Touring-varustelua - satulalaukut

Tarakkalaukut.

Saariston rengastie odottaa ensi viikonloppuna. Kolmen päivän pyöräreissulla on mukava olla jotakuinkin niin kevyesti varustettuna kuin suinkin vain voi, mutta yllättävää kyllä, tämä "suinkin vain voi" -tasoinen varustus ei mahdu satulalaukkuun edes hyvällä tahdolla.

Ratkaisumalleja on oikeastaan kaksi:

1. Ostetaan tarakkalaukut kaupasta.
2. Tehdään tarakkalaukut itse.

Arvatkaapa.

Valmista tuli

Vain pyörä puuttuu.

Niinpä niin. Tätäkin ajatusta on ruokittu jo pidemmän aikaa ja lopputulokseen olen yrittänyt kiteyttää ne noin viisi ensimmäistä pakko saada -ominaisuutta. Ominaisuuslistan muodostamisessa olivat apuna melko tyypilliseen tapaan kaikki internetin tarakkalaukut ja omat kuvitellut tarpeet.

1. Koko
2. Roll-top
3. Kompressiohihnat
4. Vedensietokyky
5. Kiinnityksen tukevuus

Ominaisuuksista

Laukut takaapäin.

Ominaisuudet 1-4, eli laukkujen koko, rullasuljenta, kompressio ja vedensietoisuus liittyvät toisiinsa. Siinä missä tyypilliset kaupasta ostettavat tarakkalaukut soveltuvat parhaiten koko perheen viikon ruokaostoksien kuljettamiseen, nämä laukut ovat tarkoitettu pääasiassa työmatka-ajoon ja satunnaisiin viikonloppureissuihin.

Roll-top -suuaukolle ei ollut sen kummempaa syytä, sellaiset laukut ovat mielestäni vain hyvännäköisiä. Jälkiaatoksena roll-top -laukkujen vesikestävyys saattaa olla myös hieman parempi.

Näihin laukkuihin saa ruokaostoksia mahtumaan vain noin kolme maitopurkkia per puoli, mutta kompressioremmin ansiosta maitopurkit eivät sitten hölsky ympäri laukkua.

Täsmämitoitus tarpeiden mukaan.

Laukku on mitoiltaan noin 35cm korkea (auki rullattuna 56cm), 28cm leveä ja 6cm syvä. Painoa yhdellä laukulla on noin 690 grammaa. Yhden laukun sisälle uppoaa mm. yksi iso rantapyyhe tai 13-tuumainen läppäri latureineen ja puolet vaihtovaatteista (myös talvella).

Kuvasta puuttuu vielä heijastinnauha, jota minulla ei tarvikelaatikossa ollut.

Sisältä.

Laukun sisä- ja ulkopuolet on tehty vettä hylkivistä materiaaleista siinä toivossa, että elektonikka ja vaihtovaatteet säilyisivät kuivina. Ulkopuolella on 600D corduran tapaista, UV-suojattua ja taustaltaan polyuretaanilla pinnoitettua kangasta - pohjassa ja kiinnityspuolella tuplakerros. Jos hyllystä olisi inspiraation sattuessa löytynyt sopivan kokoinen pala mustaa corduraa, olisin tehnyt laukun siitä, vaan ei.

Sisäpuolella on kohtuullisen hyvin repeytymistä vastustavaa ja niin ikään taustaltaan pinnoitettua nylon-kangasta. Keltainen väri auttanee kadonneiden pikkutavaroiden etsinnöissä, mikäli sellaiselle tulee tarvetta yön pimeydessä. Fluoresoiva(!) väri tai RipStop -nylon olisi ollut tietysti vieläkin parempi, mutta näillä mennään ja korjataan jos menee rikki.

Tarkka katsoja huomaa myös pari sisätaskua, joihin voi jemmata pikkutavaraa pois laukun pohjalta pyörimästä. Vedenpitävyyden ajattelin selvittää suihkutestillä, kunhan saaristosta selvitään.

Kiinnitys

Kiinnitysmekanismi.

Laukku on kiinnitysmekanismiltaan luokiteltavissa puhtaasti vintage-sarjaan. Neljä koukkua, joista alemmat kiinnitetään runkoon ja ylemmät tarakan reunaan. Koukkujen välissä oleva 8mm kuminauha yrittää pitää koukut mahdollisimman lähellä toisiaan ja samalla puristaa laukut kiinni pyörään.

Kiinnitettynä.

Internetin inspiraatiokuvissa näkyi monta variaatiota kolmen pisteen kuminauhakiinnityksestä, mutta otin vapauden lisätä neljännen kiinnityspisteen menoa tukevoittamaan. Hieman tuo lokasuojan aisa taipuu, vaan saahan tuohon paksummasta uuden, jos taipuu liikaa.

Moneyshot(s)

Valmiina lähtöön.

Lyhyt koeajolenkki tyhjillä laukuilla ei paljastanut räminöitä tai aiheuttanut katastrofaalista tuhoa. Kantapäät eivät poljettaessa osuneet laukkuun, mikä on myös hyvä juttu. Kaikki viat tulevat todennäköisesti esiin sitten saaristossa.

Go pösö go!

Odotan innolla viikonloppua.