Paras satulalaukku ikinä, osa 2

Peugeot P-mysteeri-M ja satulalaukun ykkösversio.

Viime lokakuussa kirjoitin satulalaukun hankkimisen vaikeuksista ja siitä, kuinka itse tekemällä saa juuri sellaisen kuin sattuu tulemaan. Tässä kävi kuten aina - vaikka satulalaukusta tuli jo ensiraapaisulla ihan hyvä, niin nälkä kasvoi syödessä.

Parinkymmenen testipäivän ja muutaman ajatuskierroksen jälkeen otin asian uudelleen työn alle. Kirjoitushetkellä laukun kakkosversio on jo koeajossa, mutta valmiin ja pyörässä kiinni olevan parannellun parhaan laukun kuvia täytyy vielä hieman odotella. niitä en ole vielä ottanut. Tässä postauksessa kerrotaan suuntaviivat siitä, kuinka laukku synnytetään.

Kuinka satulalaukku suunnitellaan?

3D-malli / Blender

Tietokoneihminen tekee asiat tietokoneella. Laukkuprosessi alkoi ulkomittojen määrittelyllä ja venyttämällä Blenderin vakio-kuutiomallia hieman enemmän satulalaukun malliseksi. Karu pintamalli riittää kaavan tekoon vallan mainiosti. Tiedän 3D-mallien teksturoinnista sen verran, että mallinnusohjelmista löytyy työkaluja mallin 2D-muotoon saattamiseksi. Näitä vaihtoehtoja tutkiessani löysin Pepakura Designer -nimisen ohjelman.

Pepakura Designer

Paras tapa kuvailla Pepakura Designerin johtoajatusta voisi olla "3D-printtausta paperille". Ohjelmaan ladataan 3D-malli ja valitaan mallista ne reunat, joista malli halutaan leikata auki. Parin hienosäädön jälkeen lopputuloksena on halutun kokoinen paperiarkki, jolle on tulostettuna ohjelmaan tuotu 3D-malli tasokuvana. Paperiarkissa on merkittynä kohdat, jotka kuuluvat yhteen ja taitosviivat, joista paperia tulee taitella.

Satulalaukun harjoituskappale.

Paperiarkin perusteella näppärä askartelija tekee paperisen 3D-mallin (tai useammankin) leikkaa-liimaa-menetelmällä melko nopeasti. Mikäli kaavan siirtää kankaalle, liiman ja teipin sijasta palojen yhteen liittämisen voi tehdä ompelukoneella.

Satulalaukun kaava.

Niinpä niin, parin harjoituskappaleen jälkeen siirsin sopivaksi hiotun paperikaavan kankaalle.

Takaisin kolmanteen ulottuvuuteen

Laukku ja sen kiinnityskohdat.

Jotta laukku olisi muutakin kuin pala litteää kangasta, se täytyy ommella yhteen. Leikkasin kaavat kahteen kertaan, jotta saisin aikaiseksi vuoratun laukun. Ulkokangas on vettä hylkivää 600D-corduraa ja sisäpinta aivan tavallista umpimustaa puuvilla-lakanakangasta. Sisäkangas tekee laukusta hieman viimeistellymmän näköisen ja suojelee corduran vettä hylkivää pinnoitetta teräviltä työkaluilta.

Sisältä.

Käytännöllisyyden kannalta sisäkankaan kannattaisi olla hieman vaaleampaa kangasta, mutta ostamaani mustaa lakanakangasta oli vielä melko reipas pala jäljellä, joten laitoin taas sitä. Lakanakangasta kulutuskestävämpiä vaihtoehtoja löytyisi myös varmasti, kunhan malttaisi edes hetken speksata (tai kysyä kangaskaupasta).

Puolivalmis laukku ulkopuolelta.

Tämän laukun saumat ompelin sisäpuolelle, jotta yleisilme olisi edellistä laukkua siistimpi. Ompelutaidot on mitä on, joten piilotin sisäsauman vielä kanttinauhalla. Sisäänpäin käännetty rakenne mahdollisti myös verkkokankaasta tehdyt ylimääräiset ulkotaskut, joihin mahtuu 750ml juomapullo per puoli. Verkkotaskut saa kiristettyä kuminauhalla, jotta mainittu pullo tai muu taskuihin sullottu tavara myös pysyy taskussa.

Kanttinauhoja vajaa laukku.

Valmiin ja ajokuntoisen laukun kuvat jäävät vielä odottamaan parempaa kuvaussäätä ja samaan aikaan sattuvaa vapaa-aikaa.