Mercedes A (w168) ilmamassamittarin korjaus

Taas tapahtuu.

Ostimme noin vuosi sitten käyttöauton myyjän saatesanoilla "kaikki tyyppiviat korjattu". Kuinka ollakaan, vuosipäivänsä kunniaksi A-Mersuun ilmestyi muutama tympeä oire:

• huono tyhjäkäynti kylmänä
• järkyttävä nykiminen moottorin kuormitusta muutettaessa (kiihdytys, ylämäki)
• ei vastaa kaasuun, ts. ei ota kierroksia edes vaihde vapaalla vaan röpöttää
• tasaisella pintakaasulla kulkee siististi, kunhan saa vauhtiin
• ottaa kierroksia ja käynnistyy vain kaasua nopeasti pumppaamalla

Omatoimihuoltamon tekemien sytytystulppien (26e), puolapaketin (99e), akun (115e), ilmansuodattimen (12,9e) ja polttonestesuodattimen (35,9e) vaihdon sekä kaasuläppäkotelon ja ilmamassamittarin anturin puhdistuksen (spray 11,9e) jälkeen konstit vianetsintään olivat jo hieman vähissä. Mahdollisia epäilyttäviä vikakohteita olivat enää joko polttonestepumppu (317e tai 474e) tai ilmamassamittari (1890e). 

Näiden vikojen mittaamalla todistaminen on kuitenkin vaikeaa ilman työkaluja tai erikoistyökaluja (huom: jos omistat OBD-vikakoodilukijan tai harkitset sellaisen hankkimista, älä koskaan osta vm. 2002 vanhempaa autoa).

Hall-antureista

2kpl TLE4905L hall-anturia.

Sähkövaihdeprojekti on jo melko pitkällä. Koska käyttämäni osat eivät välttämättä ole aina niitä kaikkein kestävintä laatua (~50e kokonaisbudjetti), systeemin olisi hyvä tunnistaa edes joitakin käyttäjän virheitä, selvitä niistä ja estää osien ennenaikainen rikkoutuminen. Eräs tällainen tunnistin / anturisysteemi on pyörintätunnistin, jonka palauttamien arvojen perusteella päätellään pyöriikö ketju ja voidaanko vaihteita siten vaihtaa. Tällaisen tunnistuksen saisi aikaiseksi jo yhdelläkin tunnistimella, mutta toisaalta, määrä korvaa laadun...

Koko juttu kertoo, kuinka kahteen Hall-anturiin ja muutamaan magneettiin perustuva pyörimisen/pyörintäsuunnan tunnistin rakennetaan ja kuinka sellaista ei kannata kiinnittää.

Virta päälle, virta pois

Servon virtakytkin -testikytkentä.

Vielä viikko sitten minulla ei ollut ajatustakaan, millaiseen jäniksenkoloon tuli taasen hypättyä näiden elektroniikkavekottimien kanssa. Sähkövaihtajaprojekti etenee, jos toisinaan oppimiskäyrä onkin melko jyrkkä. Aikani pohdittuani sain servon virtakytkimen toimimaan (heti toisella yrittämällä) ja samalla tuli ehkä opittua jotakin uutta. On se jotenkin hirmu jännää, kun koodilla voi manipuloida reaalimaailmaa. Laittaa vaan väliin kaikenlaisia fettejä, vastuksia ja yhden schottky-diodin.

Yhdestä on moneksi - analogitekniikkaa

R-2R vastusverkko-painike-juttu.

Mikrokontrollereissa on pinnejä, joihin saa kiinni kaikenlaista. Jotkut pinneistä ovat digitaalisia (0 tai 1) ja jotkut pinneistä ovat analogisia (0 ... 1). Jos projektin tavoitteena on tunnistaa painikkeen painalluksia ja mikäli digitaalisia pinnejä ei ole enää vapaana painikkeiden kytkemiseen, vastusverkolla (tai -tikapuilla) voidaan kytkeä monta painiketta analogiseen pinniin.

Tarve tällaiselle temppuilulle ilmeni, koska projektissa käyttämäni Adafruitin Trinket perustuu ATtiny85 -mikrokontrolleriin ja siinä on vain 5 kappaletta käytettävissä olevia GPIO (General Purpose Input and Output) pinnejä.

Projekti-idea: olohuonevalot

Ketjutettava ja mikrokontolleri-ohjattava RGB-seinävalomoduuli.

Taas olisi protoiluvaihe täysillä menossa. Datalehden mukaan Adafruitin Neopixel -tuotenimellä myymät RGB-ledit (ws2812) tuottavat täysillä palaessaan noin 2100mcd valoa 120° kulmassa. (ks. myös testi, jossa 8x8 matriisi tuotti 335.1 Lux => 335,1 / 8 / 8 = 5,25 Lux per led, mittausetäisyyttä ei mainittu) Ajattelin kokeilla, josko linssin lisäämällä valoa saisi suunnattua ja siten valaisemaan kapeampaa aluetta, mutta kirkkaammin (ks. teoriaa aiheesta). Sattumalta Salolainen Ledil tekee juuri sopivia teholedeille tarkoitettuja linssejä.

Tässä vaiheessa idea on lähinnä ajatuksen ja hienon suunnitelman asteella, mutta tarkoituksena olisi tehdä 6 kpl ketjutettavaa valomoduulia, jotka sitten laitettaisiin heijastamaan hienoja kuvioita olohuoneen seinälle. Koko systeemiä ohjattaisiin Adafruitin Trinketistä, IR-vastaanottimesta ja valomoduulista koostuvalla ohjausyksiköllä.

Piirilevyn ja linssin mitat: (L)12,5mm x (P)38,1mm x (H)12mm.
Kotelo: esim. SuperTronic PP40 (pdf, Triopak tuotesivu)
Linssi: Ledil Lisa XP - SS (pdf, Ledil tuotesivu, Farnell tuotesivu)
Linssi: Ledil Lisa O1 Smooth Spot (pdf, RS Components tuotesivu) edit 27.1: tilasinkin tällaiset, sillä mielestäni Osram Platinum Dragon -ledin mitat vastaavat paremmin Neopixel -ledin mittoja.

Kuten protoiluun kuuluu, vielä pitäisi selvittää muutamia avoimia kysymyksiä:

• mikä on maksimietäisyys valomoduulien välillä ennen kuin led ei saa datasignaalista selvää ja onko ajattelemani 80cm välimatka liikaa
• mistä linssejä saa ostaa ilman, että postikulut tuplaavat hinnan edit 27.1: Tilasin nämä Triopakin kautta RS Componentsilta.
• riittääkö ledin valoteho heijastamaan valokuvion seinälle muulloinkin kuin säkkipimeässä
• virtalähde?

Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan. Niin tälläkin kertaa.