Flyin' around

Kupittaan bmx-rata 29.6.2013

Nytpä tuli sopiva postaus tänään käynnistyneiden Ranskan ympäriajojen 100-vuotisjuhlintaa ajatellen. Eilen olin nimittäin pitkästä aikaa ajamassa, vaikka pyöräni ja rata olivatkin Ranskan ympyröitä ajatellen melkoisen paljon pienemmät. Reissu alkoi hieman onnettomasti tyhjällä takarenkaalla ja rengaspumpun hajoamisella, joten pääsin jututtamaan kanssapyöräilijoitä. Siinä rengasta täyttäessäni sitten kyselin hieman rataa käyttävistä harrastajamääristä. Laji on viime näkemästä saanut tuulta alleen täällä Turun seudulla ja mielestäni erityisen hieno juttu on Team Velo Cycling:in järjestämä BMX/pyöräcrossikoulu, jota pumppua ystävällisesti lainannut porukka oli ilmeisesti juuri pakkaamassa poispäin.

Kuppis Kup, kaikenikäisille (kuva: Samu Laine/Turku Velo Cycling Facebook-sivu)

Nyt minun tarvitsisi enää nuortua sellaiset hieman yli 10 vuotta, niin pääsisin mukaan. Koulua kun järjestetään pääasiassa 6-19 -vuotiaille kuskeille. Joka toinen kesämaanantai ajettavaan Kuppis Kup:iin sentään pääsisin mukaan...

Viiden kierroksen kartta.

Kun sain välineet käyttökuntoon, niin yritin parin harjoituskierroksen jälkeen lähestyä tätäkin harrastusta tilastomielessä (=gps taskussa). Huippunopeus nousi jonnekin sinne 30km/h paikkeille, mutta gps:n tarkkuus ei aivan riittänyt näin lyhyellä intervallilla tapahtuvaan mittaukseen. Noin 200m mittaisen radan kiertämiseen kuluu minun kunnollani (ja ramppivälitteisellä pyörälläni) noin 40 sekuntia, joten mittausvälineitä täytyisi hieman tarkentaa. Kiitokset Jonille kuvien ottamisesta, hauskaa oli!

Onnistu tai ole muusia

Kiinamyllynkatu, 27.6.2013 klo 16:50

Elämässä on toisinaan niitä hetkiä, jolloin kaikki hidastuu ja on aikaa ajatella, vaikkei oikeasti näin ehkä olisikaan. Oheiseen dramatisointiin olen kuvannut tämänpäiväisen bullet time -tilanteeni Kiinamyllynkadulla, jossa sinisen nuolen suuntaan edennyt pyöräilijä ei seurannut liikennettä tai edes vilkaissut tulosuuntaani. Minua vastaantulleiden tienkäyttäjien (pyörätuoli, kävelijä ja pyöräilijä) punaisella nuolella piirtämäni reitit kyseinen pyöräilijä huomioi siten, että hän kiihdytti vauhtiaan ehtiäkseen pyörätuolia talojen puolelta ohittaneen toisen pyöräilijän alta pois.

Kyseisessä tilanteessa oma vauhtini oli 19km/h (gps:n mukaan), joten tiukat mutkittelut tai kaikenlaiset naamalla jarruttamiset olivat nopeasti pois suljettuja vaihtoehtoja. Pikaratkaisuna päätin leikkiä 8-bittistä putkimiestä ja hypätä hetkeksi ajoradan puolelle. Oma reittini on merkitty kuvaan keltaisella.

Tarinan opetus lienee kaupunkivauhtini vähentämisen (ja tarkempana olemisen) lisäksi se, että rullaluistimilla rampissa viettämäni teinivuodet eivät menneet aivan täysin hukkaan. Totta puhuen, jälkikäteen minulta pääsi pieni helpotuksen huokaisu ja iso kiitos Jeesuksen suuntaan. Takaisin pyörätielle palattuani kuvassa Google Mapsin (A) -nastamerkin kohdalla minua vastaan ajoi auto, jota en ollut väistöpäätöstä tehdessäni edes huomannut! Matkaa reitillepaluukohdasta auton keulaan oli vielä noin 20 metriä, mutta ajatus konepellille mäjähtämisestä ei tuntunut edes jälkikäteen mukavalta.

Eikä siinä vielä kaikki...

Laattaparatiisi

Lyhyt sukellus kotikaupunkini historiaan (Wikipedia) valaisee Turun nimen olevan muinaisvenäläistä alkuperää.

Sana turku tulee yleisesti hyväksytyn teorian mukaan muinaisvenäjän sanasta tǔrgǔ, joka tarkoittaa ’toria’. [Wikipedia, Keskiajan Turku, lainattu 7.6.2013]

Nykyisin sana "Turku" kuvastaa kaupungin kevyen liikenteen väylien rakennetta 2000-luvun rullaluistelijoiden näkökulmasta. TuRRrrRRrrku rakastaa laattoja.

Toukokuun salatut elämät

Kaikkea sitä ehtiikin kuukauden aikana tekemään, paitsi kirjoittamaan blogiinsa yhtään mitään. Tämä postaus onkin eräänlainen "kertausjakso" minun elämäni saippuaoopperan olennaisimmista tahi mielenkiintoisimmista tapahtumista viime kuun ajalta. Tilannetta visualisoidakseni tein oheisen filminauhan, jota jokainen voi halutessaan kiidättää silmiensä ohitse.

Lyhyesti sanottuna kuukausi on kulunut perheenlisäystä, musiikkia, kodin/auton kunnostusta ja töitä ihmetellessä sekä tietysti viettäessä laatuaikaa perheen kanssa. Kolmannen lapsen saapuminen talouteemme on toki se kaikista suurin juttu. Uutta perhedynamiikkaa ja pienen ihmisen vauhdikasta kasvua ihmetellessä menee varmasti vielä jokunen tovi (=useampi vuosi), mutta noin päällisin puolin uuden elämän ympärillä pyörivä vanha elämämme ei ole keikahtanut millään tavalla pois raiteiltaan.

Hello World

Vielä on yötä edessä.

Ei näitä osaa odottaa, vaikka kolme kvartaalia vatsan kasvua vierestä katselinkin. Aina on samalla tavalla hassu olo yksin sairaalan synnytysosastolla istuessa, sen varsinaisen arjen sankarin kipuillessa suihkussa lievittämässä oloaan. Koeta siinä sitten itse käsitellä ja käsittää, että mitä tässä oikein taas tapahtuu. Yölliset äkkilähtemiset eivät varmaankaan auta asiassa, mutta toisaalta, tällaisen ihmeen ympärille ei tahdo ajatuksiaan noin muutenkaan saada taipumaan. Ei ennen kuin uusi elämä tuhisee tyytyväistä oloaan paidan alla maailmaa piilossa. Sinnekin on tietysti välillä pakko kurkistaa, että voiko tämä olla ihan oikeasti tottakaan.

base64_decode(NC41LjIwMTMga2xvIDY6NDAsIFR5dHTDtiwgNDIxMGcgamEgNTNjbSE=)

On se.