Helmikuu 2016

Loma-aamu kotona.

Helmikuu oli täällä blogissa melko hiljainen, mikä kertoo omaa tarinaansa siviilielämän kiireistä. Tilanteen paikkaamiseksi täytin tämän postauksen kuvavetoisesti satunnaisilla hetkillä helmikuusta.

Jokaisesta ruudusta saisi varmasti oman tarinansa aikaiseksi, mikäli niiden kirjoittamiseen vain liikenisi aikaa. Vähän dokumentoitu olkoon tässä yhteydessä parempi kuin ei ollenkaan dokumentoitu.

Liikennevälineet

Pakollinen pyöräkuva. Lumessakin voi polkea.

Mercedes Benz A. Just se apupyörämersu.

Latvalan jalat ja... öö, Latvalan kädet?

Kulkuneuvojen suhteen helmikuu oli tavanomaista tapahtumarikkaampi kuukausi. Pyörä kulki työmatkoja lähes normaaliin talvikauden tapaan, noin 175km. Loppukuusta hankimme viimein kakkosauton ja Mersuvitsejä otetaan jatkossa vastaan (tai Lewishamilton-AMG-varikkolippis-tiimitakki -tykötarpeistoa).

Aiempi dinomehulla liikkuva kulkuneuvomme muuttui hetkellisesti pulkaksi helmikuun pahimpien sohjokelien aikaan. Tapahtumasarja sai alkunsa alle mopoautovauhdeista, ulosajoa ajatellen lähes mahdottomassa paikassa, vaan mikään ei ole näemmä mahdotonta. Ei henkilö/materiavahinkoja, vain niitä henkisiä. Snif.

Muuta tapahtunutta

Fork rokkaa firmagaalassa.

Pääsimme vaimon kanssa juhlistamaan edellistä kohtuuhyvin mennyttä työvuottani firman järjestämässä gaalatilaisuudessa. Pukujuhla, hotellimajoitus, hyvä ruoka, puheet, palkitsemiset, mahtava bändi, jatkot, you name it - kivaa oli.

Seppä. Puu Seppä.

Jossakin vaiheessa kuuta kotoa kaikuneet hurjat tornihuhut suurien rahasummien käyttämisestä yksinkertaiseen "tuollaisenhan nyt tekee" -tyyppiseen hyllyyn voimistuivat uhkaavasti. Vaan sellaisen kun tekee itse, niin saa juuri sellaisen kuin sattuu tulemaan.

Maalaisromanttisen valkoiseksi maalatusta valmiista hyllystä en ottanut vielä kuvaa, sori otin tällaisen kuvan:

Pohjamaali + 2 kerrosta Tikkurilan Helmiä.

Selle Italia Turbo Celeste vm. 1986. NOS NIB.

Tässä blogissa pyöräjuttuja ei näemmä pääse pakoon. Lyhyesti kuvailtuna: olin etsinyt celesten väristä turbosatulaa vintagekilpuriini jo puolisentoista vuotta ja kun sellainen sattui kohdalle, ostin ihanuuden parempaan talteen per heti.

Iso käsi isovanhemmille.

Lasten mummo ja vaari kävivät jälleen kylässä ystävänpäivän paikkeilla. Askartelivatkin vielä kaikenlaista hienoa!

Sellaista ja vähän päälle helmikuussa.