Yksityisyys, tietosuoja ja vainoharhaisuus?

Technology, Education, Design, eli TED on maailmanlaajuinen ja laaja-alainen foorumi puheita ja esityksiä, joista osa on hyvinkin mielenkiintoisia. Tänään vastaani tuli yksi ajatuksia herättänyt tietosuojasta ja yksityisyydestä kertova puheenvuoro, jossa saksalaismies tiedusteli puhelinyhtiöltään kaikkia hänestä kerättyjä tietoja.



Saman EU-direktiivin 2006/24/EC pohjalta Suomeenkin muodostunut säännöstö velvoittaa operaattorit tunnistetietojen keräämiseen ja tallentamiseen. Kävin katsomassa oman puhelinoperaattorini rekisteriselosteen, jossa on lueteltuna henkilötietolain (523/1999) 10§:n mukaiset kerätyt tiedot ja tapa tarkistaa omat tietonsa. Silmiinpistävää tässä rekisteriselosteessa oli se, että operaattorin mielestä tietoliikenneverkkoon tallentuvat tiedot palvelun käytöstä (mm. paikkatiedot) ovat tunnistamistietoja, joihin sovelletaan henkilötietolain sijasta sähköisen viestinnän tietosuojalakia. Kysymysmerkit nousivat korkealle viimeistään seuraavan väitteen kohdalla:

"Asiakkaalla ei ole tunnistamistietojen osalta henkilötietolain mukaista tarkistusoikeutta."

Miten niin ei ole? Ensinnäkin tällainen suhtautuminen ihmisen yksityisyyttä koskeviin tietoihin ärsyttää ihan jo periaatteen tasolla - minulla tulee olla oikeus tietää, kuinka minua tarkkaillaan ja mitä tietoja minusta kerätään. Toisekseen sähköisen viestinnän tietosuojalain 9 luku (Tiedonsaantioikeuksista) toteaa mielestäni melko ykskantaan tarkistusoikeuden olevan olemassa myös sähköisen viestinnän tietosuojalain alaisiin tietoihin:

37 §

Käyttäjän erityinen tiedonsaantioikeus

Käyttäjällä on oikeus saada teleyritykseltä tämän hallussa olevat tunnistamistiedot, jotka ilmaisevat liittymän tai päätelaitteen sijainnin tietyllä hetkellä.

Täytyy varmaankin tehdä hyväntahtoinen kysely kaikista liikkeistäni viimeisen puolen vuoden ajalta operaattorin suuntaan, vaikka sitten ihan tilastollista analyysiä varten. Mikäli tekstiä lukee sanatarkasti ja sanamuotoihin takertuen, viimeisten puolen vuoden tietojen saanti saattaa vaatia huomattavan määrän kyselyitä. Oheisessa lakitekstissä mainittu "tietty hetki" viittaa aikajakson sijasta yksittäiseen hetkeen menneisyydessä, jolloin esimerkiksi minuutin näytteenottotarkkuuden saaminen analysoitavaan materiaaliin vaatisi 6kk*30pv*24h*60min = 259200 erillistä (ja ilmeisesti postitettua) kyselyä operaattorin suuntaan.

Mistä tällainen vuodatus sitten syntyy? Tunnistetiedot eivät ole millään tavalla julkisia, jolloin tiedon käsittelyoikeus rajoittuu muutamiin oikeutettuihin valtaapitäviin tahoihin. Jonkin verran tietojärjestelmien kulisseihin kurkistaneena tiedän liikaa, jotta voisin olla olematta vainoharhainen. Tietojenkäsittely on nykyvälineillä jopa naurettavan tehokasta. Mitä vähemmän yksittäistä henkilöä pystytään tämän huomaamatta tai tiedostamatta (myös jälkikäteen) seuraamaan, sitä vähemmän harmia massan sekaan pudotettu haitallinen yksilö saa halutessaan aikaan. Kolikon kääntöpuolena on toki mainittujen haitallisten yksilöiden seulonnan vaikeutuminen.

Länsimaisen yhteiskunnan perustukset ovat meidän siunaukseksemme vielä jossakin määrin laskettuna Raamatun varaan, jolloin oikea ja väärä ovat laeissamme määriteltynä yksilön ulkopuolelta käsin. Kukaan ei yhteiskunnassamme pääse Jumalan tasolle, jolloin kukaan ei voi halutessaan säätää mitä tahansa lakeja omaksi edukseen tai jonkun toisen haitaksi. Lait edustavat ja ajavat yksilön etuja yhteisön hyvinvoinnin turvaamiseksi ja oikeusistuin puolustaa heikkoja samalla tavalla kuin vahvoja; ikä, sukupuoli, rotu tai muu sellainen ei periaatteessa vaikuta oikeudenmukaisuuden määrittelyyn.

Perusteellinen ja periaatteellinen ongelma tällaisissa valvontamekanismeissa onkin ihmisluonto: kun harmaa alue on olemassa, joku astuu sinne varmasti. Tilanne, jossa samanlaiset valvontamekanismit olisivatkin puhtaita periaatteita vastoin toimivien tahojen käytössä kuulostaa katastrofilta - haitalliseksi tai kiusalliseksi osoittautunutta yksilöä on helppo seurata, eristää massasta ja tarvittaessa vaientaa. Terroristi, ihmiskauppias tai järjestäytynyt rikollinen tuntee kohteensa ja osaa iskeä mahdollisimman tehokkaasti, pienellä kiinnijäämisriskillä. Vanha sanonta kuuluu, että valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti.

Turvallisuudestaan huolestunut tietoyhteiskunnan kansalainen voi toki halutessaan olla käyttämättä puhelinta, nettiä tai luottokorttia, mutta jostakin syystä elämä muodostuu tällöin kamalan vaikeaksi.