Ruska 2022 - suuri suomalainen pyöräily/kulttuuri/syömistapahtuma.
Tämä on Ruska 2022 -raporttini ensimmäinen varsinaista tapahtumanaikaista toimintaa sisältävä kirjoitukseni. Valmistelevat toimenpiteet ja vastaus kysymykseen "Mikä on Ruska-pyöräily" löytyvät tapahtumaraporttisarjani prologista.
Imatra, lähtö ja ensimmäinen ajopäivä
Kupittaan juna-aseman kahvio.
Valmisteluiden jälkeinen päivä oli melkomoista stressipyörimistä iltaan saakka, kunnes kello oli viimein sen verran että sanoin heipat perheelle ja ajoin täyteen pakatun fillarini Kupittaan juna-asemalle Turkuun.
Ensimmäinen "Oletko Ruskaan menossa?" -kysymys minulta kysyttiin jo juna-aseman kahviossa. Tämä paitsi hämmästytti, mutta myös osoitti, kuinka tapahtuma on selkeästi saavuttanut jo jonkinlaisen jalansijan osana suomalaisia pyöräilyhullutuksia. Lyhyen "Joo/Onnea/Kiitos" -keskustelun jälkeen juna siirsi minut ja pyöräni ensin Helsinkiin ja sieltä Imatralle.
Saavuin junalla Imatralle lähtöpäivää edeltävänä iltana, sillä kaikki perjantain junien pyöräpaikat olivat syystä tai toisesta loppuunmyytyjä. Junalipun ostaminen meni myöhäiseksi samoista syistä kuin varsinainen reittisuunnittelukin, eli en halunnut ostaa lippua turhaan, mikäli lomaa ei jostakin syystä olisikaan ollut mahdollista pitää.
Iltajuna oli muutamaa samaan junaan ja samaan vaunuun kanssani osuneen Matti Koivurannan ja tapahtuman järjestäneen Mikko Mäkipään kanssa käytyä keskustelua lukuun ottamatta melko hiljainen. Junan saavuttua perille painimme pyörät ulos vaunusta ja hajaannuimme Imatran yöhön kohti omia yösijojamme. Matkan ensimmäinen jännä kokemus oli heti edessä, sillä junan kyydistä oli vain lyhyt polkaisu elämäni ensimmäiseen AirBnB-majoitukseen. Ajatuksen tasolla oli melko eksoottista saapua vieraaseen kaupunkiin ja mennä yöpymään jonkun täysin vieraan ihmisen kotiin käyttäen avainta, jonka sai haettua tallin nurkalta kuin minkä tahansa tyypillisen suomalaisen kodin vara-avaimen.
Ajatuslaukastani huolimatta sain unta melko tavalla heti. Aamulla laitoin ajovaatteet päälle ja pakkasin siviilit reppuun bag dropia varten, jolloin reppuni päätti kuin kokeeksi antautua vetoketjun kohdalta. Pientä multitool-McGyverointia myöhemmin molemmat vetoketjusta irronneet vetimet olivat taas toimintakuntoisia ja lähdin katselemaan lähintä matkahuollon toimipistettä josta repun voisi lähettää kohti Kilpisjärveä.
Imatrankoski.
Imatran Valtionhotelli.
Lähtöpäivän Imatra-turismini oli melko minimaalista, mutta repun lähettämiseen soveltuvan pahvilaatikon etsimiskierroksen myötä suurin osa keskusta-alueen postitoimistoista ja matkahuollon toimipisteistä tuli sentään tutuiksi. Pakkasin repun pahvilaatikkoon, koska pelkkää reppua en aamuisen vetoketkuepisodin jälkeen uskaltanut sellaisenaan laittaa matkaan.
Imatran tunnetuimmista turistihoukutuksista Valtionhotellin ja Imatranajojen kulissit kävin toki koskien ohella tarkistamassa. Junaradan ja varikkosuoran lähistöltä löytyneitä punavalkoisia kanttarikiveyksiä oli mukava fiilistellä melko täyteen lastatulla polkupyörälläkin.
Ravintola Sula ennen Ruska-pyöräilyyn lähtöä.
McRuokailun jälkeen siirryin hyvissä ajoin kohti ravintola Sulaa, jossa hoidettiin yleisen tunnelmoinnin ja viimeisten tankkausten ohella tapahtuman brevet-korttien jako ja tapahtuman osallistumismaksu (10€) ennen varsinaiselle lähtöpaikalle Koskipuistoon siirtymistä. Saavuin Sulan pihalle lähes samaan aikaan toisen Ruska-ensikertalaisen, Antti Lihavaisen kanssa. Meillä oli pari tuntia laadukasta jutusteluaikaa ennen muiden kuljettajien "pääjoukon" saapumista ja päällimmäisenä tästä keskustelusta minulle jäi mieleen tietynlainen helpotus saada jakaa omaa / yhteistä epävarmuutta seuraavan viikon tapahtumista jonkun toisen, hyvin samoista asetelmista tilanteeseen saapuvan kanssa.
Ravintola Sulasta siirryimme Imatran Patopuistoon, jossa kaikki ajajat polkupyörineen koottiin yhteiskuvaan juuri ennen lähtöä. Valokuvien, muutaman vitsin ja Mäkipään sääntökertauksen jälkeen odotimme vielä muutaman minuutin, lähinnä tarkkaillen mahdollisia vatsassa lepattavia perhosia.
Auringon siirryttyä horisontin taakse 9.9.2022 klo 19:50 lähtökäsky viimein kävi. Järjestysnumeroltaan kuudennen Ruska-pyöräilyn kello alkoi käydä takaperin kohti maalia ja 17.9.2022 klo 24:00 Kilpisjärvellä odottavaa aikarajaa.
Ensimmäinen PolkupyöräParkour: Imatra - Lieksa
Lähtö sujui ilman merkittävää sähläämistä ja tasaisesti hajautuva letka toisiaan ei-peesaavia polkupyöräilijöitä aloitti etenemisensä kohti ensimmäistä valitsemaansa pakollista reittiosuutta. Vaikka Ruska on ns. vapaan reitin pyöräilytapahtuma, eli Ruskan kontrollipisteiden välinen reitti on jokaisella osallistujalla itse suunniteltu ja siten erilainen, niin jokaisen osallistujan oli sisällytettävä reitilleen kaksi pakollisena ajettavaa tieosuutta, parkouria (kontrollipisteet ja pakolliset valinnaiset tieosuudet kartalla).
Pub Hutikan seinäruusut Matti Lupari ja Mikko Nieminen.
Olin piirtänyt oman reittini kohti Katajapuron putousta kulkemaan Pyhäselän länsipuolitse minulle osin ennalta tuttua reittiä Liperin, Joensuun ja Uimaharjun kautta, joten looginen valinta ensimmäiseksi pakolliseksi osuudeksi oli Start parkour -vaihtoehto 2. Ensimmäinen pysähdys minulla oli puolen yön paikkeilla Punkaharjulla noin 90km ajon jälkeen Pub Hutikassa, jossa paikan autenttisen disco-tunnelman ja hampurilaisannosten ääreen minua ennen ehtinyt Matti Lupari oli jo lopettelemassa omaa ateriaansa.
Lyhyt tauko jossakin Punkaharjun ja Liperin välillä.
Punkaharjua seuraavaksi taukopaikaksi olin katsonut Ylämyllyn 24-h Shellin. Ennen varsinaisen reittisuunnitteluni aloittamista mainitsin Joensuun seudulla asuville appivanhemmilleni tästä mahdollisesta retkestä, sen mahdollisesta reittivaihtoehdosta ja käytännössä tämä tarkoitti toista pakollisen valinnaista reittiosuutta Joensuun kautta ennen ensimmäistä putousta. Anopille ei sanota ei, eikö niin?
Ensimmäisen yön reittivalintoja.
Ennen Ylämyllyä oli kuitenkin ajettava tapahtuman ensimmäinen yö pois alta. Yksin ajaminen alkoi aamun pikkutunteina painaa silmiä ja paikkasin tilanteen elämäni ensimmäisillä Brevet-hotelli-voimaunilla. 15-minuutin torkut katetulla bussipysäkillä/postilaatikossa eivät herätä kuolleita, mutta minulle ne riittivät ja ajo oli taas paljon helpompaa. Seurantasivun avasin ensimmäistä kertaa Liperin kohdilla ja totesin reittivalintani kulkeneen huomattavasti läntisempää reittiä kuin muilla osallistujilla. Jopa siinä määrin, että muistan miettineeni mitä sillä kuuta kiertämään jääneellä astronautilla mahtoi mielessään liikkua.
Sukulaisten kanssa käyty keskustelu tapahtuman säännöistä.
Olin jo torstaina kieltäytynyt Shellille lauantai-aamuna ennen kello seitsemää saapuneen innokkaan kaksihenkisen fanilaumani aamupalatarjouksesta tapahtuman sääntöihin vedoten. Tämän seurauksena minulle esitettiin välitön vastakysymys olisiko minun tapahtuman sääntöjen puitteissa silti mahdollista tarjota heille aamupalaa. Kuka tarvitsee tukijoukkoja, kun on tällaisia sukulaisia? :D
Eväsleipätarvikkeista eväsleiviksi.
Itse maksettujen aamupalojemme jälkeen matkani jatkui Uimaharjun kautta kohti Patvinsuon kansallispuistoa ja Katajapuron putousta. Uimaharjun S-Marketissa tein lyhyen evästankkauksen, jonka aikana täytin vesipullot ja muutin ruisleipä-, sulatejuusto- ja kinkkupaketin valmiiksi pussilliseksi eväsleipiä.
Kestopäällyste päättyi vasta ötököiden valtakunnan rajalle.
Suurin osa Ruskaan osallistuneista lähestyi Katajapuron putousta etelästä tien 522 kautta, siinä missä oma reittini kulki kappaleen matkaa samaa tietä päinvastaiseen suuntaan. Suomujärven luontotuvan kautta kulkeva reittini oli Imatralta katsottuna noin 40-60km pidempi, mutta sisälsi vähemmän soratiellä ajelua, jota koetinkin reittiä suunnitellessani vältellä mahdollisimman paljon. Tämän reittiosuuden soratie-osuudet tiesin juhannuksen tietämillä alueelle suuntautuneen retkeilyreissumme perusteella myös melko hyväkuntoisiksi, eli sellaisiksi, jotka eivät välttämättä puhkaisisi pistosuojaamattomia Gravelkingejäni aivan seulaksi. Jokainen valitsee välineensä jne...
Katajapuron lähestymisreitti pohjoisen suunnasta.
Putouksen lähestyessä vastaani alkoi saapua jo siellä käyneitä pyöräilijöitä (ainakin Mika Härmä, Saana Saaristo ja Mikaela Lindfors) ja vaikka Katajapuron putoukselle annettiin lähdössä jonkinlainen viime hetken lähestymisvinkki, noudatin putoukselle saapumisessa omaa ennalta piirtämääni reittiä. Tämän seurauksena talutin pyörää noin pari kilometriä hakkuuaukean ja cyclocross-henkisen polun läpi putouksen pohjoisrannalle.
Peugeot Katajapuron putouksella.
Katajapuron putouksen vastarannalla putousta kuvasi (lähdössä mainittua, ilmeisen paljon parempikuntoista lähestymisreittiä pitkin putoukselle saapunut ja Ruskan ensimmäisellä hihnavetoisella / Rohloff -vaihteisella polkupyörällään liikkunut) Matti Hellqvist ja putoukselta pois tunkkaamisen jälkeen minua vastaan ajoi vielä se toinen reissua videoblogiinsa kuvannut Mikko (Vulli).
Patvinsuon alue on jokseenkin ötökkärikasta seutua: juhannusreissullamme paarmat olivat päivisin valtava riesa, kunnes ilta-aikaan hyttyset ajoivat ne muualle. Sitä äkkiseltään kuvittelisi, että tässä vaiheessa syksyä ilmavoimat olisivat olleet jo talvehtimassa, mutta ei! Katajapuron putouksen lähellä olleelle laavulle suunnittelemani puolen tunnin eväs/unitauon jätin paikalla vaanineiden ötököiden vuoksi väliin ja jatkoin matkaa suoraan kohti Lieksaa.
Telttailua kelkkauran vieressä Lieksan lähistöllä.
Lieksassa kävin sekä syömässä että ostamassa aamupalatarvikkeet ja eväät seuraavaa aamuetappia varten. Teltan pystytin hämärän laskeutuessa noin 10km Lieksasta pohjoiseen, ennalta katsomalleni paikalle kelkkauran viereen ja kävin reissun ensimmäisille "oikeille" unille. Tapahtuman ensimmäisen 24 tunnin aikana pyörä pysyi liikkeellä 18.5 tuntia ja matkaa tuossa ajassa ehti taittumaan 416km, eli noin viidesosa lopulta toteutuneesta kokonaismatkasta.
Toinen ajopäivä: Lieksa - Sekajätekatos
Lieksasta matka jatkui kohti pohjoista tien 524 ja 75 suuntaan pari tuntia suunniteltua aikatauluani jäljessä. Kävi ilmi, että en ollut juurikaan varautunut päivittäisen videoblogin leikkaamisessa kuluvaan aikaan ja yöunet olivat tästä syystä jäädä onnettoman lyhyiksi. Alkuperäisen suunnitelman mukainen herätys ja nopeahko liikkeelle lähtö siirtyivät siis jonkin verran myöhäisemmäksi - kuitenkin siten, että auringonnousun aikaan pyörä oli ollut jo hyvän tovin liikkeellä.
Aamukaste näkyy vielä parrassa, kuva on otettu jossakin kohtaa 524-tietä.
Aamun ensimmäisten tuntien aikana huomasin olevani ainakin joitakin Ruskailijoita aikaisemmin takaisin tien päällä, sillä kangasmetsän keskellä näkyi toisinaan pysäköitynä ujosti merkityksellinen polkupyörän ja teltan tai bivyn yhdistelmä.
Kimmo Aho Kuhmon Shellillä.
Päivän ensimmäisen tauon pidin Kuhmossa Shellillä, jonka aamupalapöydästä oli saapumiseni aikaan noin klo 10 puuro syöty jo loppuun. Ensin epäilin puurovajeen pääsyylliseksi paikalla ollutta Kimmo Ahoa, mutta ilman puuroa oli Kimmokin jäänyt.
Hetken jutustelun jälkeen Kimmo (jolla oli takanaan ilmeisesti aavistuksen vaikea ensimmäinen ajopäivä/yö) jatkoi matkaa ja minä jäin miettimään mitä puurottomaan tilaan päätyneellä Shellillä olisi tarjota nälkäiselle randokuskille aamiaiseksi. Kahvin ja sokerimunkin lisäksi päädyin syömään pari kappaletta lihapiirakoita samalla kun latailin sähkölaitteideni taukoakkua huoltoaseman pistorasiasta.
Bensa loppu, diesel loppu, kaikki loppu?
Kuhmosta matka jatkui kohti Hyrynsalmea ja tällä matkalla minulla alkoi syystä tai toisesta hajoilla asioita: ensin hansikkaat ja sitten vatsani seesteinen olotila. Koskenmäen vanhan kyläkaupan kohdalla pitämälläni tauolla pystyin vaikuttamaan hansikkaideni kuntoon ilmastointiteipillä, mutta vatsan toiminta/toimimattomuus oli jotakin huolestuttavampaa. Vaikka aikatauluexcelini olikin hieno, siellä ei ollut saraketta jossa huomioitaisiin noin tunnin sykliin tihentynyt ns. kakkoskierto, eli huonoksi edetessään tämä vaiva olisi voinut vesittää koko reissun aikataulun (ja toisin kuin hansikkaiden huollon kanssa, ilmastointiteippi olisi ollut ensiarviolta liian radikaali toimenpide tällaisen vaivan tulppaamiseksi). Matka jatkui siis pienimuotoisen pakarajumpan siivittämänä.
Täyttä Kummelia tämäkin. Arttu per...
Hieman ennen Hyrynsalmea reittini kulki puolustusvoimien ampuma-alueen ohi. Tälle ampuma-alueelle näytti johtavan useita pieniä teitä, jotka kaikki alkoivat tyypilliseen tapaan sekä ulkohuusilla että kylteillä, joissa kiellettiin kaikenlaisen alueelta löytyvän materiaalin kerääminen.
Koska yksikään kyltti ei kieltänyt alueella liikkumista tai tielle näkyvien wc-rakennuksen käyttöä (eikä omien "ampumatarvikkeiden" paikalle jätöstämistä), kiitin mielessäni erityisen monisanaisen kohteliaasti näistä minulle tarjotuista mahdollisuuksista - ja käytin niitä. Samalla pohdin mitä muutoksia ruokavalioon ja käsihygieniaan täytyisi tehdä, jotta vaiva ei jatkuisi ainakaan kovin montaa päivää.
Maatila ennen Hyrynsalmea.
Hyrynsalmen S-marketin pihalle saapuessani Kimmo oli tekemässä lähtöään kohti läheistä ravintolaa. Minulla oli samat aikeet, jos tosin vasta yleisö-wc:n ja ruokaostosten kautta kuljettuani. Matkalla pitämieni pohdinto-istuntojen perusteella jätin banaanit pois ostoslistalta, korvasin ne proteiinipirtelöillä ja ostin käsidesiä.
Ohjainlaakeriremontti, osa 1 - Hyrynsalmi.
Ostoksia pyörän kyytiin pakatessani huomasin ohjainlaakerin tuntuvan jotenkin oudolta. Lyhyt tarkastelu paljasti harmikseni sekä ohjainlaakerin lukkomutterin että säädettävän laakeripesän olevan löysällä. Omat mukana olleet työkaluni eivät näiden korjaamiseen riittäneet (leathermanin leuat eivät auenneet tarpeeksi), joten kyselin marketin pihalla liikkuneilta auto-kansalaisilta olisiko heillä lainata putkipihtejä tai isoa jakoavainta. Kolmas kysely tuotti tuloksen ja pääsin kiristämään lukkomutterin lainaputkipihdeillä. Ohjainlaakeri-episodi vei käytännössä kaiken taukoon mitoittamani ajan ja jatkoinkin matkaa kohti Hepoköngästä käymättä istumalounaalla.
Maantie jossakin ennen Hepoköngästä.
Hepoköngäs löytyi helposti kylttejä seuraamalla ja putoukselle johtava polku oli super-hauskaa ajettavaa ainakin omalla pyörälläni. Tasaista, sopivalla rytmillä mutkittelevaa ja loivaan alamäkeen etenevää kivituhkapolkua olisi voinut ajaa vaikka useampaankin kertaan ja renkaiden pito oli alustalle mitä sopivin.
Hepokönkään vesiputous.
Putoukselta ottamieni kuvien jälkeen lähdin ajamaan takaisin kohti Hepokönkään kesäkahvilan terassia ja ykköskontrollin leimaa, kun yllättäen tajusin, että saan kuin saankin ajaa polun vielä toistamiseen - putouskuva kun piti ottaa alemmalta näköalatasanteelta sen putouksen yläpuolella sijaitsevan ylemmän tasanteen sijaan. Omstart vauhdikkaammin, kuten spekseissä sanotaan ja hetken kuluttua keula kääntyi uudelleen kohti kahvilan terassia.
Ensimmäinen Ruska 2022 -kontrollileima.
Ensimmäinen leima Ruskan brevet-korttiin painautui 11.9.2022 klo 19:02. Pieni askel pyöräilijälle, mutta silti jotenkin niin iso henkinen loikka, että näitä halusi heti kerätä vaikka useammankin. Toista Ruskaansa ajava Matti Hellqvist saapui leimaamaan oman korttinsa samaan aikaan ja tottahan se jaettu ilo on aina sitä parasta laatua!
Hepokönkään kesäkahvilan terassilla.
Putoukselta oli aluksi jonkinmoinen kiipeäminen kohti Puolangan keskustaa. Onneksi ylämäkeä seuraa aina alamäki ja tuota mäkeä seuranneessa 9% alamäessä lähes yhtä jyrkän ylämäen puuskutus unohtui melko nopeasti. Puolangalle saavuin hieman ennen iltakahdeksaa ja ajoin suoraan K-kaupalle tekemään ilta/aamupalaostokset. Parin unohtuneen ostoksen ja yhtä monen kauppakierroksen jälkeen hämärä oli jo alkanut laskeutua ja puin kaupan pihassa yöajovaatteet ylle. Vaatteita pukiessani herra Hellqvist saapui myös paikalle ja katselin, kuinka joku toinenkin Ruskalainen evästi ja vaihtoi heijastavaa ylleen kaupan viereisessä puistossa.
Yöajoa täydet valot päällä.
Toisen ajopäivän viimeisellä etapilla ajovalot olivat taas tarpeen. Puolangalta minulla oli tarkoitus jatkaa niin pitkälle kohti Taivalkoskea kuin tahto ja jaksaminen vain riittäisivät. Ihannetilanteessa seuraava yöpymiseni olisi ollut noin 80km päässä Puolangalta, jossakin Metsäkylän kyläkaupan lähistöllä.
Noin tunnin Puolangalta ajettuani pysähdyin tienposkeen syömään eväitä. Ilmeisesti heijastinhousuni sekä kummallinen kellonaika kiinnittivät läheisen talonväen huomion, sillä ensin talon pihassa syttyi ja sammui pihavalo ja sitten pihalla kuljeskeli otsalamppu. Hetken päästä tuo otsalamppu sammui ja pihavalo syttyi uudelleen. Toisen hetken jälkeen pihavalo sammui uudelleen, talon sisältä ilmestyi toinenkin otsalamppu ja tämä kahden otsalampun delegaatio saapui lopulta kyselemään eväitään syövän matkalaisen aikeita ja mielenlaatua. Lyhyen keskustelun ja muutaman päänpyörittelyn jälkeen minulle toivotettiin jälleen turvallista matkaa.
Pian tuon tauon jälkeen jaksamiseni alkoi kuitenkin olla jo melko pitkästi varatankin puolella, eivätkä yli puoli vuorokautta kestäneet vatsanväänteet varsinaisesti auttaneet tilannetta.
Siisti, hyvin ilmastoitu huoneisto teltankuivausmahdollisuudella.
Tahto loppui lopulta noin 30km Puolangan jälkeen ja päädyin katsomaan sopivimman paikan yösijalle toiselta ennakkoon miettimältäni paikalta Joukokylästä. Sitä en kotona karttoja selatessa arvannut, että tuo sopivin paikka alustavasti lupaavan sijainnin ympäristöstä olisi lopulta sekajätekatos...
Toinen ajopäivä vei pyörää pienien vaikeuksien saattelemana lopulta 282km eteenpäin ja päivälle tuli taukoineen pituutta kaikkiaan 17.5 tuntia.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti