|
Kiinamyllynkatu, 27.6.2013 klo 16:50 |
Elämässä on toisinaan niitä hetkiä, jolloin kaikki hidastuu ja on aikaa ajatella, vaikkei oikeasti näin ehkä olisikaan. Oheiseen dramatisointiin olen kuvannut tämänpäiväisen
bullet time -tilanteeni Kiinamyllynkadulla, jossa
sinisen nuolen suuntaan edennyt pyöräilijä ei seurannut liikennettä tai edes vilkaissut tulosuuntaani. Minua vastaantulleiden tienkäyttäjien (pyörätuoli, kävelijä ja pyöräilijä)
punaisella nuolella piirtämäni reitit kyseinen pyöräilijä huomioi siten, että hän
kiihdytti vauhtiaan ehtiäkseen pyörätuolia talojen puolelta ohittaneen toisen pyöräilijän alta pois.
Kyseisessä tilanteessa oma vauhtini oli 19km/h (gps:n mukaan), joten tiukat mutkittelut tai kaikenlaiset naamalla jarruttamiset olivat nopeasti pois suljettuja vaihtoehtoja. Pikaratkaisuna päätin leikkiä
8-bittistä putkimiestä ja hypätä hetkeksi ajoradan puolelle. Oma reittini on merkitty kuvaan
keltaisella.
Tarinan opetus lienee kaupunkivauhtini vähentämisen (ja tarkempana olemisen) lisäksi se, että rullaluistimilla rampissa viettämäni teinivuodet eivät menneet aivan täysin hukkaan. Totta puhuen, jälkikäteen minulta pääsi pieni helpotuksen huokaisu ja iso kiitos Jeesuksen suuntaan. Takaisin pyörätielle palattuani kuvassa Google Mapsin (A) -nastamerkin kohdalla minua vastaan ajoi auto, jota en ollut väistöpäätöstä tehdessäni edes huomannut! Matkaa reitillepaluukohdasta auton keulaan oli vielä noin 20 metriä, mutta ajatus konepellille mäjähtämisestä ei tuntunut edes jälkikäteen mukavalta.
Eikä siinä vielä kaikki...