Odotellaan taivasta

Taivas, leija ja pari tummaa pilveä.

Olipa jännä iltahetki. Kuvittelepa odottavasi pimeässä huoneessa ja tuntevasi, kuinka selkään sattuu hetki hetkeltä enemmän. Samalla kun kuuntelet vierestäsi kuuluvia, yhä enemmän ja enemmän ärsyttämään käyviä ääniä ja väsyt, joku yrittää aktiivisesti estää sitä, mitä olet tekemässä.

Jep, nukutin syli-ikäistä lasta. Tänään tuo lähes jokaikisenä iltana toistuva rutiini sai kuitenkin uusia ulottuvuuksia. Toisella puolella ovea odotti maukas pirtelö ja hyvää juotavaa. Oven toisella puolella oli valoa ja rakas ihminen (no, oli siellä minunkin puolellani, mutta malttakaapa kun maalailen mielikuvaa). Samalla lapsi herää kolmannen kerran siihen, kun hänet lasketaan sänkyynsä ja aloittaa koko prosessin alusta. Juuri pahimmalla hetkellä, kun pinna meinasi palaa, mieleeni juolahti eräs ajatus.

Tällä tavalla kristitty odottaa taivasta.

Jaa että? Vaan hieman miettien asia on juurikin näin. Täällä kärsitään, nähdään vaivaa ja ollaan kivuissa. Jeesus-mielessä monet asiat tapahtuvat aivan päin väärin ja niitä, jotka nauttivat nähdessään hihhulikristittyjen epäonnistuvan on nykymaailmassa paljon. Välillä on kylmää ja pimeää, mutta silti mieltä ylentää, että oven takana on toivoa, lämpöä ja rakkautta.

Vaikka täälläkin on omat hetkensä, siellä on jotakin odottamisen arvoista.