Takapihan taikamaailma

Oli siunattu olo.

Me asumme nykyään luonnon lähellä. Ihan sillä tavalla lähellä, että takapihalta lähtee reitti metsään. Tuon pienen metsäpolun toisessa päässä odottaa varsinais-suomalainen keidassuo, jonka reunoilla kulkee Kuhankuonon retkeilyreitistöön kuuluvia polkuja.

Eilen minulla oli muutama tunti aikaa käydä tutkimassa lähimaastoa ja mainittua retkeilyreittiä. Reppu selkään, pyörä alle ja suunta kohti seikkailua.

Ohhoh ja wau.

Koivukuja + pitkospuut.

Olen käynyt aiemminkin suon reunalla (ja suonsilmäkkeessä), mutta nyt tein hieman pidemmän ja ennalta suunnitellun lenkin. Pitkospuita pitkin pyöräily koivukujan läpi metsän korvia sivelevässä äänimaisemassa, matkaseurana kamera, kaunis ilma ja pienet eväät - onnellisuus on toisinaan hyvin pienistä asioista kiinni.

Pitkänkuononnokka.

Yksi reittini tavoitteista oli käydä tutustumassa paikkaan nimeltä Pitkänkuononnokka ja katsoa, josko siitä pääsisi kuivin jaloin yli. Paikka on suon kapein kohta ja kartan mukaan retkeilyreitti ylittää tuosta kohdasta suon, joten toiveet olivat korkealla.

Ensisilmäyksellä pitkospuiden väli näytti pyöräkelpoiselta ja kokeilu ei muuttanut arviota. Pientä tasapainoilua noin 30cm leveällä reitillä pysyminen toki vaatii, mutta tällä kertaa suoniityn ylitys keskeytyi ainoastaan valokuvaamisen ja maiseman ihastelun vuoksi.

Tauko paikalla

Levähdyspaikka.

Rehtsuo on sillä tavalla jännä paikka, ettei suon ja ympäröivän kalliomaiseman välillä ole kovinkaan suurta välimatkaa - käytännössä kallio nousee suoraan suosta. Pitkospuiden jälkeen sain ajaa pienen trial-pätkän levähdyspaikalle, jossa söin ensimmäiset eväät, huidoin hyttysiä ja ihastelin jälleen kerran suolle avautuvaa maisemaa.

Takapihan taikapolku.

Levähdyspaikalta matka jatkui metsän läpi siivilöityvää valoa seuraten ilman pysähdyksiä melko pitkään. Loivaa laskua, ei kivikkoa tai pahoja juurakoita, mutkainen metsäpolku. Muutamia satunnaisia valokuvia maltoin sentään pysähtyä ottamaan.

Paikoitellen pehmeää.

Nautiskelun jälkeen luonto järjesti myös pari omasta suunnitelmastani poikennutta pysähdystä. Joissakin kohdin polku vain oli melko kostea sujuvaa ja rullaavaa etenemistä ajatellen. Ylläolevan kaltaista sieltä täältä upottavaa polkua riitti noin puoli kilometriä, mutta onneksi suurimman osan vetelästä pääsi kiertämään ajamalla aivan polun reunalla. Toisinaan tämä ei tietenkään onnistunut ja "mies yli laidan" -huuto kävi pari kertaa tosi lähellä.

Ympäri käydään, yhteen tullaan. Taukopaikat kartalla.

Tunkkaussession ja pahimman vellin jälkeen pääsin syömään loput evääni vastaan tulleen lintutornin huipulla. Lintutornin jälkeen matka jatkui kangasmetsässä, joka vaihtui yllättäen lähes läpipääsemättömään ryteikköön. Metsässä ajattelin jo harhautuneeni reitiltä, mutta näin jälkikäteen minua epäilyttää, että reitti on merkitty kartalle väärin. Oma GPS-jälkeni kulki tasan varmasti merkityn reitin päällä ja erämies ei eksy.

Punainen tori 10,4km?

Toisaalta, tämä kyltti ei onnistunut poistamaan eksymisepäilyä. Punainen tori on muistaakseni Moskovassa?