Toptube-laukku, ihan läpällä

Uusi toptube-laukku

Uuden toptube-laukun tekeminen alkoi maaliskuussa oikeastaan samoista askelmerkeistä, mihin Runkolaukku v4 helmikuussa päättyi. Aiempi vetoketjutoiminen toptube-laukkuni oli jäänyt puhelimen vaihdon myötä aavistuksen pieneksi, joten kaikki syyt kokeilla uutta ja tehdä muun laukkusarjan väreihin täsmäävä toptube-laukku olivat koossa.

Internet, ideoiden uima-allas

Revelate Designs Mag-Tank.

Apidura Racing Top Tube Pack

Inspiraatioksi katselin mm. Revelate Designsin ja Apiduran laukkuja, joiden avaaminen ja sulkeminen toimii kätevän näköisesti isoa läppää sivulle kääntämällä. Ainoat tällaisessa designissä arveluttavat asiat olivat oikeastaan se, kuinka suureksi tavaroille varattu aukko pitäisi mitoittaa ja kuinka hyvin omilla konsteilla toteutettu läppä lopulta pysyisi suljettu-asennossaan kiinni. Revelate ja Apidura käyttävät  läpän sulkemiseen magneettitoimisia sulkimia, minä aioin pitäytyä velcro-tarrassa.

Paperimalli 1:1 -koossa ennen kankaiden leikkaamista.

Tein illan tai muutaman verran taustatöitä mittailemalla polkupyörää, muutamaa laukkuun mahdutettavaa esimerkkitavaraa ja selailemalla internetistä löytyvien toptube-laukkujen keskimääräisiä mittoja. Pohdintojeni lopputuloksena laukun mitoiksi valikoituivat 23cm (pit) x 5cm (lev) x 9.5cm (kork). Kohdassa, jossa kansiläppä päättyy laukun satulan puoleisessa päädyssä, laukku on 6.5cm korkea. Näitä mittoja käyttämällä taiteilin vielä tulostinpaperista fyysisen mallineen, joka vahvisti ajatuksen olevan ainakin oikean suuntainen.

Kaikki tarvikkeet valmiiksi palasteltuina.

Kuten runkolaukussa, tämänkin laukun materiaalit koostuvat corduraa muistuttavasta kuomu/markiisikankaasta, ripstop/silnylon-tyyppisestä kevyemmästä kankaasta ja verkkokankaasta. Sisäosat vuorasin neonkeltaisella heijastinliivistä kierrätetyllä työvaatekankaalla ja laukun kylkien vahvikkeeksi laitoin ohutta A4-mapin kannesta leikkelemääni muovia. Laukun pohjan ja ohjainlaakerin puoleiset kyljet on vuorattu 3mm retkipatja-solumuovilla kolinoiden vähentämiseksi.

Mittaa kerran, leikkaa kahdesti

Saumavara pysyy melko tasaisena, kun käyttää apuvälinettä.

Saumavarojen piirtelyä helpottavan, jostakin ompelu-aiheisesta podcastista bongaamani uuden kikan laitoin heti hyötykäyttöön: ostoskärrypoletin keskireiän etäisyys reunasta on suunnilleen 1cm ja tätä tietoa hyödyntämällä piirtelin kaavani saumavarat kankaalle. Jännä homma, kuinka tasamittainen saumavara helpottaakaan varsinaista ompeluvaihetta! 

Kahden laukun tarvikkeet. Värillä on väliä!

Kankaita leikatessa en osannut oikein päättää, kuinka päin laukun värien pitäisi olla: tummempi kansi ja vaaleampi runko-osa vai vaaleampi kansi ja tummempi runko-osa. Helppona ratkaisuna ongelmaan leikkasin kankaat kahteen vastaväriseen laukkuun.

Ensimmäinen kasausvaihe: tarrojen ompelu.

Laukun runko-osan kokoamisessa ei ollut sen kummempia ongelmia, tarranauhat tein kiinteiksi samalla tavalla kuin runkolaukkuunkin. Kannen ja sen runkoon kiinnittämisen työjärjestystä jouduin sen sijaan pohtimaan muutamankin kerran, jotta kansi päätyisi edes jossakin määrin suorana oikeaan paikkaan. Seuraavalla kerralla (mikäli sellainen vielä tulee) tekisin läpän ensin valmiiksi kuten nytkin ja liimaisin sen rungon ulommaiseen kankaaseen ennen ompelua, jolloin kohdistaminen olisi helpompaa.

Läppä ommeltuna, ensimmäinen koesulku.

Nyt ompelin läpän toisen sivun kiinni runkoon lähinnä toivoen, että kankaat eivät liiku kesken ompelun ja tämä onnistuikin heti toisella kerralla. Laukun runko-osa rypistyi ensimmäisellä kerralla kaarretta ajaessa, mutta pieleen menneen ja puretun sauman jäljet jäivät onneksi nätisti uuden sauman alle.

Ensimmäinen koesovitus. Vahvikepalat näkyvät ulko- ja vuorikankaan välissä.

Laukun reunojen viimeistely kanttinauhalla ja Bison Tix -kontaktiliimalla.

Kun läppä oli lopulta kiinni, pujottelin vahvikepalat kylkiin ja koesovituksen jälkeen totesin, ettei reunanauhan ympäriinsä ompelusta tulisi laukun mittojen vuoksi a) yhtään tai b) mitään. Ompelin reunanauhan pitkät sivut niiltä osin kuin koneella ylettyi ja loppuosan (=päädyt) laitoin kiinni kontaktiliimalla. 

Ajatuksia laukusta

Valmis toptube-laukku.

Toistaiseksi liimaaminen ei ole osoittautunut huonoksi ratkaisuksi ja laukku on kestänyt lähes 5tkm käyttöä. Laukku tuntuu pysyvän hieman kuivempana kuin vetoketjulaukku, vaikka useamman päivän sadejakso hiipii ennen pitkää myös tämänkin laukun sisäpuolelle. Tarranauha läpän sulkemismetodina on toiminut myös hyvin, mutta olen myös henkisesti varautunut vaihtamaan loppuun kuluneen tarran vielä jossakin vaiheessa laukun elinkaarta.