20.8.2013

Brainbucket

Bluegrass Explicit 2013
Hep, uusinta uutta pyörävillityksen keskelle. Kävin hakemassa Foxcomp-Turun liikkeestä ihka ensimmäisen fullface -kypäräni. Tarjoushinnoiteltu kypärä oli mielestäni kohtuullisen edullinen 115€ ja ajolasitkin sopivat tuohon kivasti. Ensimmäinen ajokerta kypärä päässä tapahtui eilen 19.8.2013, työpäivän jälkeen pienen onnekkaan (tai epäonnekkaan?) sattumuksen saattelemana, ihan aivan oikeassa puulaaki-bmx-racing -kilpailussa!


Finaalilähtö, tänne saakka eivät vauhti tai taidot riittäneet...
Kupittaalla ajetaan Kuppis Cup -nimistä paikallista puulaaki-bmx:ää, joka sattui alkamaan puolisen tuntia oman radalle saapumiseni jälkeen. Hetken toki aprikoin osallistuako vaiko eikö, mutta uteliaisuus vei voiton ja laitoin nimeni listaan. Kaupan päälle kilpailuun osallistuminen oli ainakin eilen ihan ilmaista ja näin joka toinen maanantai ajettava Kuppis Cup sai osallistujalistalleen melkoisen yllättyneen ensikertalaisen, minut.

Tapahtumapaikalle valui väkeä mielestäni yllättävän paljon ja osallistujien kokonaismäärä oli useampia kymmeniä eri sarjoihin niputettuna. Nuorimmat kuljettajat taisivat olla noin kuusivuotiaita ja vanhimmat reilusti päälle nelikymppisiä. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen oli aika ryhmittyä ensimmäiseen varsinaiseen kilpailulähtöön. Pienien pikavinkkien (mm. kuinka polkimet kannattaa lähdössä sijoittaa, minne suuntaan tulee ajaa, kuka saa valita ajolinjan jne...) ja puolikkaan paniikin saattelemana löysin itseni keskeltä neljän kuskin ryhmää odottamassa äänimerkkiä ja lähtöportin putoamista.

Pi-pi-pi-piip!

Porttiharjoittelua ennen varsinaista kilpailua.

Minulle muistettiin ystävällisesti myös kertoa, että bmx-kilpailuiden lähtö tapahtuu kolmen lyhyen ja yhden pitkän äänimerkin jälkeen. Pisimmän piippauksen jälkeen tulinkin sitten tehneeksi monta asiaa ihan itse ja aivan ensimmäistä kertaa elämässäni. Tässä lista:
  1. Osallistuminen polkupyöräkilpailuun
  2. Lähtöportista lähtö
  3. Ensimmäinen täysivauhtinen (tai no, oma vauhtini...) kilpailuerä
  4. Ks. kohta 2 - toinen erä
  5. Kilpailuvauhdista kaatuminen
  6. Päässä olevan pyöräilykypärän halkaisu osumalla kiinteään esteeseen (=maa).

Pro tip - älä kaadu kovasta vauhdista

Bluegrass ex-Explicit 2013.
Alaselkä.
Karvajalka.
Toisessa alkuerässä minulle tapahtui pieni työtapaturma, kun vasen jalkani lipesi polkimelta pyörän keventyessä lähtölavan jälkeisellä kummulla. Split second, sanoo engelsmanni sekunnin murto-osasta ja suunilleen yhtä nopeasti tapahtui jotakin seuraavaa: jalan ja polkimen sanoessa hyvästit toisilleen putosin takarenkaan päälle jolloin toinen käteni irtosi ohjaustangosta. Tästä seurasi melkoisen vauhdikas kiemurtelu, joka päättyi joko lähtösuoran hyppyjen väliselle tasaiselle osuudelle tai toisen hyppyrin vastamäkeen, riippuen hieman siitä lasketaanko pysähtymiskohtaa pyörästä vai kuljettajasta. Ilmeisesti pyörähdin pyöräni päältä ohjaustangon ja oikean kylkeni yli lähes selälleni, ottaen kovimman iskun vastaan ensisijaisesti takaraivollani, muun vartalon viivytellessä perässä. Satunnaisia raapimisjälkiä löytyi myöhemmin illalla myös selästä lantion kohdalta, vasemmasta etureidestä, oikeasta takareidestä sekä oikeasta olka- ja kyynärpäästä. On kiva, että on joskus tullut opeteltua ukemia.

Bluegrass Explicit post mortem

Mitäpä tässä voisi sitten jälkikäteen tehdä, paitsi pienen kypärä-arvostelun. Mahtava hankinta, vaikka käyttöikä jäikin aavistuksen lyhyeksi! Kaatumiskohdassa olen taannoin GPS taskussa itsekseni kruisaillen ajanut n.30km/h ja nyt vauhtia ja atakkia oli taatusti enemmän. Itse pamaus ei silti tuntunut oikeastaan miltään, ei ennen eikä jälkeen. Sellainen surrealistinen fiilis toki oli, että "oho, kaaduin, muut pääsee karkuun". Kypärä otti iskun vastaan todella hyvin ja pään hidastuvuus oli jopa miellyttävällä tasolla. Uskallan väittää, että ilman kypärää tai tavallisen avokypärän kanssa paikalle olisi tarvittu lääkintähenkilökuntaa ja tämä päivä olisi mennyt vähintäänkin sairaslomalla aivotärähdystä parannellessa.

Bluegrass Explicitissä on irrotettavat ja konepestävät pehmusteet. Poskipalat alhaalla, niskatyyny ylhäällä.

Kypärä on/oli myös mukava päässä ja M-kokoisena painoi hieman alle kilon. Näkyvyys kypärän sisältä lasien kanssa on hyvä jopa ensikertalaiselle. Kypärä on hyvin ilmastoitu ja sen alta kuulee normaalisti, sillä korvien kohdalle oli tehty erilliset kanavat. D-renkailla varustettu leukahihna pysyy varmasti kiinni ja ylimääräisen hihnan voi laittaa nepparilla kiinni pois lepattamasta. Aiemmin näkemistäni D-lukoista poiketen tämän kypärän leukahihna on myös helppo avata, sillä toiseen D-renkaaseen oli lisätty parin sentin mittainen pika-avaushihna. Yksinkertaiset ideat ovat joskus niitä parhaita.

Ensimmäiset ärsytyksensä kypärä ehti myös aiheuttamaan. Miinuksia suunnitteluosastolle annan takaraivolle sijoittuvan niskapehmusteen kiinnityksestä (kuvassa ylin pala). Kiinnitykseen käytetyt nepparit eivät kerta kaikkiaan vain tuntuneet pysyvän paikoillaan. Myös turvaominaisuutena mainostetusta jatkuvasti irtoilevasta visiirin klipsistä tulee pyyhkeitä. Sinällään on hyvä idea tehdä visiirin kiinnike joustavaksi, ettei suoraan naama edellä tantereeseen iskeydyttäessä joustamaton visiiri taita ajajalta niskoja nurin. Huonoksi idean tekee kiinnikkeen aivan liian rimpula toteutus. Ensimmäisen kerran klipsi irtosi kolmannen normaalin säätökerran jälkeen, visiirin sopivaa paikkaa hakiessa.

Mmm...ikä kriisi?

Finaali. Oma vauhtini olisi ollut suunnilleen pari metriä viimeisen pyörän takana.

Kaikkea se ikäkriisi teettää, sanoi työkaveri. Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta ei tämä tähän jäänyt. Ajoin tietämättäni haljenneella kypärällä vielä kaksi alkuerälähtöä, joista viimeisimmässä sijoituin jo kolmanneksi. Eilisen aikana tuli selväksi, että radalla ajettava bmx on sekä teräsreisiä vaativa extremelaji, että oikeita välineitä vaativaa urheilua. Racing-pyörät ovat aivan omanlaisiaan laitteita, eikä omalla, puolen vuosikymmentä vanhalla freestyle-pyörälläni ole oikeasti minkäänlaista asiaa erävoittoihin. Kiloja on liikaa ja runko on liian lyhyt. Lopputuloksena pyöräni on rauhaton, mutta raskas ajettava. Kun tällaiseen pakettiin lisätään muutaman lähdön jälkeen kaikkensa antaneet ja veteläksi heittäytyneet jalat, niin lienee selvää, että minun ei kannata ainakaan vielä harkita päivätyöni jättämistä. Harjoitella toki sopii.

Vaikka illan bänditreeneissä sain vielä muutamaan otteeseen ravistella hiekkaa alushousuistani, niin hauskaa oli! Hauskaa aion myös jatkossakin pitää, mutta sitä ennen täytynee tehdä uusi kierros kypäräkauppaan...

1 kommentti :

  1. Ikäkriisi :D Hurjaa! Mä taidan olla liian tapaturma-altis tälläseen lajiin :P

    VastaaPoista