Visiot vastaan realismi

Kuva: CNN 2011, http://thecnnfreedomproject.blogs.cnn.com

Arkipäivään kuuluu kaikenlaisia sattumuksia. Aamulla autoa tankatessani viereisellä mittarilla oli ilmeisesti kimppakyytiä käyttävä työporukka, jossa onniteltiin uutta tulevaa äitiä: mammasta puhuivat, eikä tämä mamma ollut paljoa kolmeakymmentä vanhempi. Ensimmäistä lastaan kaiketi saamassa ja tohina oli sen mukainen.

Jäin miettimään kuinka tuossa porukassa - samoin kuin varmasti lähes kaikkialla ympärilläni - haaveita, ajatuksia ja kokemuksia muotoillaan visioiksi tulevasta. Tietyntyyppiset, sellaiset tavalliset tulevaisuudenkuvat toteutuvat toki varmemmin kuin ne suuret unelmat, mutta pelkkä haaveilu ei koskaan riitä tekemään unelmista totta. Onnistuakseen visionäärin täytyy olla myös tietyllä tapaa realisti ja löytää ihanteellisesta tulevaisuudenkuvastaan ne aukot, joita reaalimaailman vaatimukset siihen jättävät. Vasta ongelmien tunnistaminen antaa mahdollisuudet korjata ne. Onnistunut ponnistaminen tapahtuu aina siten, että jalat koskevat maata.

Aamun viisi virhettä

Aamujumppa.

Veikkauksen tulisi mielestäni perustaa tulosveto uutisotsikoista: monessako julkaisussa tänään ja huomenna lukee että "Talvi yllätti autoilijat". No jaa, itsellä aamuinen autoilu alkoi kuva-arvoituksella: etsi viisi virhettä. Neljä virhettä paljastuu oheisesta kuvasta, eli kesärenkaat olivat vaihtamatta. Viides virhe oli se illalla kytkemättä jäänyt lämmitysjohto.

Ajoneuvoni takarenkaissa tapahtuu joka kesä kemiallinen reaktio. Kun kesärenkaiden vanteet ovat alumiinia ja auton jarrurummut rautaa, tapahtuu hapettumista. Suomeksi sanottuna renkaat eivät irtoa autosta, vaikka pultit ottaisi irti. Renkaiden irrotus onkin tässä pirssissä tekniikkalaji. Tänä aamuna tuo valkoinen juttu tuossa auton alla aiheutti kuitenkin sen, että tarvittavan voimakas renkaaseen kohdistunut irrotusliike (=potku) siirsi autoa noin 5-10 senttimetriä sivusuunnassa. Kesärenkaissa ei ole pitoa talvikelillä, tuli selväksi.

"Kyä viksup päriää", tuumin ja eivät jääneet renkaat tänäkään talvena vaihtamatta. Pienellä riskillä ajoin auton noin kilometrin päässä olevalle tee-se-itse -hallille ja vaihdoin talvirenkaat sitten siellä, kuivassa hallissa kunnon tunkin kanssa. Rengaspaineetkin tuli tarkistettua samalla. Joku muukin oli jättänyt renkaanvaihdon melkoisen viime tippaan: aamuruuhkassa oli helppo laskea työmatkan varrella sijaitsevan rengasliikkeen pihasta noin kolmekymmentä autoa.

Kirjoja ja miehiä

Kirja, hyvä asento mukavassa tuolissa ja hetki aikaa, jolloin on mahdollista vaihtaa ulkoinen maailma kirjan sivuilta löytyvään vaihtoehtoiseen todellisuuteen. Lukeminen on yksi lempiharrastuksistani.

Minä luen mielelläni kaikenlaista, mutta eniten pidän opaskirjoista, tietokirjoista ja ylipäätään jollakin tavalla ajattelemaan haastavista kirjoista. Elämäkerrat ovat myös lähes poikkeuksetta mielenkiintoisia, mutta mieluiten tutustun ihmisiin ihan oikean elämän kautta, henkilöiden itsensä kertomina tarinoina.

Kirjat avaavat ovia muiden ihmisten ajatuksiin. Ne ovat aina muotoiltuja, muokattuja, kärjistettyjä, siloteltuja tai muulla tavalla hiottuja ajatuksia, mutta ajatuksia yhtä kaikki. Tästä syystä kirjojen lukeminen on yhtä aikaa sekä hyödyllistä että vaarallista, sillä silloin tällöin joku ajatus karkaa kirjan lehdiltä ja alkaa muuttamaan ympäristöään - aloittaen lukijasta. Kaikkien kirjojen kanssa tätä ei tietenkään tapahdu ja kuten sanottua, joidenkin kirjojen kohdalla sellainen ei olisi edes kovin suotavaa. Valitsemalla hyviä kirjoja on kuitenkin mahdollista huomata, että jotkin ajatukset ovat vain kerrassaan niin hyviä, että niitä on mahdotonta sivuuttaa. Olet sitä mitä syöt, sanotaan.