Kerttu

Kerttu. 3/2015 - 1/2016

Tässä on kissamme Kerttu. Luonteeltaan leikkisä, seurankipeä, aina nälkäinen ja kaikin puolin hieman pöhkö, kuten kunnon kissan kuuluukin olla.

Tänään lounastunnilla sain surullisen ja itkuisen puhelun kotoa. Joku nutipää autoilija oli tappanut Kertun. Käytän ilmaisua nutipää, sillä kukaan ei ole ilmoittanut tapahtuneesta.

Kun kaksi ja puoli kiloa painava asia osuu autoon vauhdissa, luulisi huomaavan.

Valkoinen maa ja tumma kissa, luulisi näkyvän.


Kotimme portin kohdalla, luulisi tajuavan.

Itkettää.

Korisjäbä donkkaa, pyöräilijä bonkkaa

Aamu - elämä hymyilee.

Yleensä työmatkani kestävät noin 45-55 minuuttia, mikäli kuljen pyörällä. Eilen sain tuon saman matkan kestämään noin puolitoista tuntia ja kyseistä venytystä voisi kuvailla "surkeimmaksi pyörän päällä viettämäkseni 20 kilometriksi".

Ei siksi, että ulkona oli -16c pakkasta ja varpaani olivat puolimatkan jälkeen umpijäässä. Ei siksi, että kaaduin lumisessa alamäessä etupyörän luistaessa alta. Matkani ei ollut tuskainen edes siksi, että ajovalon akku hyytyi kylmyyteen ja osa matkasta taittui säkkipimeydessä.

No miksi sitten, joku saattaa kysyä?

Paras satulalaukku ikinä, osa 2

Peugeot P-mysteeri-M ja satulalaukun ykkösversio.

Viime lokakuussa kirjoitin satulalaukun hankkimisen vaikeuksista ja siitä, kuinka itse tekemällä saa juuri sellaisen kuin sattuu tulemaan. Tässä kävi kuten aina - vaikka satulalaukusta tuli jo ensiraapaisulla ihan hyvä, niin nälkä kasvoi syödessä.

Parinkymmenen testipäivän ja muutaman ajatuskierroksen jälkeen otin asian uudelleen työn alle. Kirjoitushetkellä laukun kakkosversio on jo koeajossa, mutta valmiin ja pyörässä kiinni olevan parannellun parhaan laukun kuvia täytyy vielä hieman odotella. niitä en ole vielä ottanut. Tässä postauksessa kerrotaan suuntaviivat siitä, kuinka laukku synnytetään.