Prototype Bags runkolaukku

Prototype Bags kustom runkolaukku.

Retkiä tulee ja menee. Yhteinen tekijä näiden kaikkien reissujen välillä on se, että varusteita pitää saada kulkemaan mukana suunnilleen sopivasti. Yleensä on kuitenkin erilaiset matkat ja erilaiset tarpeet.

Edellisen jakson tarakkalaukut olivat hyvät hieman rauhallisempaan retkeilyyn, mutta jatkuvaan käyttöön ne tuntuvat turhan suurilta. Satulalaukku on toiminut päivittäisessä ajossa hienosti, mutta pidemmässä lenkkeilyssä esim. vauhdissa syötävien eväiden kaivelu takapuolen takaa ei oikein onnistu.

Summon runkolaukku.

Piirustuspöydän kautta

Mittailua.

Onhan näitä laukkuja toki valmiinakin saatavilla, mutta viistoputkivaihtajien kanssa yhteensopivia täysimittaisia en onnistunut löytämään (pl. mittatilaustuotteet). Mittojen ottamisen vaivalla tuollaisen laukun sitten tekeekin jo melkein itse, eikö totta?

Aloitin teippaamalla 2kpl A4-paperia kiinni pyörän runkoon ja hahmottelemalla laukun ulkomitat. Tämän jälkeen merkitsin kaavaan vaijereiden yms. kiinnikkeiden paikat ja yritin varata tilaa sekä vaihtajille että juomapulloille.

Runkolaukun kaava puhtaaksi piirrettynä.

Kun laukun yleismuoto miellytti silmää ja tarvittavat marginaalit olivat selvillä, piirsin kaavan puhtaaksi kynän ja viivottimen kanssa. Tässä vaiheessa mittailin myös erinäisten laukun sisälle tulevien asioiden ulkomittoja (mm. valon akkupaketti, pumppu ja vaijerilukko) ja hienosäädin kaavaa vielä hieman niiden mukaan.

Valmiin kaavan koesovitus.

Leikkasin valmiin kaavan irti ja kokeilin sen istuvuutta vielä kerran. Hyvä tästä tulee.

Singer laulaa

Pehmeitä.

 Ajattelin, että laukun runkoa vasten tulevat osat olisi hyvä pehmustaa kolmesta syystä:

1. Laukun sisällä olevat kovat esineet eivät kilise runkoa vasten
2. Laukku pysyy paremmin muodossaan myös tyhjänä
3. Isot pojat tekee niin (teollisuusvakoilu kannattaa aina)

Pehmusteeksi valikoitui 6mm solumuovi.

Laukku palasina pöydällä.

Aikani lakanakangasmallia ja kaavaa käänneltyäni siirsin ajatukset kankaalle. Eniten päänvaivaa aiheutti vetoketjun ompelu, mutta onneksi on internet. Laukun kiinnitys tapahtuu ympärille ommellun nauhakujaston ja velcro-tarrojen avulla, laukun katossa on lisäksi pari ylimääräistä paikkaa esim. pumpun kiinnittämiseen. Sisäkankaaksi laitoin samaa kirkuvankeltaista tavaraa kuin tarakkalaukkuihinkin.

Viimeistelyä,

Tuon keltaisen kankaan ominaisuuksiin kuuluu viimeistelemättömien reunojen purkaantumisherkkyys. Tästä syystä (ja siistimmän yleisvaikutelman saamiseksi) käsittelin laukun sisäpuolen saumat kankaan väriin täsmäävällä vinonauhalla (20mm puuvilla, värikoodi 5555 @ jätti-rätti).

Ta-daa!

Valmista tuli.

Kun ompelut oli suoritettu, käänsin laukun ympäri ja tein koesovituksen. Laukku kiinnittyy viidellä, 15cm pituisella velcro-nauhalla ja on hyvinkin tukevan oloisesti kiinni. Jälkikäteen ajateltuna laukku olisi voinut olla sentin lyhyempikin, nyt vaakaputken keskelle jää pieni poimu.

Laukun sisältöä.

Vetoketju aukeaa molemmista päistä ja sisälle mahtuu monenlaista tarviketta. Kuvassa vaijerilukko, varasisäkumi, paikkasarja ja työkalusetti. Näiden lisäksi laukkuun mahtuu todistettavasti jo aiemmin mainittu pumppu, kaksi akkupakettia sekä lähinnä energiageeleistä muodostuvat eväät.

Ride on!

Tyytyväisyystakuulla, tottakai. Kokemuksistani viisastuneena en oleta, että tämä bägi olisi nk. "laakista vainaa", vaan parannusehdotuksia kertyy varmasti ajettujen kilometrien myötä.