Vintage-rungon modernisointia

Peugeot PH45M 50cm.

Peugeot-projekti jatkuu (ks. myös osat 1 ja 2). Tällä kierroksella purin rungon paljaaksi, levensin takahaarukan hyväksymään modernin 135mm leveän navan ja rutistelin ketjulle lisää tilaa. Paikoitellen rupiseen kuntoon päässyttä maalia koetin myös ehostaa.

Purkutyöt

Kiilakampien irrotus.

Aloitin purkuhommat keskiöstä ja kammista. Avasin kiilapultin mutteria, ruiskuttelin kiilapultin koloon irrotusöljyä ja tuin rungon ruuvipenkkiin rattaasta. Kiilapultin alle laitoin sopivan kokoisen hylsyn, jotta kammen pääty tukeutuu ruuvipenkkiin.

Wham.

Kun kaikki oli kohdillaan, napautin mutteria lekalla - tällä kertaa kertaisku riitti irrottamaan kiilan. Keskiö irtosi mukavasti samassa ruuvipenkissä, tässä Peugeotissa on brittistandardin kierteet, eli molemmat puolet aukeavat kampien normaaliin pyörintäsuuntaan.

Ohjaustangon ja stemmin irrotus.

Ohjainkannatin oli jonkin verran tiukassa, mutta lähti irti tangosta vääntämällä ja nostamalla.

Takakolmio

Ketju vs runko.

Aiemmassa samanmallisessa Peugeotissa huomasin vasta jälkikäteen, kuinka lähellä ketju kulkee takakolmion mixte-putkea. Toisinaan jopa liian lähellä, maalijäljistä päätellen. Vastaavan välttämiseksi puristin tällä kertaa ko. putkeen lisää tilaa.

Työkalun kiinnitys.

Kaksi lattarautaa, sopivasti muotoiltu pätkä 8mm terästankoa, kierretankoja ja puupalikka suojaamaan runkoa.

Rutistuu.

Asettelin paketin ruuvipenkkiin ja puristin putkessa aiemmin ollutta muotoa hieman pidemmäksi. Internet varoittelee halkaisemasta puristettavaa putkea, joten vähä kerrallaan hyvä tulee.

Valmis puriste.

Puristuksen tuloksena alkuperäinen painauma on nyt n. 1,5cm pidempi.

Takapää venyy.

Jätän vitsit vanhanrouvan perän leviämisestä lukijan keksittäväksi, tässä on kyse polkupyörän takahaarukasta. Tehtaan asetuksissa pyörä on tarkoitettu 126mm takanavalle siinä missä nykyiset takanavat ovat 135mm leveitä. Teräsrunko joustaa sen verran, että leveän takanavan saa asetettua paikoilleen, mutta kylmämuokkaamalla runkoa takarenkaan poistamisesta ja paikoilleen asettamisesta tulee paljon helpompaa. Venytin takahaarukkaa kierretangon, muutamien prikkojen ja muttereiden avulla aina vähä kerrallaan leveämmäksi. Venytys-löystytys-uusintamittaus -prosessi toistui useaan kertaan, kunnes ääriasennossaan 175mm saakka painettu 126mm takahaarukka oli muuttunut 135mm leveäksi. Suojellakseni jarrusiltaa ja takalokasuojan kiinnityssiltaa mahdolliselta irti repeytymiseltä käytin puristimia pitämään nämä kohdat entisen levyisenä.

Haarukanpäiden suoristus.

Levityksen jälkeen takahaarukan haarukanpäät eivät ole enää samansuuntaiset. Tämä haittaa mahdollista vaihdekäyttöä, joten ne on syytä oikaista. Olen sahannut levitykseen käyttämäni kierretangon keskeltä poikki, jolloin tankoa kasassa pitävän jatkomutterin irrottamalla työkalu muuttuu toiseksi. Suoristuksessa haarukanpäiden molemmin puolin olevat mutterit väännetään ensin mahdollisimman kireälle ja sitten väännellään tangonpuolikkaita niin kauan, että molemmat puolikkaat ovat kohtisuorassa toisiinsa nähden. Ihannetapauksessa jatkomutteria voisi pyöritellä saumakohdan yli melko vaivatta.

Koesovitus lainakiekolla.

Puristelun ja levittelyn jälkeen vuorossa oli sovittelu. Lainasin keltaisesta peugeotista takakiekkoa, joka asentui muokattuun takakolmioon odotetun vaivattomasti.

Rengastilaa n.8mm per puoli.

650b-42mm Panaracer Pasela 19mm leveällä vanteella (sisämitta) jättää noin 8mm tilaa molemmin puolin rengasta.

Paikkamaalausta

Ostetaan: momenttiavain ja paikkamaalia.

Sivuosumia.

Vahvasti ylikiristetyn seisontajalan lommottamia alaputkia ei oikein saa oikaistua, mutta suojaamaan niitä sentään vähän pystyy. Samalla tavalla raapiutuneet ja ruostuneet mixteputket näyttävät aika rujolta ja oikeastaan koko runko on enemmän tai vähemmän samannäköinen - vahvasti elämää nähnyt.

Pienoismallimaalausta yön hämärissä.

Ensimmäinen ajatus oli sekoitella sopiva paikkamaali pienoismalliväreistä, mutta metallihohtovärin sävyn täsmääminen onnistuu usein vain yhdestä suunnasta ja tietyssä valossa katsottuna. Pensselillä maalaaminen ei auta asiaa, vaan lopputulos on parhaimmillaankin melko ankeaa katsottavaa.

Värikarttaa katselemassa.

Otin haarukan matkaan ja polkaisin paikalliseen Colornet -myymälään. Internetissä tekemäni taustatutkimus 1980-luvulla Peugeot-autoissa käytettyihin väreihin antoi pari johtolankaa, joiden perusteella lähdimme etsimään sopivaa metallihohtosävyä liikkeen paikkamaalikuvastosta.

Spies Hecker / Peugeot paikkamaalisävyjä.

Ajattelin pyörän olevan lähellä Bleu Fidji metal -nimistä väriä (kuvan koodi 17), mutta Bleu Vert met -väri (koodi 18) osui vielä lähemmäs oikeaa. Lähemmäs siksi, ettei sekään ollut täysin oikea sävy. Suuntaviivat olivat kuitenkin selvillä ja muutamaa hetkeä myöhemmin myyjä oli sekoittanut (ilmeisesti Subarun värikartalta löytyneestä mallista?) äärimmäisen lähellä oikeaa sävyä olevan maalin.

Hiottu + suojattu = maalausvalmis.

Tuumasta toimeen. Tarrasettejä löytyisi netistä, mutta ajattelin ensin kokeilla josko alkuperäiset tarrat saisi vielä säästettyä. Hionnan, teippauksen ja mattopuukottelun jälkeen runko oli valmiina paikkamaalattavaksi.