Angry Piñata

Kiukkuisen näköinen piñata ja chopstick.

Ta-daa! Esittelyssä Suomi-versio meksikolaisesta kansanhuvista, kutsuttakoon tätä sitten vaikka Finñataksi. Maailmalla porhaltavat Suomi-linnut lukeutuvat myös meidän perheemme lapsien suosikkieläimiin. Faktaa hyödyntäen päätimme siis tehdä vanhimman lapsemme synttäreille pienen yllätyksen. Täytyy myöntää että, jotenkin tuntuu hieman nurinkuriselta nähdä paljon vaivaa vain, jotta jollakin olisi hauskaa hakata lopputulos tuhannen kappaleiksi.

Hauskaa kyllä piisasi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Pieneksi lohdutukseksi päätin myös dokumentoida hauskuuden valmistelut, eli piñatan ja kuvassa näkyvän miekan rakentamisen.

Mistä on kiukkuiset tiput tehty? (=tarvikkeet ja työkalut)

Piñata-tarvikkeet valmiina lähtöön.

Piñatan valmistamiseen tarvitaan seuraavankaltaisia asioita:

• ilmapallo (n. 25-30cm halkaisija)
• sanomalehtiä
• tapettiliisteriä tai vesi-liima -seosta
• askarteluliimaa
• silkkipaperia
• kopiopaperia
• pieni pala pahvia (esim. wc-paperirullan hylsy)
• 2kpl nippusiteitä tai narua
• sakset
• tusseja
• pensseli
• täytteet (esim. paperipäällysteisiä karamelleja)

Miekan tarvikkeet. Alumiiniteippi puuttuu kuvasta.

Miekan / lyöntikapulan voi tehdä monella tapaa, minä käytin omaani:

• putkieristettä n. 50cm
• 15mm pyörörimaa n. 45cm.
• ilmastointiteippiä
• alumiiniteippiä
• mattopuukkoa

Näiden lisäksi tarvitaan aikaa. Synttäreitä edeltävänä päivänä projektia ei kannata aloittaa, sillä läpimärän paperipallon kuivumisessa kestää jonkin aikaa.

Tehdäänpä luuranko linnulle

Ensimmäinen kerros valmistuu.

Projektin tahmein vaihe sisältää n. 3-5cm leveiksi suikaleiksi revityn sanomalehtipaperin liisteröimistä ilmapallon pintaan. Prosessia jatketaan, kunnes pallo katoaa kokonaan näkyvistä.

Ensimmäinen kerros melkein valmis.

Peittoastetta määritellessä kirkkaan värinen ilmapallo olisi ollut tosi hyvä, pinkki oli hieman siinä näkyvyyden rajoilla. Kuvassa vielä näkyvän pallon solmunkin voi huoletta liisteröidä piiloon, jolloin ilmapallosta ei jää näkyviin oikeasti mitään. Tämän vaiheen lopputulemana on edellisviikon uutisilta näyttävä pyöreähkö esine.

Palloon liisteröitävien sanomalehtikerroksien kanssa ei kannata villiintyä, sillä pari kolme kerrosta riittää varsin hyvin. Koska hieman pelkäsimme, että lintu halkeaa heti ensimmäisestä iskusta ja huvi loppuu liian lyhyeen, teimme varalle myös pienemmän ja hieman vahvemman pallon. Tähän palloon laitoimme kuusi kerrosta sanomalehteä ja sitä sai lyödä jo ihan tosissaan (=pallo mm. osui lyönnin voimasta kattoon eikä mennyt rikki). Huomasimme, että valmiin piñatan kyky vastaanottaa iskuja riippuu paitsi sanomalehtien määrästä, myös käytettävästä lyöntikepistä.

Kuivausteline.

Tahmea ja liisteriä tihkuva pallo oli mielestäni helpointa kuivattaa pienen telineen avulla. Nurkassa pyörinyt kenkälaatikon kansi ja neljä hammastikkua olivat tähän toimiva ratkaisu.

Avaruusaluksia? Ei, vaan kaksi piñataa.

Pienempi pallo on kuvassa hieman hämäävässä asennossa. Kysessä on siis sellainen makkaran muotoinen pitkula pallo, eikä pieni ja pyöreä kuten kuva antaa ymmärtää.

Piñata on valmis päällystettäväksi kun pinta on kuiva ja kova. Me kuivattelimme palloja varmuuden vuoksi pari päivää.

Mitä linnut syövät?

Pallo auki.

Pallojen kuivuttua on niiden täyttämisen ja koristelun vuoro. Hieman jännittäen leikkasin pallon suipompaan päätyyn noin 5-7cm halkaisijaltaan olevan luukun ja poistin kumiset pallonjämät sanomalehtipallon sisältä. Luukku on hyvä jättää toisesta reunastaan kiinni muuhun palloon, jotta se on myöhemmin helpompi sulkea.

Täytteeksi voi tietty laittaa mitä vain, mutta suosituin vaihtoehto lienevät paperipäällysteiset karamellit. 

Kiinnikkeiden vahvikepalat.

Linnun ripustamista varten palloon tarvitaan jonkinlainen kiinnityskohta. Kiinnityslenkkien tulisi myös olla pallon vahvin osa, jotteivät lenkit repeydy irti ja lintu putoa ennenaikaisesti taivaalta. Oma inspiraationi tähän puuhaan löytyi vessasta: leikkasin tyhjän wc-paperirullan hylsystä kaksi noin 2cm leveää rinkulaa ja litistin ne.

Kiinnityslenkki.

Oheinen kuva kertoo ajatukseni paremmin kuin tuhat sanaa, mutta yritän silti. Tein saksilla reiät palloon ja vahvikepaloihin ja pujotin nippusiteen rei'istä läpi. Lopuksi kiristin nippusiteen sopivan kokoiseksi silmukaksi.

Kiinnityslenkki, joka kestää.

Tein samanlaisen lenkin vielä toisellekin puolelle, jotta lintu lentäisi suorassa. Tämän jälkeen teippasin luukun kiinni ja luovutin pallon vaimolleni koristelua varten.

...ja linnuilla on höyhenet.

Kaavakuva silkkipaperista

Linnun ulkokuori on uutispitoisena melko rujo, mutta onneksi silkkipaperista saa taiottua nätin höyhenpeitteen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oheisen kaavakuvan mukaisia suikaleita liimataan pallon ympäri alhaalta ylöspäin, kunnes pinta on kokonaan halutun värinen.

Koristelusta minulla ei valitettavasti ole kovin kummoisia kuvia, tässä vaiheessa minä tein linnun surmaksi tarkoitettua lyömä-asetta.

Kuin peiliin katsoisi.

Linnun kasvojen tekemisestä tarttui sentään yksi otos kameraan. Yksinkertainen on kaunista, joten vaimoni piirsi sopivan kokoisen naamataulun suoraan tavalliselle kopiopaperille. Ctrl-X ja Ctrl-V (=leikkaa ja liimaa) ja hoopla! Punaisesta silkkipaperipallosta kuoriutui yhtäkkiä sangen harmistunut siivekäs.

Mitä jäbä kyylää?

Mitä syöd--, eiku millä lintua lyödään?

Tarvikkeet.

Mainituilla synttäreillä pidimme myös pienimuotoisen aarteenmetsästyksen, joten linnun pyydystämistä varten katsoin sopivaksi tehdä Oikean Merirosvomiekanᵀᴹ. Tarpeeksi hassuja piñata-aiheisia kotivideoita katsoneena päätin toki minimoida vahingot ja tehdä miekasta myös Pehmustetun Miekanᵀᴹ.

Jotta terävien osien kokonaismäärä olisi tasan nolla, leikkasin putkieristeen sisälle tulevan vahvikekepin hieman putkieristettä (=miekan kokonaispituus) lyhyemmäksi.

Miekka koostuu putkieristeestä ja pysyy kasassa astronauttiteipillä.

Mattopuukon avulla kaiversin poikkituelle sopivan kolon, jotta miekka olisi hieman tasaisempi.

Kädensija.

Työstämisen helppoudesta innostuneena se kuuluista mopo lähti yksityiskohtien kanssa taas hieman käsistä.

Päätykoriste.

Minulla oli käytössäni kahta eriväristä ilmastointiteippiä ja alumiiniteippiä. Näitä yhdistelemällä miekka muotoutui hienosti käteen sopivaksi ja kauniiksi lyömä-aseeksi, josta kuka tahansa samurai voisi olla ylpeä.

Valmis miekka.

No, ainakin se näyttää vähän miekalta. Bonuksena keneenkään ei sattunut, vaikka piñatan huiskaamisen yhteydessä muutaman kerran osuttiinkin rosvosektoriin (merirosvo tässä yhteydessä tietty hieman kiljaisi).