Eesti vs. Suomi

Linna = kaupunki ja hall = harmaa. Nykyinen Linnahall, entinen V.I.Lenin Palace of Culture and Sports.

Silloin tällöin on virkistävää laajentaa omia näkemyksiään astumalla sivuun tavallisista ajatuspoluistaan ja katsella ympäristöään ikään kuin ulkopuolelta käsin. Tallinnassa sijaitseva Linnahall on yksi esimerkki jopa perin surrealistisesta kokemuksesta tavallisen arjen keskellä: ensin kävelet tavallisessa kaupungissa ja yhtäkkiä eteen heitetään tuollainen valtava neuvostoaikainen harmaa ja rapistuva betonimonumentti ilman mitään viitekehystä. Siinä ikään kuin hämmästyy ja jää pohtimaan, mikä tämä on ja mitä täällä on tapahtunut.

Tallinnassa olleen koulutuksen aikana tuli mieleeni ajatus, että Viron kieli kuulostaa paikoitellen todella vanhalta Suomen kieleltä. Nyt jälleen pari viikkoa Suomen kieltä kuunnelleena olen jäänyt pohtimaan yhtäläisyyksiä Viron ja Suomen kielien välillä ja mitä kieliemme välillä on oikein tapahtunut. Osa molempien kielien sanastosta on toki lainasanoja muista kielistä (saksa, ruotsi, venäjä), mutta hämmästyttävän usein suomalaisten ja virolaisten sanojen välille löytyy jokin yhteinen "kantasana". Itse lähestyin urautuneiden ajatusmallieni rikkomista maistelemalla sanoja foneettisesti (=ääneen lausumalla), mikä poistaa toisinaan harhaan johtavan kirjoitusasun. Muutamia ahaa-elämyksiä syntyi ja pääasiassa siksi tämä postaus tuli ylipäätään kirjoitettua.

Tallinnan katuja tallatessa mainoskyltit ja ravintoloiden ruokalistat tarjosivat toki joitakin sanoja pohdittaviksi, mutta varsinainen löytöretki sanastoon avautui Isosta Kirjasta. Erityisen mielenkiintoisen lähtökohdan tällaiselle suomen ja viron kielten välisten erojen ja yhtäläisyyksien löytämiselle tekee se, että Raamattua on käännetty Viron kielelle jo kohta 300 vuotta siinä missä ensimmäiset suomenkieliset Raamatut tuotettiin noin sata vuotta aikaisemmin (Mikael Agricola). Päivitettyjen käännösten myötä vertailukelpoisia sanoja ja sanastoa sekä tapoja ilmaista eri asiat on käytettävissä eri aikakausilta, jolloin eksegetiikka ja hermeneutiikka helpottuvat. Woot? Lyhyesti suomennettuna: Eksegeettinen kysymys kuuluu: "Mitä teksti tarkoitti omassa historiallisessa tilanteessa ja mitä kirjoittajat sillä alun perin tarkoittivat?" Hermeneuttinen kysymys kuuluu: "Mitä sama teksti merkitsee nykypäivän ihmiselle?" [Wikipedia.fi, Eksegetiikka, lainattu 5.7.2012]

Gideonit kävivät täälläkin: Uus testament ja psalmid matkustajan iloksi ja lohduksi.

Koska iltaisin minulla oli vapaata aikaa ja yleensä mistä tahansa hotellihuoneesta löytyy Gideonijärjestön lahjoittama tynkäRaamattu "Uusi Testamentti ja psalmit" eli "Uus testament ja psalmid", otin projektiksi lukea Matteuksen evankeliumin rinnakkain suomeksi ja viroksi. Aloitin muistiinpanot vasta jossakin luvun 25 kohdalla, joten ihan täydellistä analyysiä Matteuksen evankeliumista tai kaikista suomen ja viron yhteisistä kantasanoista tämä postaus ei sisällä. Viime kuukausina minulle mielenkiintoisin kohta Matteuksen evankeliumista on ollut vuorisaarna (Matteus 5) ja sen alku, (nk. autuaaksijulistukset)joten tästä tein myös muutamia muistiinpanoja.

Ainoa "ylimääräinen" tieto koulussa opittujen ääntämissääntöjen (englanti, ruotsi, saksa) lisäksi oli Virolaisilta kollegoiltani poimima tiedonjyvä: eestin kieltä puhuttaessa D lausutaan kuin T, jolloin esimerkiksi "sweden" muuttuu muotoon "sweeten". Samaan aiheeseen liittyy myös kulttuurieroista muodostuva ruokaan liittyvä kielivitsi. Jos Virossa saa syötäväkseen marinoituja sillejä, ruoka maistuu happamalta, mutta Ruotsissa saman ruokalajin maku on makea. It's sweeter in sweeten.

Minulla ei yllättäen ollut Tallinnassa istuessani kaikkia suomenkielisiä Raamatunkäännöksiä mukanani, paitsi pienen säätämisen jälkeen kännykässä (operaatiosta voisi tehdä kokonaan toisen blogipostauksen sitten joskus). Käytin vertailussa pääasiassa Biblia-käännöstä, koska siinä käytettyä wanhaa suomen kieltä oli mielestäni helpointa vertailla melko tuoretta viron kieltä käyttävään vironkieliseen käännökseen (1997 Eesti Piibliselts -käännös?). Nykysuomi ja nykyviro ovat kuitenkin aivan eri kieliä, joten tällainen asetelma auttoi asettumaan hieman normaalisti käyttämäni suomalaisen sanaston ulkopuolelle.

Allaolevissa katkelmissa käytetyt merkinnät:

• EK = Eesti keel
• BIB = Suomalainen Biblia-käännös
• KOM = Huomiot ja kommentit käännösten välillä

Matteus 26:2

EK: "Te teate, et ülehomme on paasapüha ja Inimese Poeg antakse risti lüüa."

BIB: "Te tiedätte, että kahden päivän perästä tulee pääsiäinen ja Ihmisen Poika ylösannetaan ristiinnaulittaa."

KOM: ülehomme = ylihuomenna = kahden päivän perästä; paasapüha = pääsiäispyhä tai paastopyhä (ü lausutaan y); sanajärjestys kohdassa "annetaan ristiin lyödä" / "annetaan ristiin naulittaa"

Matteus 26:13

EK: "Tõesti, ma ütlen teile, kus iganes kogu maailmas kuulutatakse evangeeliumi, kõneldakse ka tema mälestukses sellest, mis ta on teinud."

BIB: "Totisesti sanon minä teille: kussa ikänä tämä evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa, niin tämä myös, minkä hän teki, pitää mainittaman hänen muistoksensa."

KOM: Tõesti = totisesti; ütlen = juttelen(sanon); kus = kussa(nyk. missä); iganes = ikänä(ikinä); "kõneldakse ka tema mälestukseks sellest" = "kuuluttakaa (evankeliumin)kanssa tämä muistutukseksi sellaisesta"; "mis ta on teinud" = "mitä tämä on tehnyt". Huomio kiinnittyy myös siihen, kuinka vironkieliset sanat ovat usein ääneen luettuina hyvin samankaltaisia vanhojen suomalaisten sanamuotojen kanssa.

Matteus 26:14

EK: "Siis läks Juudas Iskariot, üks neist kaheteistkümnest, ülempreestrite juurde"

BIB: "Silloin yksi kahdestatoistakymmenestä, joka kutsuttiin Juudas Iskariot, läksi pois pappein päämiesten tykö."

KOM: lukusanojen loppuosa on nykysuomessa pudonnut pois; üks = yksi; ülem = ylempien + preestrite = pappien (engl. priests) -> pappein päämiehet = ylipapit; juurde = juureen = jonkin luokse = tykö.

Tässä välissä kiinnitin huomioni viron kielen sanaan jüngrid, joka muistuttaa saksan sanaa jünge (nuori), joka puolestaan muistuttaa suomen sanaa junkkari, jota käytetään "kurittomista, mellastelevista (nuorista) miehistä. esim. Puukkojunkkarit" [Suomisanakirja.fi, junkkari, lainattu 5.7.2012]. Suomessa ja virossa on siis myös ainakin yksi samankaltainen lainasana.

Matteus 26:29

EK: "...mina ei joo siitpeale sellest viinapuu viljast..."

BIB: "...en suinkaan minä silleen juo tästä viinapuun hedelmästä..."

KOM: viinapuu on ollut aiemmin täsmälleen sama sana, joka on sittemmin suomessa muuttunut muotoon viinipuu; siitpeale = silleen = nyk. sillä tavalla, joka on nykysuomessa tarpeettomaksi käynyt täyteilmaisu; joo = juo, lausuttuna kuulostavat samalta (riippuen puhutusta murteesta); vilja vs. hedelmä: vanha suomenkieli, esim. Job 28:5 sanoo "Vilja(nyk. leipä) kasvaa maasta...", molemmat sanat tarkoittavat maan antimia. Toinen käännös sanalle hedelmä (käännettynä suomesta viroksi) on suomalaiselle ajatuksen paremmin esiin tuova sana puuvilja, eli puussa kasvava vilja (=hedelmä). Tällainen merkitysten hakeminen kääntelemällä sanoja edestakaisin tuottaa ongelmia: sanoissa ja sanojen kääntämisessä menee todella äkkiä sekaisin ja ellei ole tarkkana, huomaa unohtaneensa kumpaa sanaa oli kääntämässä ja mihin suuntaan...

Alla on vielä taulukko, johon keräsin muutamia sanoja viroksi ja nykysuomeksi ja yritin löytää näille yhteisen välimuodon, joka olisi myös ymmärrettävää suomea.

	viro	välimuoto	suomi
Matt 26:30	välja	vaelsivat	menivät
Matt 26:31	ütles	jutteli	sanoi
Matt 26:31	taganete	"takaannutte", takaisin annatte, etäännytte	luovutte
Matt 26:33	kostis	kostaa, vastata	vastasi
Matt 26:36	nendega	niiden kaa	heidän kanssaan
Matt 26:40	juurde	juureen	luokse

Tähän olisi vielä hienoa muotoilla jonkinlainen postauksen yhteen kokoava kaunis ajatus, jossa ilmaisisin tuntemukseni omien kulttuurillisten juurieni löytämisestä tai jonkinlaisesta identiteettini vahvistumisesta. Ikään kuin löytämällä jotakin vanhaa olisin löytänyt jotakin uutta, tai että olisin oppinut ymmärtämään miksi suomalaiset ilmaisevat asioita tietyllä tavalla verrattuna virolaisiin. Tuollaisen korkealentoisen proosan sijasta voin varmuudella sanoa, että sain nautiskella itse aiheutetusta ajatuspainistani ja samalla opin muutaman sanan viron kieltä.