Arki, päivää

Tipu Topakka istahtaa maahan (ja alkaa itkeä) (c) Richard Scarry

Toisinaan, kun lapset on saatu nukkumaan ja talo hiljenee, jäljelle jää jotenkin tyhjä olo. Ei välttämättä mitenkään huonolla tavalla tyhjä, mutta toisinaan, talon asukkaan pään sisäinen tunnelma vastaa tyhjäksi pumpattua kaivoa. Kumisee. Noin niin kuin olisi hieman kaikkensa antanut.

1-2-3-go. Iltaan saakka.

Päivän mittaan on kuitenkin tullut tehtyä kaikenlaista. On herätty, syöty aamupalaa, pakattu reppu, syötetty aamupalaa, vaihdettu neljät vaatteet, pesty neljät hampaat ja perusteltu, miksei tänäänkään voi tulla mukaan töihin tai isi jäädä kotiin. Noin niin kuin lämmittelyksi, ennen kotiovesta ulos astumista.

Onneksi on kivat kelit ajella.

Sitten on ajettu pienessä flunssassa pyörää töihin, vastattu loputtomiin sähköposteihin, on onnistuttu, epäonnistuttu ja taas onnistuttu ratkomaan mieltä hämmentäviä ja venyttäviä mysteereitä. On juotu kahvia ja kirjoitettu muistioita, samalla kun kotona on laitettu ruokaa ja vaihdettu vaippaa tai toimittu erotuomarina. Noin niin kuin ennen lounasaikaa, siis.

Yhä ylös yrittää...

Lounaan jälkeen on jatkettu samaa oravanpyörää, kunnes on taas päästy kotiin ja toivotettu puolisolle mukavaa iltatyövuoroa. Sitten on leikitty lasten kanssa ja saatu melkein yksi tuolilta putoava lapsi kiinni. On lohdutettu ja kerrottu, ettei ole mitään hätää ja samalla keksitty isommille sisaruksille sellaisia leikkejä, joissa ei tulisi kiistaa. On tarjoiltu asennemuutosta ja palautehampurilaista ja tehty iltapalaa. Siinä samalla on kannettu sylissä pari tuntia sitä tuolilta pudonnutta lasta ja koetettu saada lastenhuoneen lattialle muodostunut miinakenttä "omatoimisesti" raivattua. Noin niin kuin ennen iltarutiineita.

Hampaita, käsiä ja kasvoja on päivän mittaan tullut pestyä ja iltapalan jälkeen taas. Yövaatteiden vaihtoruletista (jokailtainen uhkapeli) selvittiin onneksi ilman vääriä vaatteita. Kun yksi lapsi on saatu nukkumaan ja kuume mitattua, kaksi kolmasosaa on tietty vielä hereillä. On harjattu hiuksia, luettu kirjoja ja laulettu lauluja. Peitelty, suukotettu ja sanottu kauniita asioita. Yövalo jätettiin tänäkin yönä palamaan ja rukoilla muistettiin. Noin niin kuin ennen päivän ensimmäistä vapaata hengähdyshetkeä.

Pysähdytäänpä hetkeksi

Tässä kohdassa Tipu Topakan tekee usein todellakin mieli istahtaa alas. Itkuksi en sentään ole vielä laittanut. Noin niin kuin ihan siitä syystä, että onhan se vaan eri hienoa olla isä.

Se pienin ja suurin, tai ihan miten vaan.