Yöllisiä kielikuvia

Tapetinvalintaa. Jotakin vanhaa ja jotakin uutta.

Olohuoneprojektimme on edennyt siihen vaiheeseen, että pitäisi taas pystyä valitsemaan tapetti. Taas, sillä englannista jo tilatut ja toimitetut 5 rullaa (Laura Ashley Josette Duck Egg -tapettia) olivat aivan liian vaaleita siihen nähden mitä olimme ajatelleet. Ovat muuten myynnissä sopuhintaan, mikäli jotakuta kiinnostaa.

Puolenyön paikkeilla suunnitelmaa edistäessämme huomasin nauravani omaa kielenkäyttöämme ja sitä, millaisia ajatuksia yritimme viestiä toisillemme. Tulevan tapetin pitäisi olla ilmeisesti jollakin tavalla urbaani, moderni, hohdokas, abstrakti tai boheemi sekä sisältää glamouria ja glitteriä ja vieläpä mieluusti kaikkia samaan aikaan. Us-ko-ma-ton-ta.

Sohva työmaalla

Seinä tasoitettu maalausta varten, kello noin 01:30.

Olohuoneessamme on tähän saakka ollut edellisen asukkaan remonttirullasta seinälle loihtima pystyraitatapetti. Kyseisten tapettien väri ei ole koskaan ollut aivan niitä suosikkejamme, mutta jostakin syystä olohuoneen pintojen remontointi on vain jäänyt - aina tähän saakka. Tuumasta toimeen: vanhat tapetit alas, uusien valinta, seinien tasoitus, maalaus ja yhden seinän tapetointi. Helppo ja nopea juttu, ainakin näin paperilla.

Usein tämä ajatusmalli putoaa takaisin todellisuuteen juuri tässä vaiheessa. Samalla kun odotellaan tilattuja tapetteja ja jännitetään niiden väriä, olohuoneelle pitää antaa muovikuorrutus sitä loputtomalta tuntuvaa tasoitus-hiomis-yök-vieläkö-tätä-riittää -prosessia varten.

Yöllisiä ajatuksia

Aika kuluu toisinaan kuin siivillä.

Öisin tapahtuu kaikenlaista. Useimmat meistä tietenkin nukkuvat, mutta joskus syystä tai toisesta nukkumiselle pääsääntöisesti varattu aika kuluu aivan muissa puuhissa. Parin edellisyön aikana tekemälläni mietinnällä päädyin seuraavankaltaiseen, omiin kokemuksiini perustuvaan esimerkkilistaukseen asioista, jotka tavalla tai toisella pyrkivät pitämään muutoin selväjärkistä ihmistä öisin valveilla.

• Lapsi tekee sängyn nukkumakelvottomaksi. Käärmeen lailla unissaan pyörivä kaksivuotias, noin esimerkiksi. Kipeä lapsi on tietysti aivan oma lukunsa. Kello kahden lakananvaihtojumppa ylentää mieltä, koska sitä vain jotenkin tietää, että saman jumpan saa tehdä parin tunnin sisällä uudelleen. Ja uudelleen.
• Urheilu ja uni. Oikein ajoitettuna ne tukevat toisiaan, väärin ajoitettuna sulkevat toisensa pois. Henkisen muistikirjan kulmaan voisi tässä yhteydessä kirjoittaa, ettei klo 23 paikkeilla kannata harrastaa hikiliikuntaa, mikäli haluaa nukkumaan ennen klo 01:30.
• Oma vapaa-aika: päivätyössä käyvän ihmisen vaimo ja lapset sekä tarvitsevat että ansaitsevat aikaa yhdessäoloon. Siten joskus ainoa mahdollinen omien projektien edistämiseen sopiva aika vain sattuu olemaan niiden pienien tuntien paikkeilla.
• Hump, hump, hump, kuuluu naapurin diskokaiuttimesta. Kerrostalo-asunto ja kotibileet != hyvä juttu, etenkään arki-iltoina.
• Kipu ei kysy ajankohtaa. Mikäli hammassärky tai sijoiltaan mennyt olkapää tai joku sellainen sattuu tapahtumaan sellaiseen aikaan, että pitäisi olla nukkumassa, niin ei varmasti tule nukuttua.
• Hyvää kirjaa tulee usein luettua siihen saakka kunnes se putoaa otsalle. Hyvää kirjaa jaksaa usein lukea tosi pitkälle.
• Hyvät ajatukset vaativat jatkuvaa kehittelyä kunnes ne ovat valmiita. Hyvät ajatukset saadaan usein hieman väsyneenä. Aamulla yritetään sitten muistaa, mitä tuli yöllä mietittyä.
• Siirtymät paikkojen A ja B välillä. Useimmiten A = oma koti ja B = mummola, koska lapsia on helpointa siirtää niiden nukkuessa.
• Neuvotteluiden venyminen pitkälle yöhön kysyy turnauskestävyyttä ja siten kompromisseihin on ilmeisesti helpompi myöntyä. Mikäli yölliset neuvonpidot tapahtuvat esim. lasten kanssa ja koskevat vaikkapa sitä, missä kukakin nukkuu, lopputulos on lähes aina sama - kaikki nukkuvat isän ja äidin sängyssä. Paitsi isä, joka nukkuu sohvalla.

Mikäli yön pituutta mitattaisiin syvän unen jaksoissa, viimeiset kolme yötä ovat olleet melko lyhyitä. Listalla mainituista yhdeksästä asiasta meidän perhe on kokeillut ainakin kuutta...

Tietäjät tietää

Tällä kertaa ei ole kyse joulun sanomasta, vaikka ajankohta onkin sopivasti lähellä. Nyt on tapahtunut jotakin sellaista, jonka tietäjät tietää. Muut arvailee.

Valkoisiin vaatteisiin

Jälkikäteen tarkasteltuna vaarini lapsuus, koulutien alku ja veljessarjan välinen keppostelu ovat lopulta olleet vain muutaman hetken päässä elämää repivistä ja meille jälkipolville itsenäisyyden rakentaneista taisteluista. Minä en kykene ymmärtämään kuinka noiden, hieman alle parikymppiselle miehelle sattuneiden tapahtumien läpi kykeni selviämään millään tavalla fyysisesti ja henkisesti terveenä. Pahinta ryminää ja monia vaikeita tilanteita jatkui kolme vuotta ennen kuin uusi elämä pääsi viimein alkamaan.

Vaarin tarinan päänäyttämö pystytettiin kohta sodan jälkeen, veljesten voimin. Pala kerrallaan kalliolle ja kirjaimellisesti keskelle umpimetsää rakentui oma koti, jossa puolison ja lapsien oli hyvä olla. Talosta tuli luja ja sen tuvassa oli aina lämmintä myös vieraille. Vuodet etenivät, päivätyöt muiden taloja rakentamassa antoivat leivän ja kotitila levitteen. Kun hypätään ajassa muutama vuosikymmen eteenpäin, lapset ovat jo omillaan ja eläkepäivät odottavat. Pysähtymään ei silti jouda, vaikka eläkkeellä olisikin enemmän aikaa. Tähän murrosvaiheeseen sijoittui myös se tammikuinen aamu, jolloin vaari heräsi mummonsa vierestä ensimmäistä kertaa.

"Poika tuli", puhelimessa sanottiin. Minä synnyin.

Kuule, vaari...

Täytyy todeta, että on hieman kummallista pohtia pariskuntaa, joka on ollut naimisissa minun ja puolisoni yhteenlaskettuja elinvuosia kauemmin. Sanomasi ohje: "Riidellä saa, kunhan vain illan tullen ollaan taas sovussa" näyttää teillä toimineen myös käytännössä. Sinä rakensit kotinne peruskalliolle ja te yhdessä rakensitte avioliittonne samalla tavalla - vahvoille perusarvoille. Sellaista rakennusta eivät mikään myrskyt kykene kaatamaan.

Sinä olet ammatiltasi rakentaja ja maanviljelijä. Varaukseton ihailusi niitä lukuisia "taloiksi" tai "autoiksi" kutsumiani naula- ja lautakasoja kohtaan oli mukana sytyttämässä kipinää, joka minussa ei ole vieläkään sammunut. Muistan myös kuinka onnellinen olin mukanasi isojen miesten töissä jo pienenä miehenä, vaikka heinätöissä minusta taisi toisinaan olla enemmän harmia kuin hyötyä. Muutaman paalin murskannut keltainen traktorisi on ensimmäinen ajoneuvo, jota muistan saaneeni ihan itse ajaa, vieläpä peräkärryn kanssa.

Lapsena minä ajattelin sinun olevan sankari, koska olit vahva ja rohkea ja autoit aina muita. Sinä pidit sen minkä lupasit. Minulle sinä olet aina ollut Mies, isolla alkukirjaimella. Nyt kun hieman vanhempana katson peiliin, huomaan osan kasvonpiirteistäni olevan peräisin sinulta. Sama pätee luonteeseeni, vaari. Se lämmittää sydäntäni ja siitä tiedän, että sinä olet juuri se sama sankari, millaisena minä sinua lapsena pidin.

Vaari, kai sinä tiedät, että sinä olet aina ollut minulle rakas?

Toivottavasti, sillä minun vaarini nukkui pois.