanojen välille löytyy jokin yhteinen "kantasana". Itse lähestyin urautuneiden ajatusmallieni rikkomista maistelemalla sanoja foneettisesti (=ääneen lausumalla), mikä poistaa toisinaan harhaan johtavan kirjoitusasun. Muutamia ahaa-elämyksiä syntyi ja pääasiassa siksi tämä postaus tuli ylipäätään kirjoitettua.

Tallinnan katuja tallatessa mainoskyltit ja ravintoloiden ruokalistat tarjosivat toki joitakin sanoja pohdittaviksi, mutta varsinainen löytöretki sanastoon avautui Isosta Kirjasta. Erityisen mielenkiintoisen lähtökohdan tällaiselle suomen ja viron kielten välisten erojen ja yhtäläisyyksien löytämiselle tekee se, että Raamattua on käännetty Viron kielelle jo kohta 300 vuotta siinä missä ensimmäiset suomenkieliset Raamatut tuotettiin noin sata vuotta aikaisemmin (Mikael Agricola). Päivitettyjen käännösten myötä vertailukelpoisia sanoja ja sanastoa sekä tapoja ilmaista eri asiat on käytettävissä eri aikakausilta, jolloin eksegetiikka ja hermeneutiikka helpottuvat. Woot? Lyhyesti suomennettuna: Eksegeettinen kysymys kuuluu: "Mitä teksti tarkoitti omassa historiallisessa tilanteessa ja mitä kirjoittajat sillä alun perin tarkoittivat?" Hermeneuttinen kysymys kuuluu: "Mitä sama teksti merkitsee nykypäivän ihmiselle?" [Wikipedia.fi, Eksegetiikka, lainattu 5.7.2012]

Tallinna teletorni ja hieman judoa

Koulutus jatkuu ja Tallinna tulee tutummaksi kun kävelee kaikkialle. Alkuviikosta fläppitaululle piirtyi kouluttajan toimesta lyhyt kuvaus StreamServen tyypillisestä asennusympäristöstä sekä sen komponenteista. Täydensin kuvaa vielä omilla muistiinpanoilla, jotta asiat muistuvat sitten joskus tarvittaessa mieleen.

Hello Tallinn

Blogisti itse. Kattokorkeus on matalampi kuin omassa autossa.

Hei, kuvassa olen minä! Uuteen blogiin on mukava hakea vauhtia ihan ulkomailta saakka, tervetuloa kyytiin. Olen ensimmäistä kertaa Tallinnassa ja päivisin aiheena on ollut työnantajan tarjoama OpenText StreamServe -koulutus. Tallinnaan saapuminen oli kokemus sinänsä, sillä lentokone ei ollut paljoakaan pikkubussia suurempi.

Tallink City Hotel, 8.krs maisemia

Tallinna on kontrastien kaupunki. Lahoavia puuhökkeleitä ja lasikuorrutteisia terästaloja sulassa sovussa vierekkäin on jännittävä näky. Kaupunki tuli tänään tutuksi, mutta hieman odotetusta poikkeavalla tavalla, kun aikomuksenani oli mennä paikallisen judoseuran harjoituksiin.