Randoällärit 2019

Peugeot.

Viimevuotiseen, kolmatta kertaa järjestettyyn Randoällärit -tapahtumaan osallistumisen kantava ajatus taisi olla 400km/24h -rajapyykin rikkominen. Katselin ja piirtelin tapahtumaa edeltäneellä viikolla julkaistuista rasteista tuuliennusteiden mukaan itään suuntautuvan reitin ja menin sitten sillä, rasteilta saatavista pisteistä välittämättä.

Ajettu reitti (vastapäivään).

Annettujen rastien perusteella reitikseni valikoitui: Lähtö - Malmgård - Ruotsinpyhtää - Gulf-baari - Utti - Kaasulinja - Mukulanlahti - Artjärvi - Kesämopo - Maali (Strava-linkki)

Ennen lähtöä

Mukaan pakkasin kaksi ajovaatekertaa - lyhyempää kauniissa loppukesän säässä ajamiseen ja pidempää/lämpimämpää enemmän kosteassa ja viileämmässä tapahtuvaa yöetappia varten. Näiden lisäksi sadevaatteet, kasa elektroniikkaa, perusensiaputarvikkeet (sekä kuljettajaa että pyörää varten) ja evästä.

Ikea-aamiainen.

Aloitin tankkaamisen aamulla kotona ja toisen aamupalan söin Espoon Ikeassa ennen kisakeskukselle suuntaamista.

Kisakeskuksen rentoa menoa.

Lähtö tapahtui jälleen "AJA!" -huudolla samaan aikaan kun olin vielä virittämässä vajan takana laukkua kiinni pyörään. Muun porukan jo mentyä sain itsekin sopivan vaihteen päälle ja ensimmäinen etappi Malmgårdiin saakka oli just niin super kuin hyvässä myötätuulessa kauniina kesäpäivänä voi olla.

Ensimmäisen kerran näin lähdössä karanneita kanssarandoajia juuri ennen Malmgårdia, kun takaa tultiin hyvällä sykkeellä ohi - Tiia ja violetti Orbeansa olivat käyneet jo Kesämopo-rastin kautta hakemassa tarjolla olleet lisäpisteet.

Olin Malmgårdissa klo 15.20, kippasin kolaa koneeseen ja tankkasin juomapullot täyteen vettä. Lähtiessä Visa ja Carl (fiksillä!) tulivat pihatiellä vastaan, läpyteltiin femmat vauhdissa ja otin kurssin kohti Loviisan Neste Ankkurituulta.

Se tavallinen, kiitos

Kramppimäki.

Mulla on ollut tapana krampata lujaa ensimmäisen ajetun 70-80km jälkeen, mutta tällä kertaa sama hauskuus iski vasta 95km kohdalla. Jotakin apua edeltävän viikon valmistelevasta magnesium/suolatankkaus-kuurista ilmeisesti siis oli. Venyttelin mäen päällä molempia jalkoja ja moikkasin ohi ajanutta Sebua.

Ankkurituulen pihalla.

Venyttelytauolla syömäni myslipatukka oli joko liikaa tai liian vähän, mutta yhtä kaikki - Ankkurituulen pihaan kaartaessa vilutti ja vatsa heitti volttia. Pizzan ja kolmen vartin tauon jälkeen olin onneksi valmis jatkamaan matkaa.

Parempaa kohti

Loviisa-Ruotsinpyhtää -väliltä.

Loviisasta Ruotsinpyhtäälle sai taas nautiskella hyvästä pyöräilyinfrasta, maisemista sekä myötätuulesta ja olihan se Ruotsinpyhtää aika idyllinen mesta. 

Ruotsinpyhtäällä.

Ruotsinpyhtäällä laskin jalan maahan rastimerkintää ja kuvaa varten klo 17.53. Tästä matka jatkui Gulf-baarin rastia kohden.

Auringonkukkapelto.

Pieni tie, iso sielu.

Gulf-baarille mutkitteleva reitti oli varsin mukavaa ajettavaa sekin. Pieni polveileva maantie ja kaunis sää jatkoivat antamistaan.

Klo 18.29 Gulf-baarin pihassa ollut tandem teki hyvästä mielestä paremman. Visa ja Carl (sekä kuvan punapaitainen herrasmies) tekivät lähtöä. Juteltiin muutama sana rengasvalinnoista (mulla litkutetut sisurit, Visalla tubeless-flätti), ennen kuin kävin ostamassa baarin puolelta oluen ja sponsoritarran. Olin tekemässä lähtöä kohti Uttia, kun Ville saapui ovesta sisään - pikamoikat ja eteenpäin.

Sukulaissieluja

Sukulaisnuorisoa.

Suorin reitti Gulf-baarilta Uttiin olisi ollut varmaankin suorempi, mutta itse ajoin Elimäen ja Teuroisten kautta kummipoikaa/serkkua moikkaamassa. Improvisoidun keulittamis-kisailumme hävisin aika 100-0, mutta trackstandin ja sprintin voitin puhtaasti! Aurinko alkoi hiljalleen laskemaan, joten puin huomioliivin ja irtohihat päälle ja jatkoin matkaa.

Korian silta hetki auringonlaskun jälkeen.

Koria oli melkomoinen muistojen bulevardi ja itse asiassa koko reissun henkisesti kaikkein pahin väli ajettavaksi (rip mummot ja vaarit). Korian silta oli taas sitten jotenkin hieno ja auttoi fiiliksissä. Kouvostoliiton kiersin eteläpuolelta teollisuusalueen kautta, sillä vaikka kaupungissa onkin pinkki hotelli, niin muuten meno on kaikkine bemareineen melko teenage tuning ninja turtles ja betoniviidakkoa...

Utin linnoitukselle saavuin klo 21.30, hetikohta mun jälkeen rastille osui myös toinen kuski ja lähtiessä vastaan ajoi taasen Ville. 

Utin ABC, pizzaa ja salaattia.

Linnoitukselta siirryin Utin ABClle pitämään pidemmän tauon ennen Kaasuputkirastin taklaamista.
Minulla oli tiedossani loppureissun huoltopaikkojen vähyys ja sellainenkin mahdollisuus, ettei mikään niistä ole enää saapuessani auki. Selkeä game plan Utissa oli siis ostaa kaksi pizzaa - toinen syötäväksi per heti ja toinen foliorullassa yöpalaksi. Oli aika karua todeta, ettei puolikkaan pizzan jälkeen tehnyt mieli syödä enää yhtään pizzaa ikinä. Salaatti oli sentään hyvää.

Yövuorossa

Tie / traktoriura synkmetsän halki.

Kaasulinja-rastilla tuli reissun paras/pahin väärinpyöräilyhetki, kun karttapohjasta löytynyt tie osoittautui traktoriuraksi keskellä metsää (kuva uran loppupäästä). En kävellyt enkä pannuttanut, vaan ajoin läpi, vaikka usko meinasi loppua tässäkin lajissa kesken. Rastilla klo 23.21 sammutin pyörästä kaikki valot ja kävelin hetken ympyrää katsellen taivaita ilman minkäänlaista valosaastetta.

Täysmustan pyörän löytäminen umpipimeässä meinasi olla vaikeaa, mutta onnistui sentään. Rastilta lähdettäessä viron ukkelit ajoivat täydet valot päällä vastaan. Joku porukasta tarjosi myös kättä femmojen heittoon vauhdissa, mutten uskaltanut irrottaa otetta ratista.

Takaisin Uttiin onnistuin löytämään hieman vähemmän hasardin reitin yli peltojen ja ABC ohittui toistamiseen tasan puoliltaöin. Iitin suuntaan mennessä yksi risteys oli sellainen, ettei eritasoliittymän eri tasojen välillä ollutkaan reittiä, minkä johdosta tunkkasin hetken kalustoa penkan ja maantien kaiteen yli. Mukulanlahden lintulajistoa saavuin ihmettelemään klo 01.55, enkä huolestani huolimatta ajanut rastin ohi.

Ennen Artjärveä tein pikastopin Kausalassa klo 2.40. Aamukolmeen auki ollut Villen Mesta -niminen pubi tarjosi ysärihittejä, hämmästyneitä katseita, pienen oluen ja kuivan tilan vaihtaa lämpimämmät ajovaatteet päälle. Paikallinen sankari kyseli tiskillä jotta "mikä homma". Oli hieno katsoa miten jäbällä vääntyy mieli kuin Gellerin Urilla lusikka, kun kerroin miksi mulla on lycrat ja kypärä päällä baarissa aamukolmelta.

Artjärven kirkko yöaikaan.

Artjärven kirkolla klo 4.21 oli jo aika pimeää ja väsy alkoi painaa. Etsin rastin ja kävin tunniksi horrostamaan seurakuntatalon kuistille. 45min myöhemmin joku (ehkä Hugo?) herätti minut revittelemällä pyörällään ympäri pihan valotolppia. Kerrattiin kuulumisia ja lähdettiin eri suuntiin, minä kohti Kesämopoa.

Uuteen (auringon)nousuun

Aamuyön tunneista minulla ei ole kuin täysharmaita kuvia - näkyvyys oli sumun vuoksi noin lyhtypylvään väli joka suuntaan. Aamu kuitenkin valkeni hiljalleen intervalliajon merkeissä. Vuoristoratainen tie, yökosteus ja ajantajun katoaminen aiheuttivat aika massiivisen bonkkauksen Perheniemen opiston kohdilla, ymmärsin sentään kaivella geelipussivarastoista järkeä päähän ja lisää voimaa jalkoihin.

Kesämopo ja kanssakulkijoiden kalustoa.

Kahvila Kesämopolle saavuin aamulla klo 8.20, siellä otin rastikuvan ja banaanin mittaisen tauon. Rastilla samaan aikaan ollut Pasi (vai Martti?) suunnitteli hakevansa vielä Sipoon kävelysilta-rastin, minä suunnittelin sinnitteleväni suorinta tietä Villa Sindaan. Oikean jalan akilles oli tässä vaiheessa aika turvonnut ja sitä kompensoinut vasen polvi alkoi myös huudella huomiota itselleen. Hörppäsin viimeisen vesipullon kuivaksi ja jatkoin matkaa.

Toipilaskoti!

Sipoosta eteenpäin viimeiset kilsat olivat aikamoista Via Dolorosaa, keskinopeuden ollessa siinä 18-19kmh. Laitoin musaa soimaan ja nautin sen minkä pystyin. Viimeisissä nousuissa ajoin vielä yhden risteyksen harhaan ja saavuin maaliin noin 10.50. Taukopaikkojen GPS-harhailuista siivottu reitti oli lopulta 400.8km, eli alkuperäinen "neljäsataa kilometriä vuorokaudessa" -tavoite tuli saavutettua melko reilullakin marginaalilla. 

Reissun kokonaiskesto 22h 48min (17h 41min ajoa, 5h 7min taukoa), noin 3500 nousumetriä ja hitokseen mukavaa puuhaa.