Paras satulalaukku ikinä

Peugeot P-mysteeri-M ja uudet varusteet.

Hehhoo, tässäpä taas uusi pyöräpostaus (tai käsityöläispostaus, tai jotakin siltä väliltä). Muutama viikko taaksepäin ajattelin ostavani parhaan mahdollisen satulalaukun. Lähinnä siksi, että vaikka minulla on hyvä reppu, niin ylimääräinen paino selässä ei ole erityisesti kiva/hyvä juttu.

Vaatimuslistaa olin koonnut mielessäni jo pidempään. Sen perusteella tavoittelemaani satulalaukkuun tulisi mahtua ainakin työmatka-ajossa mukana kulkevat työkalut, varasisuri(t), lukko, minipumppu ja muut sen sellaiset paniikkivarusteet. Olisi myös hyvä, jos laukku olisi monipuolinen ja muuntautumiskykyinen, toisin sanoen varustettu useilla kiinnityspisteillä ja pitkällä kokoontaitettavalla läpällä. Tilava mutta silti pieni, tyylikäs ja huomiota herättämätön, moderni mutta vanhan pyörän ulkonäköön yhteensopiva.

Yllätys kyllä, kaikki tai edes suurimman osan vaatimuksistani täyttävää laukkua ei löytynyt nopeasti edullisesti oikein mistään.

Mitä hyvältä satulalaukulta vaaditaan?

Satulalaukku pienimmillään.

Peruskoossaan haluamani satulalaukku voisi olla esimerkiksi tuollainen kuvan kaltainen, noin 15x12x10cm kokoinen. Pikalukolla ja velcro-nauhalla kiinnitettävän läpän pitäisi taittua kaksin kerroin, jotta laukku olisi pienimmilään mahdollisimman kompaktin kokoinen. Laukun materiaalin tulisi sietää jonkin verran sääolosuhteita, eli olla vettä hylkivää ja roiskeita kestävää.

Ulkonäöllisesti parhaita olisivat vahattu puuvillacanvas tai sitten jokin nykyaikaisempi cordura-tyyppinen sekoitekangas. Hinnat alkaen -mallissa kangas voisi olla 600D-vahvuista, tällöin laukun valmistaminen ei olisi niin kallista ja materiaali olisi silti kestävää.

Satulalaukku läppä avattuna.

Joskus sääolosuhteet vaihtelevat päivän aikana sen verran, että aamulla tarvittu fleece tai hansikkaat olisi iltapäivällä hyvä saada pakattua laukkuun - läppää pidentämällä tämä onnistuisi hyvin. Laukun sisäpinta voisi myös olla vuorattu, etteivät laukkuun laitettavat mahdolliset teräväreunaiset esineet rikkoisi vettä hylkivää ulkokerrosta. Vuorikangas voisi myös kätevästi jatkua hieman suuaukon yli ja olla kiristettävissä tiukaksi esim. narulla, jotta laukun sisällä olevat tavarat eivät putoilisi tienpientareelle läppää avatessa ja sulkiessa.

Satulalaukku ylipakattuna.

Läpän kiinnitysremmit voisivat olla kahdelta puolelta säädettävissä ja reilusti ylipitkät, jotta laukkuun saisi halutessaan kiinni vaikkapa paksun kukkakuvioisen peiton. Peiton tilalle voisi halutessaan laittaa myös makuupussin tai teltan. Tällä tavalla laukku toimisi myös pienien päivä- tai yliyönretkien varusteiden kuljetusvälineenä.

Satulalaukun yläpuoli.

Läpässä pitäisi ehdottomasti olla useita kiinnityspisteitä irtoremmeille tai ylileveästä kuljetuksesta varoittaville valoille. Irtoremmien avulla voisi harrastaa extreme-ylipakkausta ja äärimmilleen ylipakatun laukun saisi samoilla irtoremmeillä lopulta myös kiinnitettyä tukevammin kiinni pyörään. Satulalaukun tulisi kiinnittyä satulatolppaan ja satulan kiskoihin, jotta laukkua voisi käyttää myös sellaisessa pyörässä jonka satulassa ei ole kiinnityslenkkejä.

Laukun muodon tulisi ehdottomasti kaventua satulaputkea kohti, jotta laukku ei ottaisi ajon aikana kiinni voimaa pullisteleviin takareisiin.

Kiinnitys satulakiskoihin ja sivukiinnityspisteet.

Laukun sivuille/alle/ympäri pitäisi saada tarvittaessa kiinnitettyä kompressioremmi. Hienointa olisi, jos laukussa olisi pari ylimääräistä metallilenkkiä esim. satulakiskojen kiinnitysremmin kohdalla. Laukun ympäri kiertävä irtoremmi vahvistaisi laukkua ja mahdollistaisi laukun kiinnittämisen monenlaisiin runkotyyppeihin. Tämä mahdollistaisi myös asioiden kiinnittämisen laukun sivuille ja alapuolelle.

Laukun alapuoli ja kiinnitysremmin alempi säätö.

Samoja ajatuksia pitäisi olla ympäri laukkua, mieluiten paljon. Paljon kiinnityspisteitä, sellainen satulalaukku olisi hyvä ja muunneltavissa. Jotakin taktisista taistelu- ja selviytymisvarusteista löytyvän Molle/PALS -kiinnitysjärjestelmän suuntaista, siis.

Laukun reunojen tulisi olla vahvistetut, jotta laukku ei hajoaisi heti käsiin. Reunanauhojen ja/tai sivutaskujen vahvikkeiden ei ole pakko olla aitoa nahkaa, mutta saavat olla. Voisivat ne olla myös jotakin muuta materiaalia.

Ompelutyön tulisi myös olla kaikilta osin laadukasta, mutta ymmärrän, että pätevän henkilökunnan ja hyvien työvälineiden hankinta on usein merkittävä ja suoraan laukun hintaan heijastuva kustannustekijä. (Varsinkin näin monipuolisissa, piensarjoina tuotettavissa laukuissa.)

Onneksi löytyi (kun teki itse)

Satulalaukku pakattuna ja kiinni pyörässä.

Kun tekee asiat itse, saa usein juuri sellaisen kuin sattuu tulemaan. Mummon vanhaa polkusingeriä kummempaa ompelukonetta ei meidän taloudestamme löytynyt, mutta pienen opettelun jälkeen silläkin sai hyvin asioita aikaiseksi. Laukun valmistusprosessista voisin myös kirjoitella jonkinlaisen jutun, mikäli sellainen ketään sattuisi kiinnostamaan.

Valmiina ensiretkelle - työmatka kauniina syysaamuna.

Vaikka käytinkin melkoisesti aikaa laukun ominaisuuksien suunnitteluun, olen todennäköisesti unohtanut jotakin tai sitten en ole edes osannut ajatella tiettyjä käytännön yksityiskohtia. Siperia opettaa, sanotaan. Valmistusprosessista tiedänkin jo pari asiaa mitkä tekisin varmasti toisella tavalla.

Oletan, että protolaukun selkeimmät epäkohdat paljastuvat lähes heti, joten täydellisen satulalaukun saavuttamiseksi tarvitsee enää suorittaa muutama päivä laukun päivittäistä käyttöä. Seuraava vaihe on karsia kaikki havaitut typerät lastentaudit ja epäkäytännöllisyydet ulos laukusta ja ajaa onnellisena auringonlaskuun.