Uusvanhat levyjarrukiekot

Kuvasta voisi päätellä testilenkin menneen puihin, mutta ei.

Leikkaa-liimaa-Peugeot on ollut hyvä ajopeli hieman huonommille hiekkateille, yleiseen tyhmäpyöräilyyn ja löytöretkille lähimetsään. Jossakin vaiheessa kesän loppua mieleeni pääsi muodostumaan ajatus, jonka mukaan tässä kokeellisen kokeilun polkupyörässä pitäisi olla mustien bulkkivanteiden/kiekkojen sijasta komeasti krominkiiltoinen kiekkosetti. 

Monta muutakin juttua on kuluneen vuoden aikana tullut tehtyä, mutta ne ovat jääneet dokumentoimatta. Tästä syystä virallinen Vuoden 2021 Asia Numero 7 on Uusvanhat levyjarrukiekot.

• Asia #1 - yksivaihteinen Peugeot
• Asia #2 - pehmopupujen koronamaskit
• Asia #3 - custom-tarakka 
• Asia #4 - gps-lämpökartta
• Asia #5 - takavalon kiinnike
• Asia #6 - satulalaukku vol. 3

Idea

Autotallin nurkkiin on kertynyt erinäisten Peugeot-merkkisten polkupyörien mukana tulleita Rigida Chrolux -kehillä varustettuja kiekkosettejä. Rigida Chrolux on 20mm sisäleveä, yksiseinämäinen, vannejarruille tarkoitettu kromipintainen teräsvanne - hienon näköinen ja ajattoman klassinen tuote, mutta toisaalta sellainen, josta teknologia on ajanut auttamatta ohi. Sen lisäksi, että nykyiset ontelorakenteiset alumiinivanteet ovat paitsi vahvempia ja kevyempiä kuin yksiseinäiset kromipintaiset teräsvanteet, ne toimivat vannejarrujen kanssa myös sateella.

Hyvin suunniteltu on puoliksi valmis.

Siinäpä se tärkein inspiraatio sitten tulikin: 1+1. Majakka ja perävaunu. Nenä ja pää. Vannejarrukelvottomat vanteet nurkassa ja levyjarrulle muokattu pyörä toisessa, miksipä ei. 

Johtoajatuksena on yhdistää uutta ja vanhaa, eli rakentaa vanhoista kromivanteista ja uusista levyjarrunavoista neoklassinen kiekkosetti. Kirkkaat pinnat, kirkkaat navat, krominkiiltoiset vanteet - tästä ei voi tulla muuta kuin hyvä.

Valmistelut

Ajatus oli valmis, joten ensimmäisenä piti tarkistaa internetistä, olisiko joku saanut saman ajatuksen jo ennen minua. Tällaista projektia ei löytynyt, mikä tavallaan ilahdutti, mutta herätti samalla lisää kysymyksiä (Mitä muut tietävät? Miksi tämä ei olisi hyvä ajatus?). Tästä piti ottaa selvää.

Kaikki omistamani 650b-kokoiset Rigida Chrolux -vanteet ovat 36-reikäisiä (erd 576) ja tallin osalaatikoita kaivellessa löysin yhden kirkkaan 36-reikäisen levyjarrunavan. Mittailin navan, syötin tiedot DT-Swissin pinnalaskuriin ja testasin konseptin tallin kätköistä löytyneillä purkupinnoilla.

Prototyyppi.

Hyvältä näytti, joten kävin hakemassa Ajopyörästä 36kpl uutta sopivan pitkää pinnaa (=275mm) messinkinippeleillä. Uusilla osilla on mukavampi kasata ja ne kiiltävätkin vielä, toisin kuin hapettuneet ja mutkalle vääntyneet yli 40 vuotta vanhat purkuosat.

Vintage hookless?

Rigida-kehiä tarkemmin tutkiessani huomasin erään mielenkiintoisen seikan: toisin kuin melkein kaikissa nykykehissä, Rigida Chroluxin sisäprofiilissa ei ole koukkuja joihin ulkorenkaan reunalanka lukittuisi. Alkuun tämä huolestutti. Räjähtäisivätkö renkaat irti vanteelta? 

Hakukoneita laulattaessani huoli hieman hälveni, sillä opin, että osaa uudemmista maastokäyttöön tarkoitetuista kehistä markkinoidaan termillä "hookless". Uusien vanteiden läpileikkausprofiili poikkeaa hieman näistä puoli vuosisataa vanhoista ideoista (tubeless-yhteensopivuuden vuoksi), mutta pääpiirteittäin kyse on samasta asiasta, eli kehän sivuprofiili on molemmissa tapauksissa suora. Kaikki vanha on taas uutta.

Osa rengasvalmistajista kieltää ehdottomasti hookless-vanteiden käytön, osalle valmistajista kehän sisäprofiilin muodolla ei ole väliä. Maantiepaineilla en epäile hetkeäkään, etteikö rengas pöllähtäisi irti vanteesta heti kättelyssä. Ajattelemani  rengaskoon kanssa maksimipaineet jäävät kuitenkin noin kolmen barin tietämille, mikä vastaa näillä vanteilla aiemmin olleiden renkaiden kanssa käytettyjä paineita ja sama "matalammilla paineilla hookless toimii vailla ongelmia" -konsensus tuntuisi internetistäkin löytyvän.

Rakentavaa toimintaa

Etukiekon tarpeet.

Ennen tätä kiekkosettiä olen kasannut yhteensä kolme etukiekkoa, kaikki Sheldon Brownin ohjeita noudattaen. Puuha ei ole kovin vaikeaa, mutta vaatii ainakin itseltäni vielä hieman ylimääräistä kärsivällisyyttä ja jatkuvaa ohjeen lukemista. 

Ensimmäinen pinnasetti paikoillaan.

36-reikäinen napa, kehä, pinnat ja kasausohjeet menosuuntaan oikealta puolelta katsottuna. Näiden kehien pinnanreiät on porattu vasemman- ja oikeanpuoleisille pinnoille eri tavalla ja siten, että ohjeissa mainittu ensimmäinen "avainpinna" tulee toiseen reikään venttiilin reiästä myötäpäivään lukien.

U-Link, luotettavaa kiinalaista merkkiä?

Ensimmäisten pinnojen jälkeen oli hyvä tarkistaa, että navan logo näkyy venttiilin reiästä ja näkyihän se.

Etuvanne rihdattuna, täyttöpuuhissa.

Kun kaikki pinnat olivat paikoillaan, ne piti vielä kiristää ja samalla katsoa, että vanne pyörii suorassa sekä pysty- että sivusuuntaan. Varsinaista rihtauspukkia minulla ei ole, mutta ylimääräinen etuhaarukka (tai takavanteen kanssa käyttämäni kahdesta laudanpätkästä kasattu teline) parin nippusiteen kanssa toimii puuhassa ihan yhtä lailla hyvin.

26" takakiekko + 650b etukiekko.

Purkupuuhissa.

Toinenkin kasa kasausvalmiina.

Takakiekon kasasin noin viikkoa myöhemmin, kun löysin tori.fi -ilmoituksen kautta kirkkaan, 36-reikäisellä takanavalla varustellun kiekon huikeaan 15€ hintaan. Talli-ilta kului mukavasti: kahden kiekon purku, pinnalaskuri, pinnakauppa ja omstart.

Tubeless

20" Schwalbe 6A halkaistuna 27,5" vanteella.

Joskus 1970-luvulla tubeless-vanteita ei ollut vielä edes autoissa, mutta samoihin aikoihin valmistetun ei-tubeless -vanteen saa tubeless-yhteensopivaksi käyttämällä puolikasta sisäkumia.

Sopivasti on just hyvä määrä.

Melkein promokuva, rengas tiivistyi superhelposti.

Venttiilihatun ongelma. Kuvassa myös tiivisteenä toimiva sisuskumin puolikas.

Eturenkaan asennus meni paremmin kuin strömsössä ja tubeless-yhteensopiva WTB Sendero tiivistyi jopa ilman litkua. Ainoa kauneusvirhe tuli venttiilin kierteistä, jotka loppuivat ohuen vanteen vuoksi kesken. Tästä johtuen schrader-venttiilä varten poratun reiän supistava mutteri ei kiertynyt aivan vanteeseen saakka, jolloin venttiili on alttiimpi osumista johtuville iskuille.

Takarengas-kokonaisuus ja uusi takapakka.

Takarenkaaksi ajattelin alkuun samanlaista Senderoa kuin edessä, mutta ne olivat lähikaupasta loppu ja jouduin varasuunnitelmana laittamaan taakse tallin nurkasta löytyneen vaijerikylkisen, ties mistä peräisin olevan ei-tubeless-yhteensopivan kumin. Hieman arvattavalla tavalla tätä rengasta en saanut tiivistymään vanteelle edes kompressorin kanssa, mutta onneksi ehjät sisäkumit ovat keksitty.

Koeajolla

Kulkee kun polkee.

Lauantaina kiekkoset kasaan ja sunnuntaina ajelulle, pari tuntia sekalaista ja melko märkää tiepohjaa kului varsin mallikkaasti. Pyörän ja ajelun luonteen huomioiden teräsvanteiden olemassaoloa ei huomannut oikeastaan kuin ylämäkeen kiihdytettäessä. Painavampi kehä vastustaa pyörimisnopeuden muutosta enemmän kuin kevyt, mutta ei ainakaan toistaiseksi mitenkään häiritsevällä tavalla. Pehmeässä maastossa nopea kiihdyttely on joka tapauksessa ja kiekoista riippumatta hieman kuin purukumin tai puurolautasen päältä lähtisi - enimmäkseen tahmeaa.

Metsänhoitotie jossakin päin Varsinais-Suomea.

Neulaspolkua.

Kokeilin myös muutamassa tutussa paikassa kantata hieman tavallista enemmän/terävämmin/vauhdikkaammin, eikä kumpikaan rengas ainakaan vielä suistunut pois vanteeltaan.

Peugeot PX -50L.

Kiiltoa elämään, sano. Jopa siinä määrin, että seuraavaksi täytynee ihan puoliksi vakavasti harkita tuon sinisen Peugeotin rujoon kuntoon operoidun maalipinnan uusimista.