10.10.2015

Siunatussa tilassa

Mä herään aikaisin ja nappaan mun fillarin.
Siunatulla tilalla en tässä kohtaa tarkoita ketään muuta perheenjäsentä kuin itseäni. Oloni on tällä viikolla ollut vain yksinkertaisesti niin hyvä ja mieli kevyt. Ilmat kylmenevät hiljalleen, mutta tällä viikolla syksy on esittänyt parasta kaveria ikinä.

Auringonnousun aikaan tunti omien ajatusten kanssa vietettyä aikaa on melko edullinen terapeutin korvike. Ajaessaan voi rukoilla, suunnitella päivää, pohtia ongelmia, katsella maisemia ja hiljaisten tieosuuksien kohdalla vaikka laulaa. Laulaessaan voi sitten tarkkailla, ettei kukaan pääse nauttimaan mobiilista konsertista.


Ajan kaupunkiin.
Tällä viikolla olen rakastanut elämääni aika täysillä. Pyöräilyautuuden lisäksi takana on Hopeviikonloppu, jonka ajatuksia on ollut hyvä pureskella työmatkoilla. Töissäkin ajatus on kulkenut jotenkin erityisen hyvin (viiden-taulun-kolmen-joinin-yhden-alikyselyn-sql-lause-kerrasta-purkkiin -hyvin) ja työ on maistunut.

Tänään on hyvä päivä.
Syksy mieltyy monesti pimeyteen, sateeseen ja kylmyyteen. Eipä ole näkynyt. Töihin mennessä ruskan värien ilotulitus saa loisteensa auringonnousulta ja kotiin palatessa sama toistuu auringonlaskua vasten. Parasta parhautta, minkä luoja tähän vuodenaikaan voi ihmiselle tarjota!

Joskus on kuin pilvissä liitelisi.
Pienistä asioista se onnellisuus koostuu. Edes viikon mittaisella vierailulla oleva anoppi ei voi tätä autuutta kaataa.

Kotona taas.
Ai miksi? Koska meillä on niin hyvät välit. Siksi.

Tuli. Hyvä renki ja huono isäntä.
Työpäivän jälkeen kaakeliuunin lämpö ja oma paras perhe ovat sitten sitä toisenlaista parhautta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti